Kirjoituksia vakavasta ja keveästä. Ja kaikesta siltä väliltä.

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Luola-aikojen aivojäänteen pohdintaa unesta ja etenkin sen puutteesta


En ole kovin hyvä kadehtimaan ketään. Ajattelen, ettei jonkun toisen onni, menestys tai materia ole mitenkään minulta pois. Olisi toki hienoa osata soittaa pianoa ja laulaa kuin enkeli. Tai olla hirmu notkea. Tai rikas. On kuitenkin yksi seikka jota kadehdin täysin peittelemättä. Olisi hienoa osata nukkua tahdonvoimalla.

Ensinnäkin, on olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Heitä, jotka ymmärtävät unettomuutta, ja heitä, jotka mitenkään eivät. Jälkimmäiset voisi toisinaan ampua raketilla avaruuteen. Siksi ärsyttävää on kuunnella taivastelua ja neuvoja, joita yksikään uneton ei ole ikinä kokeillut (sarkastinen naurahdus). Olenkin oppinut, että unettomuudesta ei kannata kertoa, ellei toinen aloita ensin. Nyt otan sen riskin.






Unettomuuttani on kestänyt 19 vuotta. Ei tietenkään yhtäjaksoisesti. Siinä tapauksessa en kirjoittaisi tätä, sillä olisin jo opetellut juna-aikataulut ulkoa. Välillä olen nukkunut oikein hyvin, pääsääntöisesti kyllä. Sitten jokin taas syöksee unijunan raiteilta ja helvetti pääsee irti. Ja se helvetti jää helposti päälle. 
Yleensä unettomuuteni on ollut lajia nukahtamisvaikeus. Kunhan vain pääsin kynnyksen yli, nukuin kuin tukki aamuun asti. Kaksi vuotta sitten opin sekamuotoisen unettomuuden salat. Nukahtamisvaikeus, kyvyttömyys pysyä unessa (jatkuva havahtelu) ja aivan liian aikainen herääminen. Koin tuolloin tilan, jonka urheilulääketiede tuntee hyvin, mutta joka minulle oli täysin utopiaa. Fyysisen ja psyykkisen kuormituksen määrä yksinkertaisesti tulvi yli; kun hullu treenaaminen yhdistyi infernaaliseen työstressiin, paketti oli tarjoilua vaille valmis ja sai nimekseen vaikea uupumus. Ken sen linkouksen kerran kokee, stressinsietokyky ei palaa koskaan enää täysin ennalleen. Liian paineen huomaa heti unenlaadussa.

Ihminen on rytminen eläin. Vuorotyöhön kyllä kykenevät toiset, mutta pääsääntöisesti koneisto toimii parhaiten, kun sitä ohjaa jokseenkin vakioitu järjestys. Tutkitusti ruuansulatus on päivää varten ja yöllä sen kuuluisi levätä. Tästä seuraa melko loogisesti, että päivällä valvotaan ja yöt vietetään unessa. Toisilla rytmisyys menee vielä pidemmälle. Esimerkiksi kellojen siirtäminen kaksi kertaa vuodessa aiheuttaa joillekin meistä kahden viikon katkounen, johon ei auta melotoniinit tai tahdonvoima. Yöllä heräily kun ei ole tietoisesti hallitavissa oleva asia.






En rutise enempää kellojensiirrosta, asioihin joihin ei mitenkään voi vaikuttaa, ei kannatta tuhlata aivoenergiaa. Jatkan siis kellopelleilyn seuraamuksista. 
Olen lukenut hyllymetreittäin aiheesta. Olen opiskellut ja tutkinut, pitänyt jopa pari luentoa aikoinaan aiheesta. Uskallan väittää, ettei kukaan voisi kertoa enää mitään uutta. Tiedän mindfullnesit, vuorohengityksen, vagushermon, suolistobakteerit, vitamiini – ja hivenainevaikutuksen, "valvottavat" ruuat, vain muutama mainitakseni. Ja että kannattaa olla villasukat jalassa. Korvatulpat. Silmätulpat. Pitää juoda ennen nukkumaan menoa lämmintä kamomillateetä, vaikka ei saa juoda mitään, koska tulee pissahätä. Murheet murehditaan ennen petiin hiipimistä, eikä petiin hiivitä ennen kuin ollaan haudanväsyneitä. Sängyssä ei saa tehdä muuta kuin nukkua tai sitä toista samalla kirjaimella alkavaa, joka on verbi sanasta naimisiin. Mikä on harmi, koska olisin niin mielelläni esim. dreijannut saviastioita sängyssä (haha). Huoneen pitää olla siisti ja tuuletettu. Mutta ei liian kylmä. Peiton ja tyynyn sopivat nukkujalle. Illalla pitää rauhoittua ja lukea tylsää kirjaa, vaikka elämä on aivan liian lyhyt tylsiin kirjoihin. Valot on hyvä himmentää jo kolmelta iltapäivällä. Ei saa harrastaa liikuntaa, siivota, komentaa lapsia, nauraa räkättää, karjua, ylipäätään kokea mitään mielenmullistusta enää sen jälkeen. Ettei mene yö ihan (napa)läskiksi. Kyllä se uni sitten tulee. "Ihminen nukkuu, kun on tarpeeksi väsynyt".

