tiistai 26. helmikuuta 2019

Hiihtolomaviikko



Perinteinen narinaviik…anteeksi…siis hiihtolomaviikko alkoi näilläkin korkeuksilla. Tytär pääsi kuvailemaan ”miltä nyt tuntuu” tunnelmat heti tuoreeltaan tylsiksi. Meillä kun lapsoset eivät ole perinteisesti lomailua kovin korkealle rankanneet. Älä ymmärrä väärin. Koulun painokerroin ei ole oppimisessa, vaan kavereissa.


Hiihtolomaviikolla kaikki lähtee johonkin. Jonka vuoksi on pelkästään hyvä, että Suomi on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen lähtemisen ajankohdan suhteen. Eihän siitä mitään tulisi, jos kaikki änkeisivät yhtä aikaa Peurunkaan ja etelään. Riittää, että ensin ovat pääkaupunkiseudun kaupat, sairaalat, virastot ja liikennöinti kiinni, kun kaikki lähtevät lomalla johonkin. Ja kun etelä palaa sorvinsa ääreen ruskettuneen rentoutuneena, on seuraavan vyöhykkeen vuoro. Heidän onnekseen Helsinki-Vantaan kenttä on taas auki ja koneet nousevat ilmaan lentohenkilökunnan palattua viikon yhtäaikaiselta kaikki lähtee johonkin hiihtolomaltaan…

Tytär ymmärtää kyllä sarkasmia, mutta äskeistä eivät oikein halunnut. Kaikki lähtee onkin nyt puettu kaikki kaverit lähtee -muotoon. Voi anteeksi suo lapseni, äiti ei voi opiskella ihan koko ikäänsä samanlomaisessa ammattikorkeassa, vaikka aika monta vuotta teidän lapsuudestanne niin tekikin. Ja vaikka lomapäiviä tai palkattomia riittäisikin, tuhansien työntekijöiden talossa ei yksi riviäiti omiaan sanele. Toisaalta, äitiähän ei tässä lomailuun kysytty. Kavereita. Ei tyttö tarvitsisi mitään sen kummoisempaan kuin edes yksi hyvä ystävä, jonka kanssa kikatella päivät päät vastakkain. Kavereiden jälkeen tulisi hyvänä kakkosena viikko kanasaarilla tai hyvässä kotimaisessa kylpylässä shoppailuparatiisin kupeessa.

Hätäratkaisuna saturainen kouraan ja bussikortti toiseen? Mukavaa lomapäivää muru. Älä tuhlaa kaikkea kerralla! Nähdään kello seitsemäntoista, kun äiti tulee töistä.


Elämässä on hyvä oppia sietämään ainakin kahta asiaa; tylsyyttä ja kateutta. Luokkakavereiden snäpit oumaigaad -hotellista käyvät hyvästä harjoitteesta molempiin.





Luojalle, Universumille tai Kaikkeudelle kiitos, tänä vuonna sentään osa kavereistä jäi, sentään osaksi lomaa kotiinkin. Silti jaksaa hämmästyttää, miten niin moni lasten luokkalaisten vanhemmista on voinut pitää kaikki vapaansa aina samaan aikaan peruskoulun työaikojen mukaan. Heistä kun vain yksi on tiettävästä opettaja itsekin. Koululaisethan ovat vähän väliä lomalla. Kesällä, syksyllä, talvella, keväällä, itsenäisyyspäivän jälkeisenä ja taitaa siinä joku vappuunkin ympätty arkipäivä olla. Ainakin. Kenellä tavallisella työnorjalla on mahdollisuus lojua kotona joulusta loppiaiseen, kesällä kaksi ja puoli kuukautta ja viikot syksyllä ja keväällä päälle? Aika harvalla. Seikka joka tuntuu hämärtyvän, koska kaikki muka ovat lomalla...Onneksi vuosia on koluttu jo kylliksi monta, eikä kesän ylipitkälle tarvitse enää stressata varahoitopaikkaa. Nyt päiväkodin virkaa ajavat kesätyöt – jos teini ennättää sellaisen jostain saada.


Miten asiat olivat kultaisella kahdeksankymmentäluvulla? Yritin ja pinnistin. Vaan en saa päähäni yhden yhtä lomamuistoa, niitä ihania kesiä lukuun ottamatta. Mitä muinoin tehtiin vaikkapa hiihtolomalla, paitsi hiihdettiin? Tuskin olen alta kymmenkesäisenä hoitanut viikkoa viisi vuotta nuorempaa siskoani, joten ainakin hänen on täytynyt olla päivät mummilassa. Olinko minäkin? Ainakaan mistään tekemisestä, tai tekemättä jäämisestä, ei ole traumoja takinliepeisiin tarttunut. Silloin ei lomilla ylipäätään tehty erityisen mitään, korkeintaan sukuloitiin ja mökkeiltiin. Kenellä sitten kumpaakin oli. Omalta luokaltani muistan vain yhden pojan, joka kävi joskus etelässä. Sen perhe oli varakas. Viimeisen päälle sukset, reput ja lenkkarit. Luokkaretkellä kuudennella kiivejä eväänä, joita ensi kertaa porukalla hämmästeltiin.











Niin, olisihan se kiva itsekin lomailla. Vaikka eivät pitkään nukkuminen ja tyhjästä kämpästä nauttiminen tunnu jälkikasvua nyt kovin syvästi haittaavan. Osakseni on tullut huolehtia tortilla-aineet jääkaappiin ja vastailla teinien "saaks ottaa jäätelöä" viesteihin "muista viedä koirat". 

Kesällä kyllä tehdään jotain kivaa yhdessä. Halusivat tai eivät. 


