Kirjoituksia vakavasta ja keveästä. Ja kaikesta siltä väliltä.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Luvatut ja tehdyt



Tyttäreni hoiti maaliin ensimmäisen kesätyönsä ikinä. Pienen rahallisen korvauksen lisäksi saatu oppi oli aikuisuutta ajatellen sittenkin tärkeämpi. Tee minkä lupaat. Tee, vaikka tulisi jotain mieluisampaa.


* * *


Kävipä niin, että naapuri palkkasi tytön hoitamaan kissaansa viikoksi. Vastuullinen tehtävä käsitti ruokinnan lisäksi mm. hiekkalaatikon siivoamisen ja jo varsin iäkkään herrankissan kunnon tarkkailemisen. Hyvin luotettavan ja vastuuntuntoisen kissavahdin äitinä tehtäväkseni jäi enää lähinnä tukihenkilönomainen valvonta. 

Tyttö hoiti tehtäväänsä oikein maineikkaasti, vietti aikaa ja leikitti. Minua karttanut kissaotus otti hoitajansa heti omakseen. Kesätyö liiteli kevein siivin. Parin päivän kuluttua tytär sai ensimmäisen yökyläkutsun. Saanko mennä -kysymykseen veistelin jotain eikös sulla ollut kesätyö -suuntaan. (Myönnän, ei erityisen aikuista). Tytär nieli mutisten vastalauseet, mutta kun seuraava yökyläkutsu tuli sitten tuleviksi viikoiksi reissuun lähtevältä kaverilta, nähtiin jo krokotiilinkyyneleitä. Ihan tyhmää! En voinut tietää, että kaveri pyytää just silloin yöksi! Yhyääää….mää haluun mennä!



En heltynyt. Olisin voinut, mutta en tehnyt niin. Kerran luvattu myös tehdään. Kissa ei tee tässä mitenkään poikkeusta, vaikka olisin toki voinut ihan hyvin ruokkia mirrin illalla ja seuraavana aamuna. Mutta jos olisin antanut periksi, olisin samalla allekirjoittanut luvan, ettei sovittuja velvollisuuksiaan tarvitse hoitaa jonkin kiinnostavamman ilmaantuessa kiikareihin. Että kyllä joku muu tekee puolesta, sen kun vain menee mielitekojensa perässä. Sitä paitsi kissan hoitaminen sinänsä ei ollut mitenkään vastentahtoista. Vain se, että tuossa iässä elämä tapahtuu tässä ja nyt, eikä ainakaan muutaman viikon kuluttua. Myös ystävät ja yökylät.

Asia ratkaistiin varsin nykyaikaisella tavalla. Siskomerkkinen näet keksi kysyä veljeltään, kiinnostaisiko tätä ansaita helppoa taskurahaa. Minä en voinut vastaan inttää, sillä ainoa konkreettinen ehdottomuuteni oli kissan hoidetuksi tuleminen, ja se hoitaja en totisesti olisi minä, kuin äärihädässä. Sillä tietenkin olisin niin tehnyt, jos syy olisi sijainnut jossain muussa, kuin halusta heittää tilapäisesti hanskat tiskiin mukavamman tekemisen toivossa. Mutta mitä vastuuntuntoa sellainen opettaisi?

Koska velimies hoksasi menon tärkeyden suhteessa tapaan ansaita varsin helppoa rahaa, sijaitsin palkkaneuvottelujen välissä kohtuullisuuskomitean arvovaltaisena jäsenenä. Summa sovittiin, veli kävi hoitamassa ilta – ja aamuruokinnat oheistoimintoineen, ja siskolikka vietti mukavan helteisen päivän kaupunkipiknikin ja leffaillan merkeissä kaverilassa. Kaikki olivat tyytyväisiä. Tai no, kissasta en ehkä mene takuuseen. Se kun suhtautui velimieheen samalla verkkaisella varautuneisuudella, kuin minuunkin.



* * *



Tee mitä lupaat, hoida loppuun sopimasi velvollisuudet. Siinä ihan muutama perusasia, joita eivät kaikki aikuisetkaan ole sisäistäneet. Joku voisi tässä kohtaa hihkaista, ettei veljen palkkaaminen ollut yhtä kuin hoitaa loppuun sopimansa velvollisuudet. Paitsi että on. Elämä ei ole jyrkän mustavalkoista ja yksi eri sävyjen havaitsemista helpottava seikka on omata jonkinlainen kyky luovaan ongelmanratkaisuun. Tässä kohtaa asia hoitui rahalla. Mutta niinhän ne työnantajatkin aikamme ja palveluksemme palkkaa vastaan ostavat. Urakoitsija palkkasi aliurakoitsijan. Kaikki voittivat.


Olen monesti itsekin ollut tilanteessa, jossa etukäteislupaus ei järin kiinnostellut enää toteutuksen hetkellä. Olen lupautunut lähtemään johonkin, tekemään jotain, ylipäätään mitoittanut voimavarani suoritettavaan tehtävään jollain tapaa väärin. Lupauksen hetkellä olin toki sata ja yksi varma. Tietenkin tulen/teen/voin! Mukavuudenhalu seuraa vasta laahaten perässä, joskus puhdas järkikin. Toisinaan vaikkapa muuttoavuksi vapaaehtoisesti lupautuminen kuukautta ennen sääennusteen täsmällisempää julkaisuajankohtaa saattaa hieman kirvellä kesän parhaan terassikelin, lapsivapaan viikonlopun ja hyvän ystävän pyynnön osuessa samalle illalle. Esimerkki on tavallaan nykytilanteeseeni huono, sillä menolaiskana todennäköisesti valitsisin vaikka kymmen muuttoa yhden valvotun yön krapulaatietävän sijaan.

