lauantai 24. marraskuuta 2018

Pikkuiset joulut ja sen seuraava päivä.



Pikkujoulujenjälkeismorkkis kera hakkaavan päänsäryn. Vahingonilo holtittomasta juomisesta yhdistettynä löyhämoraaliseen ja riidanhaluorientoituneeseen varomattomaan juhlintaan on kuitenkin ennenaikainen, sillä vastoin oletusta olotilani ei johdu krapulasta. Ehkä pikemminkin sen puutteesta.


Tietenkään en väitä, etteikö ilta kätkenyt sisäänsä lasillista hyvää punaviiniä ja muutamaa lonkeromukillista. Ilta, ei sentään koko yö. Uni kun kaappasi syleilyynsä jo ihan inhimilliseen aikaan. Joka on muuten ainoa mahdollinen tapa näillä ikärenkailla pelastaa seuraavat kaksi päivää tuholta. Muutamakin alkoholiannos on nykyään miltei sama, kuin että kiskaisisi kunnon perseet. Valvomisen ja sen muutaman yhdistäminen orastavaan flunssaan ja illalla alkaneeseen päänsärkyyn onkin jo silkkaa tyhmyyttä. Myönnän. 







Yhä useammin huomaan ihmetteleväni, olinko se minä, joka vielä muutama vuosi sitten bailasi aamuun? Nyt ei mikään houkutellut juhlapaikasta baariin. Tylsää, keski-ikäistynyttä krapulanpelkoa, mitäpä muuta. Kannattavuuslaskelmat yksinkertaisesti näyttävät, että hauskaa pitäisi olla ainakin potenssiin neljätoista, jotta pari seuraavaa – ja samalla viikon ainoaa vapaapäivää – jaksaisi täristä sohvanpohjalla kaukosäädin ja karkkipussi käpälissä. Niin hauskaa ei vielä koskaan ole ollut, että krapulapäivä nro kaksi enää naurattaisi.
Pienikin määrä alkoholia heikentää unta, eikä sisäinen kelloni koskaan anna nukkua tuntimääräisesti mitenkään järkevää määrää valvomista vastaavasti. Mitäs läksit, kikkelis kokkelis niin. 

Sitten siihen morkkikseen. Miten kokea voi ei -tunnelmia, ellei sitä edeltävästi ole tapahtunut jotain voivotteluun oikeuttavaa? Helposti. Riittää kun ylipäätään lähtee johonkin, juo ne pari, menee nukkumaan myöhemmin, nukkuu huonosti, herää nenä tukossa järkyttävään päänsärkyyn, joka oli jo illalla lähtiessä, mutta johon ei viitsinyt enää ottaa niiden parin juurinautitun alkoholiannoksen takia lumelää…köh…siis Panadolia, kun Burana on kieltolistalla. Morkkis tulee siitä, kun pilaa itseltään vapaan päivän tehdä keveitä asioita vastapainoksi raskaille.

Olisi pitänyt juoda kunnolla. Oikein nollat tauluun. Olisi pitänyt jättää menemättä. Välimuoto on epätoivoinen ratkaisu saada kaikki yhtä aikaa. Eikä elämässä voi. Ei mitenkään.






Mutta hei. Oli ihan kivaa. Mukavia työkavereita, joita en ole hetkeen nähnyt. Naurua. Hyvää ruokaa. Huonoja biisejä. Kukaan ei tapellut. Kukaan ei oksentanut, sammunut, haistatellut, sanonut itseään irti, eikä toivottavasti kulje maanantaina pitkin seinänviertä häpeissään ahdisteltuaan seksuaalisesti sitä kakkoskerroksen hiljaista tyyppiä, joka tervehtii vain nyökkäämällä.


Tylsät bileet.





Joskus on aiheellista vetää hippamekko päälle ja murtautua ulos mukavuusalueelta, jossa sohva ja suoratoistopalvelut korreloivat ikävuosiin. Tekee hyvää näyttää ihmiseltä itsensä ja etenkin sen hovikuskina toimivan puoliskonsa silmin. Olla hauska, nokkela ja kiva. Rikkoa kaava työkaverista, joka ei koskaan käy missään yhteisissä jutuissa. Nyt kävi. Ja vaikka tämä päivä nyt menee vähän tässä, ollessa ja aikaa kulutellessa, kai sillekin tilauksensa on.


Villasukat ja Netflix, I’m back.





2 kommenttia:

  1. Tähän on vain yksi mahdollinen kommentti.
    Pikkujoululaulu jonka tein joskus kun dinosaurukset olivat nuoria.

    Ei tänään töistä kotiin tulla,
    saa yksin jäädä vaimo Ulla.
    On tätä odotettu vuosi
    on uusi puku, uusi kuosi.

    On pikkujoulut firmassa
    ja toiveet ovat Irmassa
    sihteerissä seksikkäässä,
    punaisessa pörröpäässä.

    Vaan ensin täytyy ottaa pohjat
    viina siinä ottaa ohjat,
    sen hän kyllä tietää mutta,
    siitä saa hän rohkeutta.

    On bileet päällä, bändi soittaa
    aivan kohta aika koittaa
    pian Irma tanssiin viedä
    vaan en täällä yhtä siedä:

    Siis ensin turpaan pomoa
    tuota vanhaa homoa,
    joka vikittelee Irmaa
    - nyt vaihtaa varmaan firmaa.

    On Irma aika kuuma kissa
    nyt jo melko juovuksissa.
    On aika tullut hakea
    nyt tanssiin nainen makea.

    Hän Irmaa kourii haaroista,
    eikä huoli vaaroista,
    vaikka voipi turpiin tulla
    asian jos kuulee Ulla.

    Siis kiinni härkää sarvista
    ja pyyntö kunnon varvista.
    Mut heikolla on nyt mieskunto,
    on juuri sieltä mennyt tunto.

    Jää Irma ilman kaipaamaansa
    mies on kuin ois myynyt maansa.
    Hän horjuu ohi vaksien,
    jo alkaa haku taksien

    Kuin haavassa nyt kääntäis veistä
    kun taksitolpalla saa seistä...
    Yksin, eikä kanssa Irman…
    … paskat pikkujoulut firman.

    -sohvasika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalainen pikkujoulukulttuuri tiivistettynä.😂 Tän vois kääntää Suomeen työskentelemään tuleville, sellainen opetusmateriaalityyppinen ratkaisu. Ei tule firman pikkujoulut niin yllätyksenä...

      Poista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!