Kirjoituksia vakavasta ja keveästä. Ja kaikesta siltä väliltä.

perjantai 2. helmikuuta 2018

Linnusta sammakoksi



Olet varmasti joskus kuullut sanonnan ”ei näe metsää puilta”. Sanonnalla viitataan yleensä tilanteeseen, jossa kokonaisuus ei hahmotu. Etenkään iso kokonaisuus. Kuten nyt vaikka metsä, jos seisoo vain yhden puun edessä. Entä jos ongelma onkin liian ison kokonaisuuden brutaali loikka silmille?

Yksi asia jaksaa risoa vuodesta toiseen. Sotku. Arkisotku. Kiireessä lähdetty aamu ja vielä kiireempi ilta. Päivällä mellastettu jälkeläiskaaos. Se kun ”en ainakaan mää” on jättänyt astiat olohuoneeseen ja levittänyt vaatteet pitkin lattioita. Jälkimmäisestä tosin jää yleensä syyllinen kiinni. 
Kiireessä jäävät itseltäkin tavarat teilleen, tunnustan. Aamulla en yksinkertaisesti jaksa nousta siksi aikaisemmin, että ehtisin ennalta viikata joka ikisen lennokkaan lähtöni. Iltaisin ei nappaa senkään vertaa.

Siivousta seuraa kymmenen minuutin sielullinen rauha. Sitten sotku alkaa taas vallata asuntoa, kuin aurinkoisella puolella kasvava viiniköynnös talon seinää.

Mitä. Jos. Mitä jos kokonaisuutta tuleekin katsoneeksi liian kaukaa? Jos työntäisikin nokkansa ihan lähelle, vaihtaisi lintuperspektiivin sammakkovastaavaksi ja loikkisi kohteesta toiseen näkemättä välillä muuta kuin mahdollisuuden tarkastella arkisotkua ruohonjuuritasolta.



Näin tein ja kaivoin kameran esiin.




Kivet, joista joskus kerroin... Siinä ne edelleen ovat. Osa mustassa juhlapuvussaan, osa vielä karhean rehellisinä, itseinänsä kännykän, hiuslenkin ja pariston kanssa pitämässä iltaa. Mistähän ne mahtavat supista?






Näilläkin on tarina. Nettikirppis, josta päätyi kassillinen koruja hyvin pienellä setelillä. Pöydälle jäi jonkun tarpeettomista tarpeettomimmat. Minullekin. 






To think outside of the box, sanoi leipäpussi. Mikä leipälaatikko oli sitä siitä kieltämään? Keittiö näyttää kieltämättä toiselta appelsiinien silmin. 






Pitsipurkissa pienin kätösin käärityt lupaukset. Kolme kappaletta, saa lunastaa joulun jälkeen. Kenties jo tämän menneen. 






"Käytsä täällä usein", kysyi kivideodoranttikivi nestemäiseltä ymmärtämättä olevansa aivan liian ylimielinen kaikkine suuruuskuvitelmineen itsestään. Peitepuikko ja koirakarsta tietävät kyllä ketkä eivät kuulu joukkoon. Hiustuotteet. Ne tuonnemmat. 







"Me halutaan joulu takaisin!" Hellyin ja lupasin sen niille. Noin kymmenen kuukauden kuluttua.  






Kaikilla on kynäkippo, eikö? Ja juustohöyläkippo, purkkakippo, kynsiviilakippo, sekä kippo, josta pilkistää kynsilakkapullokokoinen automaali ja lukematon määrä viisisenttisiä, kuminauhoja, leipäpussinsulkijoita ja muutama maitolitrankorkki pohjalla. Ketsupilla on toisinaan muistihäiriöitä. Se ei taaskaan löytänyt kaappiin. 







Mies voi kuolla, runot eivät. Tommy Taberman uskalsi puhua rakkaudesta. Kynttilään painettunakin.






Mikä on se, jossa kaikki ovat matkalla johonkin? Metroasema? Lentokenttä? Vai sittenkin tiskipöytä... Sanovat, että lasin läpi kaikki näyttää toiselta. Mutta että tyhjänkin? 







Ei, en ole huomannut, että sänky jäi taas petaamatta. Miten voisinkaan, kun olen hukannut taas lasini?






Hei kuka tunki farkut kirjahyllyyn? No minä se olin. Mutta vain siksi, että viereiset askartelulaatikot antoivat luvan. Näistäkin tulee kortteja ja kesäkasseja. Sitten joskus. 







"Olen itsenäinen ja vapaa. En pidä siitä, että minussa roikutaan", sanoi vihreä pyykkipoika eräänä iltana oranssille, ja otti ratkaisevasti etäisyyttä. 







Mitä jos Barbiet heräävät yöllä henkiin? Miten ne voivat pitää teekutsuja, käydä kaupassa, tai lääkärissä, kuten nämä tässä, jos ovat suljettuina laatikkoon? En tiedä. Riskiä ei kuulemma kannata ottaa. 







Virkattu rakkaudella, täytetty huolimattomuudella. Anteeksi äiti. Pastillirasiassa sentään on vielä jotain, mutta avainlukulista on jo vainaa. 






"Pitääkö se vääntää rautalangasta, minä en tästä mihinkään lähde! Olen odottanut seinälle ripustamista jo ainakin vuoden, vain kuullakseni etten kelpaa. Istun sitten tässä. Tarvittaessa vaikka maailman tappiin. Jos siinä siis sellainen on."







Mitä jos muurahainen haluaisi leikata kynnet? Laittaisiko se kimallelakkaa myös? 