Sana unihygienia saa verenpaineen kiehumaan. Ei, en juo kahvia, tuijota illalla sinistä/vihreää/violettia tai ylipäätään minkään väristä ruutua tai nuku keinovalossa rautatieasemalla ilman peittoa kovalla lattialla talvipakkasella ihmisten tökkiessä villasukattomia varpaitani, kun kamomillateeni on kaatunut. En edes ajattele tai murehdi mitään. En vain pysy unessa. Hyvin nukkuvien on vaikea ymmärtää meitä, joiden vireystilan nousemiseen riittää se, että varis lentää ikkunan ohi kello varttia vaille kohta pitäisi olla sängyssä. Yöllä oksentava lapsi karkottaa loput unet erityisen lopullisesti, ainakin kyseisen yön osalta. Valot päällä lakanasouvi ja aivosolut suorastaan huutavat hyvää huomenta. Oma lukunsa onkin sitten erilaiset kivut, jotka pitävät hereillä.

Unettomuus ei ole sairaus, se on aina oire jostain. Vaikkapa siitä, että ei nuku. Ja koska unettomuus ei ole sairaus, sitä ei voi parantaa pillerillä. Unettomuuteen on tosin olemassa runsaasti lääkkeitä. Niihin liittyy ainoastaan kaksi hankaluutta. Unilääkkeitä ei saa käyttää, eikä määrätä. Laadukas luomu-uni on ainoa sallittu valveen vastakohta. Ja jos ei siihen pysty, ei nuku. Ei yöllä kuulukaan olla kivaa. Yöllä kuuluu nukkua. Ja edelleen, kyllä ihminen nukkuu, kunhan on tarpeeksi väsynyt. Kun olin kerran tarpeeksi väsynyt valvottuani ei vapaaehtoisesti jo monta vuorokautta, aloin nähdä harhoja. Kuten että lattia keinui alla ja nousi seinäksi. Unia en kyllä nähnyt, minkäänlaisia.






Kerran jos toisenkin minulle on ehdotettu ultimate huijausta; unen rajoittamista. Ehdin kokeilla sitä neljä kertaa, ennen kuin kursitin munanjohtimet kiinni. Tehokkain unen rajoittaja oli lapsi numero kaksi, joka keksi nukkua ensimmäiset kuukautensa kymmenen minuutin pätkissä ympäri vuorokauden. Täydellinen unen rajoittaminen toimi minulla samoin, kuin joillakin sellaisten liuskojen nuoleminen, joissa on keltainen hymynaama, paitsi ilman hilpeää tunnetta. Olin muutaman yön jälkeen sekaisin kuin Petroskoin aseman kello. Lopulta päivystävä lääkäri loi merkittävän katseen iskämieheen, joka roikotti poikanumerokakkosen turvakaukaloa kädessään. Niinpä teimme diilin, jonka mukaan minä nukkuisin pari yötä eri huoneessa sellaisilla, joita ei saa syödä, eikä määrätä. Olivat muuten tasan samat yöt, jotka tuo puolimetrinen punnus nukkui hyvin. Ehkä parempi niin.