* * * 

P.s. Mites siellä? Joko on lomat lomittu, vai onko lomaa ensinnäkään? 




10 kommenttia:

  1. Mä olen jotenkin saanut tän lomakuvion toimimaan lyhennetyn työviikon ja eron ansiosta. Lapsi lomailee osan ajasta isänsä kanssa ja osan mun. Nykyisellään pystyn jopa välillä itse lomailemaan silloin kun lapsi on poissa, ja se jos joku on luksusta!

    Ja onneksi asiaa auttaa myös se, että ikää tulee lisää. Lapselle. Se nukkuu pitkään ja minä voin olla helposti työmaalla ja tulla lounastouhuihin silloin, kun oikeasti on jo päivällisaika.

    Ainoa, mikä tässä yhtälössä ei toimi, on raha. Mutta ei siitä sen enempää. Paljon ei siis tehdä mutta jotain kuitenkin. Ja onneksi kavereita on sekä aiemmasta että nykyisestä koulusta: se lisää todennäköisyyttä, että edes joku muukin on ihan omalla paikkakunnalla. Löytyy leffakaveri lähikaupunkiin ja hampparille. Se me voidaan kyllä tehdä. Kerran lomassa!

    Nautinnollista aikaa sinne, kaikesta huolimatta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsen kasvaminen todellakin helpottaa kuvioita - arjessa ja lomalla. Etenkin kun isommalla lapsella ne kaverit ovat supertärkeitä. Aika monta lomaa ollaan menty ilman. SE on painajaista!
      Mutta sitten toisaalta, loma on lomaa jostain muusta, joka olisi muuten vallalla, eli lasten tapauksessa koulusta. Sekin voi olla ihan huomionarvoinen juttu, että kaipaa takaisin arkeen 😁

      Itse-lomailu on kyllä parhautta sekin.

      Hyvää keskelläviikkoa sinnen. ❤

      Poista
    2. Meillä se, joka kaipaa arkeen, on yleensä äiti... Onhan se ihanaa, kun yhden lämpimän aterian saa koulusta ja muutenkin hommat rullaa.

      Onneksi lapsimerkkinenkin rupeaa kaipaamaan arkea jos lomalla on liian tylsää eikä kavereita mailla halmeilla - uskon, että ymmärrät ;-)

      Poista
  2. Tietyllä tapaa mun viime postauksen yksi vastaus kommenttiin sivuaa tätä samaa. Kun lapsilla ei vaan tarvitse olla aina tekemistä ja hipheitä ja harrastusta ja lomailua jossain The Paikassa.
    On se sitten pakon sanelemaa tai ihan ajatuksena muutenkin, niin lasten on ihan hyvä oppia, ettei aina oo kaikki aah ja Ihanaa. Vaikka kaikilla muilla oliskin. Vaan ei edes oo.
    Kas kun ne tylsistyneet (ja lopulta itse puuhansa keksineet) lapset on paljon selviävämpiä ja pärjäävämpiä kuin ne, jotka on aina saaneet kaiken. Kuitenkin, ilman sitä jatkuvaa Hip-hiphurraata sun lapset on saaneet Aikuisen, turvallisen äidin, johon ne turvaa ja luottaa ja jota ne rakastaa. Joka kuitenkin on/on ollut niiden kanssa sitten kun pääsee töistä.
    Olisko tässäkin kuitenkin se "vähemmän on enemmän" aika pätevä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että ne olis halunneet sen aikuisen ja turvallisen äidin viereensä lentokoneeseen, ei niinkään rättipoikki kotosohvalle. 😂

      Ei vais, oikeassa olet. Ja käytiinhän me vuosi sitten reissussa, eivät onneksi oletakaan vuotuisaksi perinteeksi. Eipä sillä, alkaa kaverit ajaa ohi yhteisestä laatuajasta (vaikka sitäkin kaipaavat) Kuuluu teinin eloon.

      Mukavaa iltaa ❤

      Poista
  3. Mä olen siinä onnekkaassa asemassa, että meidän pikkufirmassa ei muilla juuri ole saman ikäisiä lapsia. Lomatoiveet menee heittämällä läpi, toki, lupaan tehdä tarvittaessa töitä etänä, sama miehellä. Joustavan työn haittapuolia..
    Kesällä toki koululaiset lomailee keskenäänkin, silloin nautitaan juuri tuosta tyhjästä kodista ja vapaudesta vain olla. No, osaksi kesää vanhin on rekrytty hoitamaan nuorinta.. (9. ja 2. luokkalaisista kyse.)
    Ihana lukea kirjoituksiasi!
    Varmasti kesälomailustanne tulee antoisaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos! Kiva kun tulit lukemaan, tulen varmasti kurkkimaan omaasi.

      Ihanaa, että työt ja lasten lomat osuvat hyvin yksiin, ja vanhempi on teillä jo nuoremmankaitsemisiässä (omavääntämät yhdyssanat, näitä joudutte täällä kestämään, kiehkieh). Vaikka tuo kotietätyö loma-aikaan vaatii kyllä melkoista selkärankaa, hattua nostan! Itse teen "töitä" vain näihin opintoihini ja aika suostuttelua se välillä on. Tosin, niin on usein töihin ajaminenkin. Miltei joka aamu saa puhua itsensä ympäri. :D :D :D

      Suloista viikonloppua, Taina.

      Poista
    2. Kotietätyö lomaaikaan ja nuoremmankaitsemisikäisten (loisto sana!) lasten rekrytoinnin hyödyntäminen onnistuu, kun käyttää vastamelukuulokkeita ja ilmottaa, että häiritsemään saa tulla jos talo palaa tai joltain tulee verta! :D

      Poista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!