Kirjoituksia vakavasta ja keveästä. Ja kaikesta siltä väliltä.

tiistai 20. helmikuuta 2018

Nippa nappa


Pakoruotsi on kuohuttava aihe, josta miltei jokaisella on oma mielipide. Vastoin kiukkuista olettamusta, minulle toisen kotimaisen opiskelu on antanut paljon. Esimerkiksi kauhuntuntemuksia siitä, miten valmistumiseni ammattikorkeasta jää syvällä sisämaassa tarpeettomaksi osoittautuneen virkamiesruotsin taitamisesta kiinni. 
Menin kaikista maalaamistani uhkakuvista poiketen ykkösellä läpi, eikä tässä tapauksessa kyse ole ainoastaan suorituskertojen luvusta, vaan numeraalisesta järjestyksestä arviointiasteikolla yhdestä viiteen. 
Ruotsi antoi tosin muutakin. Tarkemmin kyseisen kielen opettaja syvällä kahdeksankymmenluvun olkatoppausten ja palaneiden permanenttien aikakautta. Nimittäin lempinimen; nippanappa.

Nippa nappa on ollut leimani nämä vuodet. Nippa nappa on pohjimmiltaan ajatus siitä, että olisi voinut mennä paremmin, aiemmin, helpommin tai jotain. Nippa nappa ehdin aamulla töihin. Nippa nappa muistin lapsen vanhempainillan. Nippa nappa sain kakun valmiiksi ja siivottua ennen vieraiden tuloa. Kun laittaa urbaaniin sanakirjaan tämän uljaan sanaparin, saa vastaukseksi siinä ja siinä sekä juuri ja juuri. Se on sentään parempi, kuin melkein, ja ainakin 100 % enemmän, kuin ei ollenkaan.

Minua on vaivannut jo pitkään ajatus käsijarru päällä ajamisesta. Tai kolmosvaihteella moottoritiellä. Tai että moottorini käy kolmella pytyllä, tai jokin muu autoiluun liittyvä epäoleellinen vertauskuva. Suoriudun osastani, nippa nappa. Pystyisin parempaan. En vain jaksa tuhlata enempää turhaa energiaa pystymiseen. Paitsi ehkä vetämällä viikon jotain unen – ja levontarpeen syrjäyttävää kemiallista kukkuubuustia, ja laittamalla kaikki "rempallaan olevat asiani" listan pääkohdat jokseenkin jiiriin. Johon en nyt kuitenkaan ole ryhtymässä. En yksinkertaisesti saa aloitettua vähääkään vastenmielistä ja velvollisuuksiin viittaavaa, ellei ole ihan pakko.






Nippanappailuun liittyy oleellisesti eräs tunnettu ilmiö. Asioiden siirtäminen niiden lopulliseen lakipisteeseen. Olen istunut koulussa melko paljon. Osa tutkinnoista on jokseenkin turhia, kuten nyt vaikkapa se ensimmäinen, jossa valmistuin ompelijaksi aikana, jolloin miltei kaikki käsityöläisyys karkasi kaukomaille. Olen siis se tyyppi, joka kyllä osaa vaihtaa hajonneen vetoketjun lapsen toppatakkiin, mutta joka ostaa uuden, koska ei vaan jaksa, eikä huvita. Kaikki tämän jälkeiset opinnot ovat olleet vähemmän käytännönläheisiä, ts. sisältäneet enemmän aivoilla tapahtuvaa työstämistä, kuin käsillä. Joka ikinen kerta, kun olisi pitänyt tehdä esitelmä, essee, lukea kokeisiin, tai muuta vähemmän mukavaa elämäntuhlausta, oli minulla tärkeämpää tekemistä. Esimerkiksi lusikkalaatikon järjestely, tai paperinkeräysten lajittelu aakkosjärjestykseen. En ylipäätään saa yhden yhtä tehtävää tehtyä silloin, kun asiaan paneutuminen voisi tapahtua rauhassa ja hallitusti. Teen yleensä kaiken aina viimeisenä mahdollisena hetkenä, luonnollisesti asiaankuuluvan paniikin ja etenkin ahdistuksen ruoskimana.

Miksi tehdä tänään jotain, jonka voi siirtää huomiselle? Puolustuksekseni – jos tässä sellaista nyt edes kaivataan – on kerrottava, että elämä on ollut yhtä neljän ruuhkaa muutamankin vuosikymmenen. Asioita on täytynyt priorisoida, kuten sairaalan ensiavun potilasluokituksissa, punaisiin, keltaisiin, vihreisiin ja mustiin. Punainen edellyttää välitöntä ja tehokasta toimintaa, vihreän voidessa odottaa vielä hyvän aikaa. Musta taas, no. Sanotaan vaikka näin, että on jo ihan itsekseen poistunut hoidettavien listalta.


Esimerkkejä.