Mukavuudenhalusta ja muuttuneista tilanteista huolimatta pyrin aina tekemään minkä lupaan. Muuten en voisi vilkuilla itseäni peilistä aamuisin. Joskus en voi muutoinkaan, mutta se liittyy enemmänkin ikään, kuin henkiseen selkärankaan (heh). Toisinaan käy niin, että sovittuun menoon tulee ihan oikeasti jokin este. Ainakin nyt yhden tyttöjenristeilyn olen perunut lapselle sopivasti sattuneen vesirokon vuoksi. Olisin varmasti voinut mennä. Mutta en vain voinut. Emo minussa oli hippakenkiä painavampi. Mikä ei tosin yhtään vähentänyt ärtymystäni Universumin Ajoitusvastaavan temppuja kohtaan. 

Äitinä joudun usein tasapainoilemaan luontaista heltymistä vastaan. Niin mielellään sitä silottelisi polkuja pienten varpaiden mennä. Liiaksi silottelemalla tekee valitettavan karhunpalveluksen. Niiden pienten varpaiden kun pitäisi vielä joskus askeltaa rosoisessa maailmassa.


* * *


Kissaviikko on siis ohi ja tärkeä oppitunti vastuusta suoritettu. Ensimmäinen kesätyö sujui lopulta oikein mallikkaasti ja toivottavasti poikii vielä tuleviakin. Vaikkapa koiranulkoiluttajana, lapsenvahtina, pienten askareiden suorittajana, ennen niitä varsinaisia ja isompia. Näillä alaikäisillä ja etenkin vielä kauan sellaisina pysyvillä ei järin montaa mahdollisuutta kodin ulkopuoliseen kevyeen työskentelyyn ole, niin tärkeitä onnistumisia ja kokemuksia kuin voisivatkin tarjota. Myös niistä vähemmän mukavista puolista. 

Että jos joskus satut tarvitsemaan hyvää ja luotettavaa kissavahtia matkasi ajaksi, saatan tuntea kaksi...




7 kommenttia:

  1. Juttelin naapurin kanssa, joka on syksyn ajaksi ylentynyt apulaisesihenkilöstä esihenkilöksi. Hän sanoi, että on edelliseltä pomoltaan oppinut kaksi asiaa: älä pelkää myöntää jos et tiedä, äläkä ikinä lupaa mitään, mitä et voi pitää.

    Kuulostaa hyvältä pomolta!

    Mitä kissavahteuteen ja kesätöihin tulee, niin meidän kuntamme on niin pieni, että täällä jokainen kasi- ja yleensä myös ysiluokkalainen saa kahdeksi viikoksi kunnalta kesätöitä.

    Se on mahtavaa! Oppii vastuuntuntoa, sitä, että raha ei kasva puissa ja että sen vuoksi pitää herätä (kesälomallakin). Mutta saa myös hienoja kokemuksia, onnistumisia ja maininnan cv:hen.

    Miau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, onpas teillä hyvä järjestely siellä, jos kaikki ikäluokassaan saavat kunnalta kesätyöpaikan! Juuri nuo mainitsemasi asiat ovat kaikki niin arvokkaita.

      Ja mitä pomon lausahdukseen tulee, se on juuri näin. On surullista, jos ei uskalla myöntää ettei tiedä. Siitähän niitä virheitä sitten tulee.

      Hauska, tuo "miau" on tyttären ja minun yhteinen juttu jostain vuosien ja vuosien takaa, kun minä olin äiti-kissa ja hän pentuni. En edes tiedä mistä tuli, kun en erityisen kissaihminen ole koskaan ollut. Mutta äitikissa sitten ehkä kuitenkin. :D

      Poista
    2. Oi, miau sitten vaan, äitikissa ♥

      Poista
  2. Lapset elää niin hetkessä, viikko on heille ikuisuus ja yökylään pääsee viikonkin päästä. Varmasti oli mitä parhain läksy miten hommat hoidetaan. Suurena kissaystävänä olisin itse varmaan heltynyt, mutta jos meillä olisi vahdittavana koira, niin olisi ehkä toisin ja olisin ollut kovempana. Joten näitäkin on hyvä miettiä, pysyä itse järkkymättömänä ilman omia motiiveja eli hyvä sä. <3

    Kivaa viikkoa Nelina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun saisi itsekin vielä elää yhtä hetkessä. Saisi tai voisi. Mutta toisaalta nyt aikuisena on tosiaan ymmärrys, että asioita voi tapahtua myöhemminkin.

      Kiitos, ja kivaa viikkoa sinullekin Tiia-ihana ❤

      Poista
  3. Justiinsa näin! Velvollisuudet ja luvatut jutut hoidetaan. Mutta hienosti keksitty tämä aliurakoitsijan palkkaaminen, pisteet neidille!
    Valitettavasti se on meidän vanhempien tehtävä tarjoilla juuri niitä ikäviä kokemuksia tällaisissa tilanteissa, vaikka teillä tämä hyvin päättyikin. Itsellä kanssa pahana tapana lupailla jaksavani ja ehtiväni vaikka mitä, ja ei-sanan opettelu ja harkinta-ajan pyytäminen ennen lupausta ovatkin jatkuvasti työn alla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harkinta-ajan pyytäminen, voi kyllä! Sen kun oppisi. Ja sitten on toki näitä pyyntöjä, joihin _ei_ voi pyytää / käyttää harkintaa vaikuttamalta töykeältä. Mitä jos vain teeskentelisi pyörtynyttä? :D

      Poista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!