sunnuntai 25. elokuuta 2019

Takaisin kotiin



Kymmenen päivää Espanjan paahteessa on nyt tällä erää ohi. Matka oli oikein ihana ja onnistunut, kunhan tämä mammamuumi pääsi lastenjättönsä aiheuttamasta shokkitilasta yli. Muutama alun mokoma siinä meni miettiessä alituiseen muitakin kotoasioita, mutta lopulta huoli hellitti. 





Syötiin hyvin, uitiin paljon meressä ja altaassa, patikoitiin, käveltiin kaupungilla, rannalla ja kallioilla, ajettiin aivan tolkuttomia matkoja, mm. täydellisten churrojen vuoksi. En palanut kertaakaan, joskaan en tullut takaisin kuin vähän vitivalkoista tummemmalla nahalla, sellaisella, joita Suomessa näkee talvella uimahallissa. Minkäs sitä punageeneilleen mahtaa.

















Kaikki meni ns. putkeen. Ruuhkaa oli tosin ja turisteja, vaikka varsinaiseen turrerysään ei matka suunnannutkaan. Elokuu on eurooppalaisten lomakuukausi, joka näkyi ja kuului englantilaisten, ranskalaisten ja saksalaisten määrässä. (Ja haisi. Ranskalaiset polttavat ihan saakelisti! Ketjussa tai ainakin niin, että jollain pöytäseurueesta käryää koko ajan. Helteessä ja oma sapuska nassun edessä ei mikään mukava juttu, pahoittelut jos tämä toteamus jotain loukkaa). Paluumatkalla Norwegianin koneessa pulisi iloinen venäjä. 

Mieleen jäi myös erityisesti se kuiva, iloinen ja ihan ruskea nollarasvaprosenttinen ruotsalainen mummeli, joka kauhoi joka aamu ja ilta altaanmittoja kuin parahinkin Sievinen aikanaan. Pohjoismaalaisilla olikin paljon asuntoja siellä, mistä asunto vuokrattiin. 











Tummuvat, lämpimät illat... Parasta!





Kotiinpaluu…niin. Mitä siitä nyt sanoa kehtaisi. Vaikka että onneksi vasta viimeisenä päivänä cacca osui ns. tuulettimeen huonojen uutisten muodossa, niitä sulatellessa ja Suomeen soitellessa menikin se päivä. Tavallaan kai kätevä etukäteislaskeutuminen, hehheh. En tiedä mikä sairas ihmiskoe tämä minunkin taipaleeni on. Ehkä on sitten niin, että iso poru pitkästä ilosta. Tapauksessani ilon mitan ei tarvitse olla kovinkaan pitkä (sarkastista naurua edelleen). Haluan kuitenkin miettiä jotain positiivista. Tässä ensimmäisenä mieleen tulleet ehdottomat plussat Suomen hyväksi:


Ihmiset, joita rakastan – ja muutama eläin. Näiden vuoksi teen mitä vain. Ja sen mitävain vaikka sitten pimeässä ja kylmässä.
Vesijohtovesi. Oikeasti, kuinka vaivatonta!
Paremmat kuljettajat. Espanjalaiset ovat ihan luokattoman huonoja ajamaan sujuvasti. Onnettomuuksia ei kuitenkaan juuri näe, koska he eivät mene mihinkään väliin, vaan tukkivat ja ruuhkauttavat jos joku ehkä saattaa vielä tulla...
Oma sänky, omat tavarat ja käsimatkatavaroita laajempi vaatevalikoima. Tätä ei tarvitse erikseen perustella.
Sääntö-Suomen turvamääräykset. Täällä ei tarvitse korkean paikan kammoisen pelätä putoamista, ainkaan kovin korkealta!




Linnoituksen kaiteelta on jokseenkin suora pudotus...


...tänne. No ei vais, oli siinä välissä vissiin jotain kuitenkin. 


Oli myös kiva tulla takaisin siistiin kotiin, jossa oli esimerkillisesti hoidettu niin lapset kuin koiran kaulaan tullut haava ja puutarhakin. Koti näyttää muuten aina jotenkin oudolta, kun on ollut pidempään poissa. Ai tällästäkö meillä olikin? Jokin valikoiva dementia vissiin.


Jokaisessa paikassa, maassa ja ajassa ovat omat huonot puolensa. Ongelmiaan ei myöskään pääse karkuun lähtemällä pois. Edes tuhannet kilometrit eivät siihen matkaan riitä. Lepo murheista tuli kuitenkin enemmän kuin tarpeeseen. Ken ties, ehkä tässä jaksaa taas uudella innolla alkaa huitoa tuulimyllyjä vastaan. Ainakin D-vitamiinivarastot ovat hetkeksi täynnä!







6 kommenttia:

  1. kuulostaa siltä, että reissu oli rentottava; iloa tai ainakin sinnikkyyttä (?) alkavaan syyskauteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se sitä juurikin oli! Paras reissu ikinä. <3 Ehkä tällä aurinkoenergialla jaksaa olla tarvittavan sinnikäs syksyn. :D

      Poista
  2. Olipa mukavat matkakuulumiset! Tervetuloa takaisin kotiin ❤
    Jäin tässä pohtimaan, että toivottavasti matkan tuottama ilo ja rentoutus eivät huonojen uutisten myötä hävinneet heti kuin tuhka tuuleen.

    Itselleni käyn aina veneilyloman jälkeen niin, että hämmästelen kotimme tilavuutta, sekä harmittelen kun en yllä avaamaan jääkaapin ovea ruokapöydän ääressä istuessani ;)
    Iloa ja valoa elokuun viimeiseen viikkoosi ihanainen ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella miten olet tottunut minimalistiseen veneillessänne ja paluu kotiin on ihan omanlaisensa sen vuoksi. :D Mutta mukavahan se on noin päin. ;)

      Kyllä ilo ja rentous hävisivätkin, mutta onneksi vain hetkellisesti. Eihän näitä muistoja voi kukaan ja mikään viedä. Paitsi ehkä se dementia sitten joskun. Silloin sentään n ä m ä murheet ovat jo onneksi kadonneet.

      Lämmintä viikon jatkoa sinne ihana Ansku <3

      Poista
  3. Kiitos! <3 Kyllä niitä paluun hyviä puolia on alkanut löytyä onneksi muitakin. Ja että on ihanaa nukkua omassa (tarpeeksi kovassa) sängyssä!

    VastaaPoista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!