Huono nukkuminen tekee sairaaksi, unilääkkeet aiheuttavat huonoa nukkumista. Huono nukkuminen aiheuttaa huonoa nukkumista ja tekee sairaaksi. Kaiken avain on unen laatu. Ei riitä että nukkuu, pitää nukkua laadukkaasti ja tarpeeksi pitkään. 8h syvää tajuttomuutta unilääkkeellä ei ole hyvää unta. 8h heräilyä ja pyörimistä märissä lakanoissa ei ole hyvää unta. Molemmat ovat vaaraksi ja altistavat sairauksille, nostavat verenpainetta ja kortisolia ja kasvattavat napaläskiä ja se vasta ei ole hyvä juttu. Napaläski on seurausta kortisolista, joka on elimistön stressihormoni, jota erittyy, koska ei nuku ja ei nuku koska erittää liikaa stressihormonia. Tämä ilahduttava järjestely saa aikaan sen, että lihoo porkkanaraasteestakin ja valvoo seuraavankin yön, jotta voi taas lihoa porkkanaraasteesta ja valvoa seuraavan yön. Kukaan ei ole kehitellyt lääkettä, joka kumoaisi tämän hälytysjärjestelmän järjettömyyden. Pitää vain hengittää stressi pois kehosta. Joogata. Kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa. Pitää terveesti puoliaan. Laskea käsi vatsan päälle ja tuntea hengitys. Siinä napaläskin alla. Eikä ainakaan saa stressata läskiä. Se sulaa kyllä, kun alkaa taas nukkua laadukasta luomu-unta. Unilääkkeiden sivuoireena on sitä paitsi unettomuus. Jollain on ollut huumorintaju kohdallaan.





Vastoin yleisiä luuloja, unettomat yöt eivät ole yksilön omaa aikaa. Olisin lukenut itseni matematiikan tohtoriksi, opiskellut mandariinikiinan ja virkannut peitot kolmannen maailman lapsille, jos olisin käyttänyt kaiken yöllisen oman aikani hyödyksi. Oman ajan tuotteliaan kohdentamisen sijaan yritin huijata unettomuutta h o r r o s t a m a l l a. Makasin ihan hiljaa paikallani ja hihittelin mielessäni. Unettomuus näet luuli, että nukun ja se sitä varmasti harmitti. Tämä pettämätön logiikka takasi minulle edes sen vähän levon, joka oli mahdollista saavuttaa, kun oli jokseenkin rento ja valmis, eikä virkeänä kiinankirja kädessä. Sitä paitsi keskittymiskyky alkaa pienesti kärsiä viikkojen piinan jälkeen. Tietää ken kokee.

Pahimman valvomisen aikana kävin unitutkimuksessakin. Nukuin piuhat päässä, jaloissa ja torsossa keskiverto perheauton moottorin kokoinen laite rintaan teipattuna. Luvan kanssa sai nukkua myös mahallaan. Ymmärsin asian sisältämän vitsin muutama tunti myöhemmin, kun H-hetki eli sänkyyn peruuttaminen koitti. Laajan unitutkimuksen mukaan heräsin kokonaan 44 kertaa ja lisäksi havahduin 171 yön aikana, mutta minulla ei ollut uniapneaa, levottomia jalkoja tai ylipäätään mitään selittävää. Nämä olivat ilmeisesti ne hyvät uutiset. Koko nukkumatouhu aivosähkökäyrää ja verenpainetta myöten oli muuten varsin epänormaalia kaikin tavoin. Lääkkeeksi sain käskyn noudattaa kärsivällisyyttä, uutta ruokarytmiä ja tarpeeksi aikaisin annosteltua melatoniinitankkausta. Niillä alkaisin nukkua paremmin jouluun mennessä. Vuosiluku jäi vähän auki, mutta koska voin puhua asiasta jo imperfektissä, mainittakoon, että se oli 2017.

Nykyään nukun melko hyvin, erityisesti lomat ja viikonlopuista la-su yön. Paitsi juuri nyt, kun käytiin se Espanjankiekka ja kelloja siirrettiin. Toki myös työni on mallia stressi ja aloitinpa opiskelun jälleen. Nyt valvon taas pitkin yötä ja samalla kun yritän väistellä *itutusta aiheesta, mietin miten hienoa olisi osata nukkua aina kun vain keksii niin haluta.






Olen unettomuuden vuoksi joutunut tekemään erinäisiä järjestelyjä elämässäni, etenkin sen etukäteistorjunnan vuoksi. Hallitsen hyvään nukkumiseen tarvittavia taikoja melko hyvin. Arvostan suuresti unta, vaikka se ei ihan aina arvosta minua. Kierrokset pitää saada laskemaan ajoissa, ja yhä useammin jätän sellaisia iltamenoja väliin, jotka maksaisivat minulle hyvät unet, ihan silkasta mukavuudenhalusta. En silti suostu kaventamaan liikaa elämänpiiriäni, enkä ainakaan syömään unilääkkeitä (tai mitä tahansa kemiallisesti unettavaa), sillä niillä nukkuminen on ihan yhtä iso kasa sitä itseään, kuin ettei nukkuisi ollenkaan. 

