torstai 21. marraskuuta 2019

Arkista höpinää


Viisi täyttä kauppakassia, talouspaperirullapakkaus ja iso säkki vessapaperia. Askeleet autokatokselta kotiovelle liikaa jokainen. Tekisi mieli peruuttaa pikkuruinen ja poikittain parkkiin mahtuva Jarsipaani a.k.a Jartza, eli virallisemmin Toyota Yaris rappuralliin kiinni, avata takakontti ja nostaa ostokset pakokaasun katkuisen pilven läpi sentään likemmäs kynnystä. En tee niin. Syynä ei ole pihapolulle kurkkiva pihlaja, vaan päähäni pinttynyt ajatus; jokainen ottamaton askel on yksi liian vähän.


Myönnän. Olen minäkin lahjonut lapseni viemään ylimääräisenä askareena roskia. Molokille kun on matkaa tuhottoman paljon, tasan yhtä kuin postilaatikoille, jolle sentään raahaudun joka aamu kahden hyvin yönsä levänneen aamuinnokkaan koiraotuksen kera. Joka aamu toivon kahta asiaa; asuispa lämpimässä ja älä pliis kakkaa. Ensimmäistä ei tarvinne erikseen selittää, toisen ymmärtävät he, jotka ilman silmälaseja yrittävät haparoida marraskuisessa pimeässä koirankakkapussiin saalista arpoen kikkareiden paikkaa ja lukumäärää. Lumipeite olisi luksusta.







Liike on lääke. Arkisen puuhastelun ja yleisen aktiivisuuden lisäksi pitäisi hikoilla, vähintään kävellä. Sanotaan, että meidän pitäisi ottaa vähintään 10 000 askelta päivässä. Liikkumisen tueksi ja houkutukseksi on erilaisia mittareita, joista useampia pystyy huijaamaan naurettavan helposti. Katselinpa kerran suoritusta, jossa teini-ikäinen poikanen (en tunnusta sukulaisuussuhdetta) makasi sohvalla pitkin ruotonsa pituutta ja huitoi kännykkää ylös alas vapaalla kädellä, sillä, joka ei ollut irtokarkkipussissa. Tuloksena oli ihan kelpo lenkki askelmittarisovelluksen mukaan. Valitettavasti mittarit ja älysormukset ja mitä näitä nyt on, eivät kuulemani ja lukemani mukaan ymmärrä ihan kaikkea liikuntaa ja liikkumista sellaiseksi, ja esim. pöydälle unohtunut älyluuri saattaa pitkän ja rankan suursiivousillan päätteeksi pirteänä ehdottaa ”mitäpä jos lähtisit lenkille”.


Omalla kohdalla toimivimmaksi arkiliikuttajaksi ovat ehdottomasti nousseet lapset. Ja nimenomaan pienet lapset. Jos oikein extremeä elämäänsä hakee, kannattaa kuopukset saada alle 2 vuoden ikäerolla. Siinä meni monta vuotta ilman liikakilopaineita, sillä ahteriini oli asennettu näkymätön vieteri. Milloin vain yritin persiilleni istua, jouduin pomppaamaan ylös. Koiran jahtaaminen, liian hiljainen lastenhuone, Itkuhälyttimestä ratiseva ja vaativa pienen vauvan nälkähysteriaa tavoitteleva äääääÄÄÄÄ tai litran mustikkakeitto vaaleille lattialaatoille (saumalaasti!) kaadettuna nostaa äiti-ihmisen yllättävän äkkiä takalistoltaan. Nyt meillä ei ole enää pieniä lapsia. Nyt on kaksi koiraa. Ja aika usein vannon niiden olevan myös talouden viimeiset. Ainakin kura - ja toppavaateaikaan.







Aiemmin kerroinkin, että vuosien ja vuosien haaveilu jälkeen sain vihdoin spinningpyörän. Tunnistin vissiin ensimmäistä kertaa ikinä liikunnasta saatavat endorfiinit, kunhan vain poljin raivoisasti tunnin. Ikäväkseni muutaman maanisen päivän jälkeen kankkuuni (siihen kohtaan, jossa ennen sijaitsi vieteri) tuli maanisesta polkemisesta bursiitti. Tarkemmin, istuinkyhmyn bursiitti, eli kotoisammin tulehdus. Joka on siitä kätevä, ettei tarvitse muuten paljon istua. Joskaan ei niin liikkuakaan. Kunhan vain välttää näitä kahta, bursiitin kanssa voi elää ihan hyvää elämää. Tulehtunut kankunkohta on ollut ilonani nyt 5 kk. Lääkäri lohdutti saman vaivan kestäneen hänellä itsellään vuoden päivät. Enää 7 kk siis.

Katselen aina välillä haikeana kuntopyörää. Joskus haikeus yltää sortumiseen ja poljen, edes 20 minuuttia ja ei hei edes täysillä sitten jookos. Huomatakseni että noup. Samaa sanoo varovainen venyttely ja muu yritelmä päästä kankkutietoisesta elämäntavasta. Ahterini on ilmeisesti päättänyt, että tässä auttaa nyt vain aika, eikä mikään muu vippaskonsteilu. 

Niinpä minä kantelen kauppakasseja autolta, ja yritän olla lahjomatta lapsia viemään roskapusseja. Sillä jokainen ottamaton askel on yksi liian vähän. Etenkin jos kaikki muu liikunta on jokseenkin nolla. 


