lauantai 10. elokuuta 2019

Paljon parjattu kesä


Koska koulut ovat jo alkaneet ja uimakausi alkaa taas olla Jaakon pilaama hiipuva muisto, saa kai luvan kanssa vetää yhteen noin 12 viikon tapahtumat, joita kesäksi tällä pallonpuoliskolla tapaavat väittää.

Satoi. Paistoi. Oli kylmä ja kuuma. Ei tehty mitään erityistä. Ei voitettu lotossa, eikä menty naimisiin. Kävin kerran terassilla ja monta kertaa Ideaparkissa. Sain vuosia himoitsemani spinningpyörän ja sitten iskiaksen. Ensinmainittu on oiva teline asioille ja jälkimmäinen ihan vaan *ittumainen.






Tänä suvena meillä kuului aika tavalla marinaa. Jostain minulle aukeamattomasta syystä lapseni yhtyivät Suomen kesää parjaavaan joukkoon tavalla, joka sai mammamuumin essunyörit kiristymään päätä kiertävän vanteen lailla. Suomen kesä kun on luokattoman huono, aina sataa ja ihan hirveetä kuraa…
Aina?

Ensinnäkin kyllä, jokainen saa olla täysin mieltänsä kesästä ja säästä ja etenkin niiden optimaalisesta sijainnista lajitteluperusteenaan ”hyvä”. Minulta se ei ole millään tavalla pois, jos joku kokee kesän lähtökohtaiseksi pettymykseksi joka vuosi uudelleen. Ehkä se johtuu siitä, että itselleni käsite Suomen kesä on aivan muuta, kuin vallitseva ilmanala. Rakastan näet Suomen kesää tavalla, jossa sää on täysin sivullinen.


Olen minäkin ne Puuhamaat ja kaupunkikohteet rankkasateessa nilkkojani myöten kironnut ainokaisen lomani edestä. Olen parkunut miten tällä ikinä jaksaa pimeän syksyn ja talven. Olen grillannut sateenvarjon alla toppatakissa hytisten. Levittänyt märkiä vaatteita autoon kuivumaan, milloin teltta tulvi läpi. Olen palellut ja pettynyt ja varmasti ihan aiheellisestikin kysynyt, miksi aina minun lomallani? Ja jossain kohtaa saavuttanut pettymysten lakipisteen, jonka jälkeen on jokseenkin sama mitä taivaalta tulee. Älä ymmärrä väärin, tietenkin valo ja lämpö hellivät minuakin, ja mieleeni vaikuttavat. Rakastan molempia, mutta aivan yhtä paljon rakastan valoisia iltoja, vihreyttä, tuoksuja ja kesän ääniä. Niistä mikään ei onneksi ole riippuvainen mikä ilmamassa sattuu päälle jysähtämään.

Se lisääntyy, mihin kiinnität huomiota. Tämä pätee aivan kaikessa, ihmissuhteissa, elämässä, omassa navassa ja sen välittömässä ympäristössä. Auringonpaiste ei tietenkään lisäänny ajattelemalla, mutta tietoisuus siitä tekee niin. Kokemus vallitsevasta todellisuudesta näkyy aina varsin kapean putken läpi. Huomio on siten myös valinta, sillä huomiokykymme on varsin rajallinen. Aivojen kuuluukin toimia energiatehokkaasti, keskittyä vain rajalliseen määrään asioita kerrallaan. Jos siis suurin osa lomasta oli plus 15 ja pilvessä, ei ole ihme, jos ne ainoat ihan oikeasti lämpimät ja paisteiset jäivät vähemmälle huomiolle.


* * *


Sää ja Suomen kesä eivät ole minulle yksi ja sama asia. Niiden erottaminen on tehnyt jälkimmäisestä ihan omanarvoisensa, ja siksi ehkä pienesti nyppii valitus huonosta kesästä. Kesä ei ole koskaan huono, vaikka sää ei aina ilahduttaisikaan. Samalla ymmärrän riipivän hyvin, miten monelle nämä kaksi ovat yksi ja sama. Heistä onnekkaimmat onnistuivat ehkä ottamaan äkkilähdön lämpimään juuri oikeaan aikaan. Itse lukeudun ilmeiseen vähemmistöön, joka ei lähtisi pohjoisen valoisista öistä mihinkään, satoi sitten saavista tahi ei. Helppohan minun on sanoa, rakastan kesää varauksetta kaikkine käänteineen, sillä sen kontrasti on jotain niin vastenmielistä, etten löydä edes sanoja. Pimeä. Jäinen. Loputon.

Ja että se on taas täällä, ihan kynnyksellä jo!






Tämä kesä oli hyvä. Ei mikään spektaakkeli, mutta ihan riittävän hyvä. Vaikka kieltämättä suurimman osan kesästä lilluin syvissä vesissä, pohdin olevaisen ja tulevaisen lohduttomuutta, usein pystyyn kelottuneen ärtymyksen kouristellessa sinänsä tyynen pintani alla. Ihminen on mestari keksimään kaiken mittaisia kriisejä itselleen. Se on vissiin hinta hyvinvointiyhteiskunnasta, jossa halla ei enää tiedä nälänhätää tai tuhkarokko tapa. Jotain vastaan pitää potkia aina kuitenkin.