Olen hyväksynyt itseni herkkänä nukkujana, luola-aikojen aivojäänteenä, jonka mieli yhä suojelee laumaa heräämällä alituiseen. Ilman huonoja nukkujia ihmisrotu olisi kuollut sukupuuttoon, sanovat antropologit. Ehkä eniten on lohduttanut kuitenkin unitohtorin toteamus; ihminen, jolla mikään ei koskaan vaikuta uneen, on käytännössä psykopaatti. Heitä kun ei mikään myöskään kosketa.

Joten hyvää yötä, nuku hyvin. Ja jos et, lämmin vertaistuellinen halaus! 



11 kommenttia:

  1. En halua kääntää veistä haavassa, vaan yritän ihan aikuisten oikeasti tuntea myötätuntoaa, vaikka en ole koskaan todellisesta unettomuudesta kärsinytkään.
    En tiedä, onko todellisuudessa olemassa sitä mitä sanotaan kuuhulluudeksi, mutta jostain syystä meillä molemmat nukkuu huonosti milloin täyden kuun, milloin uuden kuun aikaan -järjellä ajatellen siis kuulla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Vain hulluudella.
    Mutta jonkinlainen aavistus siis on siitä, kun on viikon maannut hiljaa sängyssä, ettei herättäisi toista, sitä vuorotyötä tekevää, joka herää aamulla puoli viisi lähteäkseen töihin.

    Nykyään nukahdan kun näenkin tyynyn - johtuu lääkityksestä. Sekin on noloa, kun olet kylässä ja silmät tahtoo painua väkisinkin kiinni etkä pysty seuraamaan keskustelua. Ei siksi, että olisit väsynyt unen puutteesta, vaan siksi, että lääkkeet aiheuttaa sen.

    Olen joskus saanut nukahtamislääkkeitä, taisin syödä niistä silloin kaksi. Myöhemmin, kun olin nukkunut huonosti pari viikkoa, ajattelin, että jos kokeilen niitä, saisin nukuttua edes muutaman tunnin kunnolla niiden avulla. En löytänyt niitä mistään. Paskat, olkoot, ajattelin, kai se uni taas tulee, kun valvon tarpeeksi kauan... Menen lääkäriin jos ei ala helpottamaan. No helpottihan se. Ja löysin ne lääkkeetkin.. Vein ne apteekkiin.
    "Juon lämmintä sipulimaitoa ja luen kirjaa villasukat jalassa"

    Ihan aidosti koen myötätuntoa teitä kohtaan, jotka kärsitte unettomuudesta - itse nukun huonosti vain kylässä tai kun on liikaa pohdittavaa tms.

    PS. Tylsän kirjan ja huonon elokuvan sijaan suosittelen HYVÄÄ kirjaa ja HYVÄÄ elokuvaa :) - ne on parempia unilääkkeitä.
    Nimim. kotona ennen useimmiten kuultu lause "olipa hyvä elokuva, mitä siinä oikein tapahtui..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos valvoo sängyssä varoen herättämästä puolisoaan, se kyllä mielestäni on ihan oikeaa unettomuutta. Ei unettomuuden tarvitse olla niin kamalan graavia ja huutomerkein varustettua ollakseen "todellista". Se on varmaa miten kukin asian kokee. Tiedän heitäkin, joilla valvominen täyttäisi unettomuuden kriteerit mennen ja etenkin tullen, mutta oman kokemuksensa mukaan eivät erityisemmin kärsi unettomuudesta. Kunhan vain valvovat. Kokemukseen toki saattaa omalta osaltaan vaikuttaa se, ettei heidän aamulla tarvitse olla töissä tekemässä ihmisten elämään vaikuttavia virheitä valvotun yön jälkeen.

      Hyvä elokuva toimii ihan oikeasti hyvin, kunhan ei ole liian jännä! Lempisarjakin. Mikä tahansa "pakko pysyä hereillä" toimii. Ei nekään ihan aina. Kun unettomuus saa niskalenkin, oikeastaan mikään ei toimi. Järki vähiten.

      Jos kuu vaikuttaa vuoroveteen ja estää maapalloa vaappumasta, miksi se ei vaikuttaisi uneen? Toisaalta, miksi täysikuu ei aina vaikuta uneen ja miksi se uusikuu sitten tekee niin myös, en tiedä. Yleensä kuun asemo selviää minulle vasta jälkikäteen. Ai SEN takia...