* * *


Lopuksi vielä todettakoon, että olen sentään löytänyt kuntopyöräilyn lisäksi yhden jutun, jossa voin yhdistää rakastamieni dokumenttien katselun hyvään omaantuntoon. Nimittäin hulavanne. Ihan mielettömän kätevää hulailla, siinä menee kevyesti 20 min ja enemmän hiki päässä huhkiessa ilman, että edes ymmärtää vihata sitä mitä on juuri tekemässä! Mustelman mustelmaa en ole saanut, aluksi oli kylkimakkarat arat, mutta nekin kai silkasta säikähdyksestä. Ymmärsivät mokomat viimein, mitä sanonta "läski lätisee" todella tarkoittaa. Oma hulavanteeni on 1,2 kg ja joulupukki lupasi tuoda vähän painavamman. Tai ei se mitään luvannut. Tässä iässä pitää itse hankkia, mitä hankittavaksi haluaa.



Loppukevennyksenä kuva, jota ottaessa repeilin tänään Prismassa. En siis itse hevosille, mutta hyvän kuvittelukyvyn omaavana maalasin mieleeni senkin ähisevän ihmispolon, joka yrittää tunkea tällaista rotikan kokoista ponia heppoiseen ja alati repeilevään lahjapakettiin, ja sitä teippiviritysten ja varovaisen kuusenallekantamisen määrää. Onnea sinne. 







8 kommenttia:

  1. Koska en enää jaksa ryhtyä lastentekoon niin koira.
    Reippaanpuoleisella jahtivietillä varustettu ajokoira.

    Semmoinen on nyt puoli vuotta kämppäkamunani majaillut kun entiseen perheeseensä alettiin tekemään niitä lapsia eikä hauvelia enää kaivattukaan.

    Minä, piintynyt sohvasika, kaukosäätimen ylivaltias joka on suunnittelemassa sohvaa johon on integroitu jääkaappi ja wc-istuin että ei minkään pakottavan tarpeen vuoksi tarvitsisi nousta kesken loikoisan löhöilyn laukkaan nyt maratonin verran viikossa hyvinkin reipastahtisia metsälenkkejä.
    Huonoja puolia asiassa on nyt suuri ylikunnon vaara ja se, että suurella vaivalla ja rahalla hankittu kaljamasu haihtuu ihan silmissä.
    Hyvä puoli on se, että saan joka päivä tuoreeltaan tietää missä kaikkialla on lähiaikoina mennyt jänis.

    Sohvallekaan en aina halutessani pääse koska huomaan sen usein varatuksi ja koska tiedän miten mukavaa siinä on köllötellä niin en henno häätää köllöttelijää pois. Lisäksi on erittäin kätevää, että joku hoitaa sängyllä päiväunet puolestani niin minun ei tarvitse vaivautua.

    Vielä jos saisin tuolle opetettua, että ulkona ei ole yhtään kivaa silloin kun esim. sataa räntää niin yhteiselo personal trainerini kanssa olisi oikeastaan aika auvoista.

    -sohvasika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat ovat mitä parhainta hoitoa sielulle. Paitsi että ne rakastavat ja ovat varauksettoman onnellisia läsnäolostamme, ne myös vievät luontoon. Joka on mitä parhainta hoitoa sielulle. Vatsa saattaa siinä sivussa kyllä kutistua, mutta sydän kasvaa ainakin yhden karvaturrin verran.

      Olen hyvin, hyvin iloinen, että joku päätti ryhtyä lastentekoon ja koki koiran ylimääräiseksi kuviossa. Koira löysi itselleen juuri oikean ihmisen ❤

      Poista
  2. naurukohtaus :D
    koska se rotikankokoinen paketti täytyy myös ennen kuusen alle roudaamistaan jemmata johonkin, esim. sängyn alle tai pukkisäkkiin, tai johonkin tilaan joka tapauksessa.
    Meillä sängynalunen on liian matala, kaapit liian täynnä ja pukkisäkki liian pieni; näin jo itseni taittelemassa kaakkia jollain konmarityylillä pienempään tilaan.

    Koirankakkakysymykseen löytyy tosielämästä todennettu ratkaisu: https://kinttupolut.blogspot.com/2017/11/ad-absurdum.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jestas, ihminen osaa halutessaan olla melko koominen laji! Repesin kyllä huolella. Ehkä se sitten oli niin oleellista, poimia just oman koiran kakki, ja vain oman. 😂

      Kiitos muistutuksesta, unohdin vallan tuon jemmausosion tästä kuvitteellisesta paketointileikistäni. 👍😁

      Poista
  3. Blogeja selailemassa, ja olipa kiva törmätä tähän ja lukea arkisia ja hauskoja ajatuksiasi!

    VastaaPoista
  4. Juu eipä ollut hirveästi liikakiloja pikkulapsiaikaan. Kiitos hulavannevinkistä, taidan ottaa minäkin käyttöön ja heh samalla voi tuijotella telsua.

    Ihanaa uutta viikkoa Nelina. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis todellakin kannattaa katsoa telsua samalla, pelkkä hulailu on ihan sairaan tylsää. 😁

      Kiitos kommentista ja mukavaa alkanutta viikkoa Tiia ❤

      Poista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!