* * *



Ei se näytä enää yhtään niin pahalta, eihän? Sotku ja arkinen kaaos. Pitää vain mennä kyllin lähelle metsää nähdäkseen kuinka kauniita puut voivat olla. Vaihtua linnusta sammakoksi. 

Tänään on perjantai. Viikosta väsynyt, viikonlopusta vähän vallaton. Ihan hyvä syy olla siivoamatta.
Mutta jos vaikka huomenna...



11 kommenttia:

  1. :D :D :D :D
    Ihana juttu! Löysin tänne vasta nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :D
      Hyvä jos se jollekin aukeni, vähän mietitytti laittaa. Köh...

      Ja kiva kun poikkesit. Eipä tämä blogi vielä kauaa ole ollutkaan.

      Poista
  2. Luin kirjoituksesi ja katselin kuviasi, jossain takaraivossa nakutti samalla jostain lehdestä mieleeni jäänyt ohje; tyyliin "siistin kodin x kultaista sääntöä" (en oikeasti muista mikä se oli): siisti viimeiseksi illalla keittiö. Olen yrittänyt sitä viimeiset kolme iltaa, sen jälkeen kun viimeksi tiskasin :D
    Tiskiä on alkanut taas kertyä...

    Kuvasi ja niiden tekstit ovat loistavia - nyt jäin niiden ansiosta kotona katselemaan suoraan edessäni avautuvaa näkymää, sen jälkeen kun suljen sivuilta kaiken sotkun pois: näen nuupahtaneen krysanteemin, jota yritin jo kerran pelastaa. Mikähän tarkoitus sillä on? Sillä täytyyhän sillä olla, kun se kerran on ollut siinä jo viikon ja näen sen aina kun nostan katseeni televisioon :D
    Viedäkseni sen roskikseen, pitäisi ottaa ensin n. kolme askelta ja sen jälkeen kuusi tai seitsemän askelta, sitten huuhtoa aluslautanen. Kaapin päälle jäisi tyhjä kohta. Näkyisi harmaa, betoninen parvekkeen kaide.
    Sinun kuvasi osoittivat AINAKIN kaksi asiaa meidän kahden aikuisen perheessä:
    - sillä raakulla on paikkansa. Jos heitän sen pois, jäljelle jää tyhjää
    - kukaan muu ei sitä tee (heitä pois), kuin minä ;)

    Kiitos, kirjoituksesi oli viihdyttävä ja ajutuksia herättävä :)

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Voi kiitos!

    Luin jostain naistenlehdestä, että millainen eteinen, sellainen koti. Eteinen on siksi tavallaan kuin käyntikortti omistajastaan. Kamalan tuomitsevaa tuollainen. 😁

    Illalla viimeiseksi nukahdan sohvalle. Keittiön siivous ei ole to do -listalla. Pitäis olla. Tiedän. Kuten huolellinen hammaslankaus, sata vatsalihasliikettä ja kolme kiitollista asiaa tänään- kirjaaminen. Miksi kaikki hyvät neuvot toimii loistavasti paperilla?

    Krysanteemin lyhyellä elämällä on selvästi tärkeä tehtävä. Minun kuvani eivät itse asiassa osoittaneet mitään. Ne toimivat vain välikappaleena osoittamaan oleellisen. Ehkä hieman nuupahtaneen, mutta silti arjessa mukana taistelevan kasvin.

    Tai jotain. 😂

    Mukavaa ja rentoa iltaa sinne. Tiskit ehtii huomennakin.

    VastaaPoista
  4. Ihana, voimaannuttava, armollinen teksti, kiitos :). Siivosin viikko sitten asuntonäyttöä varten ja kämppä pysyi siihen asti hyvässä kuosissa kunnes piti laittaa lapsille viikonloppuna ruokaa ja pestä pyykkiä :D. Nyt on tarttuttava äkkiä toimeen ja siivottava jäljet niin voin jatkaa nauttimista siististä kodista... Mä tykkään kun on siistiä, en vaan jaksa nähdä useinkaan vaivaa sen eteen. Siivotessani viikko sitten ajattelin että HUHHUH, "normaalit ihmiset" tekee vissiin tämän saman joka viikko :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinä ihana. <3

      Asuntonäyttö, auts. Voin vaan kuvitella. Eikös ne kurkistele kaappeihinkin? Siinä menisi mun viimeinen toivo...

      En usko että normaalit ihmiset siivoaa asunnon näyttökuntoon joka viikko. Ainakaan lapsiperhe. Ainakaan sellainen vähän väsyneen äidin lapsiperhe. Talvella valoja vähemmälle, kesällä pihalle. Siinä olis kelpo ratkaisu. Vielä kun oppis olemaan kaihoamatta siistin perään kuitenkin...

      Iso peukutus asunnon myynnille!

      Poista
  5. Ei näytä pahalta, vaan kodikkaalta. :) Meillä oli tyttöjen huone aina yhtä kaaosta, leikit kesken. Nyt toinen tyttäristä on megasiisti kuten isosiskonsa ja kuopus taas kuten isoveljensä, kaikki jää lattialle ja astiat huoneeseen ja taas nalkutellaan samoista asioista.

    Kivaa viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siks ne onkin l ä h i k u v i a ;D Yleiskuvaa en laita. Jostain kumman syystä...köh.

      Mukavaa viikkoa sinulle myös. :)

      Poista
  6. Tää oli kiva, kekseliäs ja armollinen. Hymyilin :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt meni hymykin näköjään nurinpäin, ei pitäny!

      Poista