      Minäkin nukun huonosti kylässä ja kun on jotain pohdittavaa. Näiden muiden syiden lisäksi. Omassa sängyssä, omassa rauhassa saatan tosiaan nukkua jopa hyvin. Seikka joka painaa aika paljon harkinnassa nimeltä avoliitto.

      Kiitos myötätunnosta!

      Poista
  2. :)
    tää oli hauska, sellaisella vähän kitkerällä tavalla.

    olen kyvytön nukuksissa pysymiseen. Nykyään siedän sen, koska voin kuunnella äänikirjaa luureissa tai lukea e-kirjaa himmeältä fläpältä. Siis jos horrostaminen ei onnistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Humori, etenkin sen jalo alalaji sarkasmi on ainoa oikea tapa suhtautua unettomuuteen. Jos siihen kerran on pakko ylipäätään jotenkin suhtautua.

      Äänikirja voisi olla kyllä hyvä juttu. Ei tarttis laittaa valoja yöllä, jos horrostaminen alkaa nyppiä.

      Poista
  3. Loistavasti referoit kaiken unettomuudesta lukemani ja testaamani. Tuo unitohtorin kommentti psykopaateista on niin lohdullinen (ja oikeassa elämässä koettukin) että sen voimalla tulen nauttimaan jatkossa niin unenpätkistä kuin öisestä valveillaolostakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkä se on sitten sinunkin kokeillut -lista! :D

      Olen "saattanut" mainita tohtorin lausahduksesta unettomuutta taivastelleille. Yleensä taivastelu on loppunut siihen. Jännä juttu.

      Poista
  4. Samaan aikaan alkoi minullakin uniongelmat, nuoruus oli huoletonta, mutta ilmeiesti aikuistuminen ei. Uni joskus määrittää tai unettomuus täysin elämääni.

    Olet niin superkelaaja ja täälläkin pyöritellään asioita unen saamiseksi, aamulla ja öisin, aina pitää kelata, ääni pään sisällä voisi vaieta jo, mutta ei se vaikene.

    Sympatiseeraan niin sinua. Täällä näetään kyllä unia, vaikka niissä lyhyissä pätkissäkin ja monesti ne ovat painajaisia ja todella harvoin kivoja unia, johtunee juuri tästä kaikesta.

    Paljon haleja Nelina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä unettomuus joskus minunkin elämääni määrittää, vaikka tuossa uhosinkin, etten anna sen liikaa kaventaa elämänpiiriäni. Jo se, että asiaa ja tekemisiään ylipäätään joutuu unettomuuden vuoksi miettimään on määrittelevä tekijä.

      Elän suuressa toiveessa ja uskossa, että vielä joskus keksitään jotain, jolla unettomuus saadaan parannettua. Että joku tai jokin saa komentokeskuksen sammumaan, kuin napista painamalla. Olispa ihanaa!

      Ihan todella kurjaa että näet usein painajaisia. Painajaiset ovat merkki ylikuormituksesta, ylikuormitus merkki elämästä. Niin kai se menee. Pitkiä unipätkiä ja parempia unikanavia toivottelee täältä kohtalotoveri, joka ei näe varsinaisia painajaisia, mutta ahdistavia unia senkin edestä. Nimim. taas viime yönä synnytin vauvan, josta en sitten huolehtinutkaan... :O

      Paljon haleja sinulle myös ♥

      Poista
  5. Kello on 2.24 ja oon valvonut tunnin. Että kiitos vaan postauksesta, joka tuli tarpeeseen ehkä helpottamaan ärtymystä. Mua raivostuttaa ihmiset, jotka toteaa, että haudassa ehtii nukkua. Joskus päivisin tuntuu kuin olisi siellä jo... Hyvää Pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan valvottu samaan aikaan sitten. Toivottavasti sait unta pian.

      Aika monet kommentit raivostuttaa silloin kun ei nuku. Mutta ihan kaikkein eniten se, että ylipäätään ei NUKU.

      Olis ihan loputon lista mitä kaikkea olen unohtanut, koheltanut ja rikkonut onnettomien yöunien jälkeen. Olo on totisesti kuin olisi jo kuopattu.

      Laimeaa - tiedän - mutta parempia öitä sinulle kovasti toivottelen. ❤

      Poista
    2. (Oma syyni ei tosin just tällä kertaa ollut päänsisäinen toiminta, vaan 18v joka herätti sanoihin "äiti mun sydämessä on nyt jotain vikaa.)

      Poista