Kummallinen fakta; mitä vanhemmaksi tulee, sitä lyhyemmäksi kesät käyvät. Tilanne olisi jokseenkin sietämätön, ellei sama mielen luoma aikavääristymä kävisi talvellekin. Kourallinen kuukausia, ja vuoden paras on taas täällä.


Tällä ymmärryksellä ja D-vitamiinipurkilla taas kerran väistämätöntä kohti. 




12 kommenttia:

  1. Tänään tankkasin deetä ihan tuossa terassilla - mahtavaa ♥

    Tämä kesä oli minusta suht koht normaali mitä säihin tulee, mutta kaikkien aikojen kamalin, jos mietin lepoa, virkistystä ja lomailua. Se aikahyppy, todellakin, tapahtui, kesä meni liian nopeasti. Ja loma.

    Jostain pitäisi ammentaa voimia, ja tämä ei ole minulle ollenkaan tyypillinen olotila. Yleensä olen optimistinen, jaksava ja reipas. Plääh!

    Mutta kuten kirjoitit, syksy ja talvikin onneksi kuluvat nopeaan. Saattaa olla, että ostin tasavuosipäivän kunniaksi itsellenni Kreikan loman ensi kesälle... ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saavillinen Woimia sinulle! Muista pitää tasavuosipäiväin maali mielessä, kun musta jää alkaa olla todellisuutta. Kyllä se siitä.

      Poista
  2. "Kummallinen fakta; mitä vanhemmaksi tulee, sitä lyhyemmäksi kesät käyvät. Tilanne olisi jokseenkin sietämätön, ellei sama mielen luoma aikavääristymä kävisi talvellekin."

    Hmmm... aikanaan pohdin tuota kovastikin; siis että miksi lapsuuden kesät ja lomat olivat niin paljon pidempiä kuin nykyään.
    Tulin siihen johtopäätökseen, että se ON totta ja matemaattinen fakta.

    Vajaa kymppivanha on elänyt sata kuukautta ja muistaa asioita ehkä puolesta niistä. Jolloin kesän kolme kuukautta on iso prosentti siihenastisesta elämästä.

    Viiskymmisellä taas on takanaan kuusisataa kuukautta niin kesän kolme kuukautta ny ei prosentteina tunnu suussa eikä takapuolessa.

    Jonka vuoksi ikääntyessä kaikki vuodenajat tuntuvat lyhyemmiltä.

    Voi sen ajatella vaikka niinkin, että erostani on nyt kahdeksan vuotta eikä se tunnu mitenkään pitkältä ajalta. Kasivanhalle taas se on kaikki aika mitä maailmassa on koskaan ollut, eli todella pitkä.

    Ei kovin Einsteinmäinen suhteellisuusteoria mutta tuntuu pitävän paikkansa?

    Sitten toiseen asiaan. Et taida haluta tietää mikä on vedonlyöntikerroin sille, että spinningpyöräsi on kolmen vuoden (lyhyt aika) jälkeen ollut kaksi vuotta varastossa keräämässä pölyä?

    Ja tämä kesä on ollut paras kesä tällä vuosikymmenellä, enkä minäkään ole kiinnittänyt mitään huomiota säätiloihin. Ja vielä on kesää jäljellä.

    -sohvasika ja karkaileva koiransa Gulliver

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla sinusta, ja etenkin että kesä on ollut paras tällä vuosikymmenellä. Toivottavasti enteilee myös tulevia. :)

      Parhaan selityksen Bingo! Miksi aika kuluu aina vain nopeammin, on todistettu juurikin tuolla kaavalla. Selvensit sen paljon ymmärrettävämmin, kuin tutkijat, jotka vain totesivat ihmisen vertaavan aikaa elettyyn elämäänsä. Sama asia siis, mutta tuo kuukausien prosentuaalinen osuus eri ikäisillä oli tämä teorian kirsikka kakun päällä. Kiitos!

      Vedonlyöntikertoimelle tiedoksi, olen mestari ruoskimaan itseäni. Toisaalta mainitsit kaksi vuotta kolmesta, joka on kyllä aika optimistinen skenaario. Sehän tarkoittaisi, että _periaatteessa_ saattaisin kuitenkin polkea vuoden... :D Ei taida tapahtua.

      Toivottavasti karkaileva koirunen löytää aina takaisin. Ja vuosikymmenen paras kesä jatkuu vuosikymmenen parhaana syksynä. <3

      Poista
  3. Merellä liikkuessa keleihin pitää toki kiinnittää huomiota jo ihan oman, ja veneen turvallisuuden takia, mutta että niiden antaisi pilata lomansa, niin se onkin jo sitten ihan toinen juttu. Silloin on asioihin asennoitumisessa vikaa.