Punainen

eräpäivän yli unohtunut vuokralasku
kahvi kokonaan loppu
viimeiset puhtaat alushousut
pudonnut sivulasi (auto)
jokin akuuttia reagointia vaativa välitön terveydellinen uhka
pojan rippijuhlapuvun hankinta huomiseen konfirmaatioon
essee, palautus tänään klo 24 mennessä


Keltainen

luokkaretkitoimikunnan kysely, vastausaikaa huomiseen
lohjennut hammaspaikka
tokavikat puhtaat sukat
ikäkausiseulan ajanvaraus, muistutus tullut (papakoe)
katsastus kuun loppuun mennessä
äidin synttärilahjan ostaminen
kuivausrummun nukkasihdin tyhjentäminen 


Vihreä

varaston siivous
venyttely
puutarhakalusteiden ja grillin talviteloille laittaminen
mattojen pesu
gynekologin tilaaminen
venyttely
ranskankielen opetteleminen
kirjojen lukeminen
luokkakokouksen tai muun isomman porukan tapaamisen järkkääminen
venyttely 
asiakirjojen järjestäminen kansioihin
laihdutus ja sata vatsalihasta päivässä -haaste
vaellus lapissa
mainitsinko jo venyttelyn?


Musta

Eilinen koulukuvaus, johon lapsi lähti ketsuppitahraisella paidalla tukka pesemättä



Vihreä: Puutarhakalusteiden talviteloille laittaminen.



Väriluokittelu on siitä kätevä, että suurimman osan keltaisesta, ja kaiken mikä on vihreää, voi unohtaa kokonaan. Eikä vain voi, vaan kaikki vihreät kuuluvat osioon, joita tehdään sitten joskus eläkkeellä, mutta ennen dementiaa. Yleensä dementia ehtii ensin.

Haluaisin kyllä olla kansioihminen, jolla olisi joka lokerossa hallittava määrä asioita. Omilla paikoillaan. Haluaisin, että takuukuitit olisivat arkistoituna, eivätkä yhtenä iloisena sekamelskana Ikean kangaslaatikossa hierontapallon, nyppyleikkurin, kesäfestareilta ostetun lein ja muutaman muun pidempiaikaista hautapaikkasopimusta edellyttävän esineen kanssa. Keittiön pöytäni olisi lehtipinoista ja johtohässäköistä vapaa, muruton ja mansikkahillotahraton. Muistaisin katsoa jääkaapin ovesta kaikki muistettavat asiat. Kaappini voisivat jäädä huoletta auki, sillä makaronipussit ja säilykepurkit sijaitsisivat omilla harkituilla paikoillaan. Laittaisin talvi – ja kesävaatteet aina yhteen paikkaan, enkä tekisi pitkin vuottaa väärän kauden löytöjä kaapeistani. Ai niin tää… 
Haluaisin tehdä asiat rauhassa ja ajallaan, mutta en voi. Motivaatio ei yksinkertaisesti riitä muuttamaan toimintatapojani, kuin korkeintaan satunnaisesti. Suurimman osan ajasta räjäytän koko persoonani edestä hallittua kaaosta ja nippa nappa ehtimistä ympärilleni. Jossain kohtaa oli vain hyväksyttävä, että minä nyt vain olen tällainen viime hetken suoriutuja. Tosin sain juuri siirrettyä vihdoin CD-levyltä valokuvat tikulle. Ihan ilman aikarajaa ja suurempaa itseruoskintaa. Toivoa siis on? 



Tytär: "melkein oot sää tossa oikeella, jos ottaa leivonaiset pois. Kun et ikinä ees leivo".

* * *

Nippa nappa. Ehkä meitä on muitakin, koko joukko näennäisiä alisuoriutujia, joiden ruotsinopettaja oli näkijä tai noita joka langetti kirouksen leveille harteille. Tai sitten onnekas enemmistö, joka toimii parhaiten pienen paineen alla. Ehkä ison. Yleensä sellaisen. 
Nippa nappailu taitaa olla osittain valittu elämäntapa. Mutta ainakin se on enemmän kuin melkein.


8 kommenttia:

  1. Kyllin hyvä ja riittävän hyvä riittää!

    Harmi kun en löydä viittausta siihen artikkeliin, joka mullisti mun maailmani (töissä). Että ei tarvi vetää sata lasissa, olla aina kaikessa paras ja eka ja välkyin. Joskus riittää sellanen tyydyttävä plus, 65% jne.

    *lähtee kaivamaan netin syövereitä*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täsmälleen samaa mieltä. Turha suorittaminen pois, tai ainakin sen tunnistaminen, että minä olen tällainen ja toimin näin. Vaikka joskus se vähän jurppiikin, se itsensä alituinen persiillepotkiminen...

      Kyllä nuo puutarhakalusteet taas talven alta löytyy ilman sen suurempaa tunnontuskailua. :D

      Poista
  2. Lumet sulaa kohta ja sä joutuisit ne puutarhakalusteet kohta kaivamaan kuitenkin esille - miksi siis tehdä turhaa työtä ;)
    Nimim. kaksi aikuista ja kertakäyttölautaset - kuka enää tiskaa?

    Onko olemassa muitakin viime tipan ihmisiä kuin minä :) Yleisin kysymys minkä kuulen on "eikö sitä olisi voinut tehdä vähän aikaisemmin"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä! Joka on kysymyksenä muuten aika onneton, eikä edusta ollenkaan sitä, mitä sen esittäjä oikeasti tahtoo sanoa; miksi ihmeessä et voi tehdä näitä ikinä aikaisemmin?

      Tietenkin voin. En vain tee.

      Poista
  3. Sä olet mahtava ja ihana! Lisää tätä arjen realismia. Mä ostan tän kaiken! Tosin tuo musta lista voisi olla pidempikin? 😆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Se ON pidempi)

      Kiitos. Ihana olet sinä.
      Näillä taablataan ja arjen realismia todeksi eletään. Mitä sitä kaunistelemaan. :D

      Poista
  4. Mikään ei ole parempi motiivi kuin viime hetken paniikki. Minäkin yleensä siivoan nukkumaluukkuni oikeastaan vain milloin äitikulta ilmoittaa tulevansa käymään. Ja toivottavasti ei tänään.

    Jos eilen katselit jääkiekkoa niin Kanada passitti Suomen kotiin pienimmällä mahdollisella maalierolla 1 - 0 Yhtään enempää ei tarvittu. Kuten yleensäkin urheilussa niin rimaa ei tarvitse ylittää kymmenellä sentillä vaan riittää, että rima ei putoa. Paitsi Suomi - Ruotsi lätkäpelissä jossa pelkkä voitto ei riitä vaan kansa vaatii murskavoittoa.

    Kuitit ja takuutodistukset niitataan kiinni käyttöohjeeseen ja laitetaan mappiin jossa lukee ”käyttöohjeita”. Näin syntyy samalla hyvä jemma päiväkirjalle koska kukaan mies koskaan ei ole avannut laatikkoa jossa lukee ”käyttöohjeita”.

    Mutta noin muutoin suosittelen, että perustat ”Miehet hyötykäyttöön ry:n”
    Mies on joissain asioissa ihan kätevä olla ja omistaa. Esimerkiksi parvekekalusteet siirtyvät talviteloille jokseenkin automaattisesti sanomalla miehelle, että ”Voisitko...”
    Samoin varastonraivauksessa mies on yleensä todella kätevä. Ja jos mies on soittanut kolkytä vuotta humppaa niin hän ihan taatusti osaa vetää sähköjohdot siten, että niihin ei kompastu tai että ne eivät ole tiellä.

    Miehet ovat siitä kummallisia otuksia, että tykkäävät tehdä asioita tykkäämänsä naisen iloksi.

    Mutta siinä naisen pitää osata leikkiä hieman työnjohtajaa. Miespää nimittäin on sellainen, että jos puutarhakalusteet ovat terassilla tai johtohässäkkä keittiön pöydällä niin mies luulee, että niiden kuuluu olla siinä kunnes miespäähän taotaan ajatus, että niiden kuuluisi olla muualla.

    Ihan kaikkeen miestä ei kannata yrittää hyödyntää, eli gynekologit ja hammaslääkärit nainen joutuu varaamaan ihan itse ja todennäköisesti sen hammaslääkärin miehenkin puolesta.

    -sohvasika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, hyvä kysymys. Miksipä ei valjastaisi miestä tehtäviin ylipäätään?

      Se parka nakutteli terassin tuohon, kyllä siinä oli jo yhdelle ihmiselle tarpeeksi tykkäämisen näyttämistä, vaikka kuulemma puuhasta tykkäsikin. Tai... ehkä sittenkin koska pahaa pelkään, että puutarhakalusteiden talvitela olisi edellyttänyt ensisijaisesti varaston siivoamista, joka taas puolestaan sisältää aivan liikaa riskejä kenenkään m u u n suorittaa. Joku toinen (etenkin mies) voisi ajatella, että hitto mikä hamstraaja ja kiskaista salaa tavaroita molokkiin. :D
      Puutarhakalusteiden kippaaminen varastoon olisi ollut pienin vaivannäkö asian tiimoilta. No, siinä ne nyt kuitenkin ovat. Valmiina kesää varten.

      Nyt, 45 vuoden intensiivisen miehenymmärryskoulun jälkeen sain vihdoin selityksen sille, miksi miesten mielestä asunnossa on jo ihan siistiä, kun naiset vetävät hihoja ylös yleisen siivouspäivän (joku sillä pilattu vapaa, kuten lauantai) alkajaisiksi. Mies siis ihan oikeasti ajattelee, että kaikki on jo paikoillaan! Ja tämän sanon ihan ilman sarvia ja hampaita.

      Naisilla on usein merkillinen tapa tietää paremmin mihin mikin esine kuuluu, jotain sukua/syytä/seurausta varmaan sille, miksi miehet eivät löydä ikinä mitään mistään. Puhtaita sukkia kaapista eritoten. Se mikä naiselle näyttäytyy ihan loogisena ja itsestään selvänä, ei sitä sitten miehelle kai olekaan. Huikeaa. Ei, ne johdot (laturit, kameran piuha, läppärin verkkovirtajohto ja muutama muu) eivät kuulu keittiön pöydälle. Eivät ehkä kuulu, mutta mielestäni ei niistä niin kovin haittaakaan ole. Siinä ne ovat näkyvillä ja löydettävissä.

      Saatan olla muuttumassa mieheksi?

      Poista