    Kuten sanoit, kesä on todellakin niin paljon muuta kuin kulloinkin vallitseva säätila! Täällä sataa juuri parhaillaan vettä kaatamalla, mutta mikäs meillä on ollessa, kun on sähköä akuissa, (kiitos eilisen auringonpaisteen ja aurinkopaneelien) niin ja nettikin pelaa oikein hyvin ;) ja on tämä tuulilta suojaisa poukama missä lillua kaikessa rauhassa, vailla kiirettä mihinkään :D
    Vesisade on sitäpaitsi todella tarpeen luonnolle, joka on kärsinyt kuivuudesta ainakin täällä etelärannikolla jo toukokuusta alkaen. Oikeastaan on aika romanttista kuunnella sateen ropinaa kynttilävalosta ja -lämmöstä nauttien.

    Ainoa asia mikä oman veneilylomani laatua huomattavasti heikentää, on ukkonen. Pelkään ihan tosissani ukkosta ja salamointia aina kun kellun pienessä paatissa keskellä merta. Silloin tulen joka kerta miettineeksi, että voisiko sitä ihminen viettää kesälomansa jollain miellyttävämmällä ja vähemmän vaarallisella tavalla, kunnes taas koittaa se kuuluisa myrskyn jälkeinen poutasää :D
    Kipparini on jo niin tottunut jupinaani, ettei hän enää kiinnitä siihen mitään huomiota. Hän tietää että ajoittaisesta epämiellyttävyydestä huolimatta en kuitenkaan halua olla missään muualla kesääni ja lomaani viettämässä. Ja täysin oikeassahan hän on.

    Ainoa vika tässä(kin) kesässä on se, että se loppuu ihan ennen aikojaan. Toivotaan että talvi kuluu vähintään yhtä nopeasti! Mutta, kuten sohvasika edellä totesi, vielä on kesää jäljellä, joten nautitaan vielä kun voidaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa pelätä ukkosta, m u t t a en toistaalta ole viettänyt sellaista koskaan pienessä paatissa keskellä merta. Että kaupunkilaiskermaperseilyä ei vissiin kannata hinata tähän kohtaan. :D

      Täälläkin on satanut koko päivän ja oikeastaan vasta nyt ymmärsin, ettei oikein koko kesänä ole ainakaan täällä sisämaassa kunnon sadepäiviä ollut. Että mitä ne höpinät oikein huonosta kesästä sitten?

      Ihania elokuisia kesäpäiviä teille sinnen. Leppoisia tuulia ja tunnelmallisia pimeneviä iltoja. <3

      Poista
    2. Kaupunkilaiskermaperseily, loistava sana! Tätä tulen taatusti käyttämään jatkossa :D
      Kiitos Nelina ja tunnelmallisia elokuun iltoja myös sinne sinulle ❤

      Poista
  4. Mä olen monesti mielessäni ihmetellyt tuota, kun "kaikkien" mielestä lapsuuskesät oli pitkiä (ja kuumia). Oliko ne, tai siis tuntuiko siltä? Mä en moista muista. En yhtään!
    Mun kesäni tänä vuonna oli ihan huippu. Pitkä ja ihana. Säällä ei ole asian kanssa paljoakaan tekemistä. Mutta muuten, loma oli pidempi kuin Ikinä mun elämässä ja varmasti ekaa kertaa menin töihin mielelläni. Oikeasti mielelläni. Joku teki tehtävänsä. Oliko se sitten se kesä vai moni muu hienosti yhteen natsannut asia, kuka tietää.
    Silti, kesä sen kunnian saa. Sitä (jo taas) odotan ja sitä palvon.

    Talvensietopilleri olisi aika kova sana. Sillä saattaisi jopa tienata elantonsa, talvesta (paremmin) selviämisen lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, talvensietopilleri! Vai olisko se sitten se kuuluisa ilopilleri? :D

      Ihana kuulla, että sinulla oli ihan huippu kesä. <3 Ja että vallan mielelläsi palasit töihin, wau! :D Tai enhän minä tiedä mitä työksesi teet, jotkuthan vissiin ihan tykkäävät siitä mitä tekevät (tirks). Luulen, että pitkä ja rentouttava loma ja hienosti natsanneet asiat yhdessä olivat Se Juttu. Hienoa, että näin tapahtui. <3

      Poista
  5. Koska Nelina harrastaa kuvaamista niin tavoistani poiketen laitan kuvan.
    Kuvasta puuttuu viinapullo. Se on juuri tänään puuttunut kuvasta tasan seitsemän kuukautta.
    Se ja kuva kertokoon miksi jotkut kesät ovat parempia kuin toiset.
    Kuvan myötä sohvasika ja karkaileva koiransa Gulliver toivottavat Nelinalle ja lukijoilleen hyvää loppukesää ja alkavaa syksyä.
    https://muusikoiden.net/dyn/users/162524.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen eilisestä saakka miettinyt mitä vastaisin. Että mikä on tähän vähiten laimeaa?

      Onnea. Mahtavaa. Päivä kerrallaan ja muuta tyhmää. Mutta päätin että vähiten laimeaa olis ehkä tämä; seitsemässä kuukaudessa on aika helvetin monta tänään en juo -päivää. Saat olla ylpeä itsestäsi. Ja jos et, minä olen sitä puolestasi.

      Poista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!