Kirjoituksia vakavasta ja keveästä. Ja kaikesta siltä väliltä.

torstai 25. tammikuuta 2018

Murkkujuttuja


Murrosikäisten mussukoiden vanhemmuus ei ihan aina ole sateenkaaria, hattaraa ja kissanpentuja sekään. Lukee, ken ajankohtaiseksi kokee.

* * *

Aloitin äitiurani huomattavan paljon aikaisemmin, kuin useimmat ystäväni. Niinpä olen saanut etumatkaa – ja riittävästi etäisyyttä – erinäisiin tilanteisiin ja ikäkausiin. Siinä missä toisilla alkaa hihna hirttää kiinni vasta ensimmäisen murkun kanssa, meillä on jo hyvää matkaa menossa painokset kolme ja neljä. Sen vuoksi rohkenen väittää jotain lajista jo tietäväni. Jaankin seuraavassa muutaman melko terveeseen järkeen pohjautuvan kokemusperäisen havainnon kurimuksesta nimeltä murrosikä.



1. Hyväksy, että lapsi kasvaa.

Siitä tulee aikuinen, jolla on omat arvonsa, ajatuksensa, intohimonsa. Halusit tai et. Se kyseenalaistaa kaiken, koska rakentaa uutta aikuista itseään. Siten ateistiperheen lapsesta voi tulla harras kristitty, tai kotoa opitut porvarilliset arvot haistattava vasemmistoradikaali. Vaikka toivoisitkin voivasi palauttaa murkun joskus pieneksi kainaloiseksi, hyväksy, että se aika on ohi. Joskus se tuo sitten lapsenlapsia, joita saa taas halia ja joille olet toisinaan maailman napa.





2. Hyväksy mussutus.

Ei, se ei halua tyhjentää astianpesukonetta. Eikä ainakaan viedä roskia. Kellään muulla ei ole näin typeriä sääntöjä. Kun menet herättämään sitä aamulla, kuuluu äreä ovi kii!
Murkku mussuttaa – kaikesta. Terve merkki. Opettele sulkemaan itsesi mussutuksen ulkopuolelle. Meillä mussutuksen määrää vähensi oleellisesti, kun laitoin jääkaapin oveen kopion erään lastensuojelulaitoksen viikko-ohjelmasta, johon oli merkitty kännykättömät hetket, kotiintuloajat, huoneen siivoamiset ym. ja ilmoitin, että voisihan sitä tämänkin mukaan alkaa elää. Siinä sitä teini kerran kalpeana tavattuaan ilmeisesti oivalsi, etteivät ne oman perheen säännöt ihan sieltä rajoittavimmasta päästä olekaan.





3. Älä ota kaikkea henkilökohtaisesti.

Soittiko rehtori? Jäikö pallero kiinni valehtelusta? Kaljoitteliko se, vaikka olit kieltänyt? Käsi pystyyn, kuinka moni on vetänyt ensikännit vain henkilökohtaisena kostona vanhempiaan ja näiden kasvatustyötä kohtaan? Ainakin allekirjoittanut kokeili ensimmäisen kerran alkoholia ihan puhtaasta mielenkiinnosta. Ja kyllä, varsin tietoisena mitä tapahtuu jos jää kiinni. Murkut tekevät kolttosia kaikissa yhteiskuntaluokissa ja kaikkina maailman aikoina. Hyvästäkin kasvatuksesta huolimatta.



4. Kaikki muutkin saa.

Mitä sitten? Omilleni otan tonnin setelin –ilmeen (Kummeli) ja tokaisen kyllästyneellä äänellä; kun mua ei vaan kiinnosta mitä muut saa, ne ei asu meillä. Tai; minä nyt vain satun rakastamaan sinua ihan liikaa antaakseni osallistua tuollaiseen… Se saattaa paiskoa ovia, mutta tekee sen tietäen olevansa aivan järkyttävän rakas.
Murkut ovat mestareita vedättämään epävarmoja vanhempia. Vaikka kaikki muutkin saa on yleensä silkkaa yhdessä sovittua soopaa, joukkoon mahtuu aina niitä vapaan kasvatuksen mallikansalaisia. Silloin kannattaa miettiä seuraavaa esimerkkiä; jos naapurin Ellun mies saa käydä vieraissa, pitäisikö teidänkin parisuhteessa asiaa tarkastella uudelleen, koska senkin mies saa..? Sinun kotonasi on sinun sääntösi. Muilla olkoon muiden.


5. Pidä rajat.

Tee asiat selväksi jo etukäteen, myös itsellesi. Luota, mutta uskalla epäillä murkun menoja ja puheita. Päätä ikärajat. Jos teillä ei saa lapset polttaa tupakkaa, päätä jo valmiiksi mitä seuraa – ja pidä se. Pikaistuksissa rangaistuksesta tulee helposti kohtuuton, eikä kohtuuttomuus opeta kuin niskuroimaan vastaan. Muista yhden kerran sääntö; kerta on kokeilua, toinen kerta tietoinen riski. Jos siis piltti jää kiinni rikkeestä, ensimmäisellä kerralla voi sanoa, että tämä menee kokeilun piikkiin, mutta toisella kerralla lähtee viikkorahat X-ajaksi. Kolmannella kerralla lähtee viikkorahat ja puhelin. Nosta panoksia kerta kerralta. Kun (en edes käytä sanaa ”jos”) piltti jää toisen kerran kiinni, toteuta uhkauksesi. Älä lipsu säälistä. Älä anna bensarahaa mopoon, tai karkkirahaa koulun pikkujouluihin, jos kerran eväsit viikkorahat. Tankkaa mopo itse ja osta karkkipussi. Jos et pysty tekemään jotain mahdottomaksi, vaikeuta edes. Älä ole kaveri.





6. Uskalla katua ja kohtuullistaa

Tuliko vihapäissään määrättyä vuoden aresti? Pelkäätkö epäonnistuvasi vanhempana, jos lipsut uhkauksestasi? Menikö keskustelu taas kilpakarjunnaksi? Täydellisessä maailmassa muistaisit, että toinen teistä on jo ohittanut kuohuvat vuotensa. Aina se ei vaan onnistu. Elämässä sattuu ylilyöntejä, miksi niihin suhtautumista ei saisi opettaa murkulle? Kun myrsky on laantunut, voi vuoden arestia kohtuullistaa vaikkapa näin; "olin niin vihainen, että määräsin vuodeksi arestiin. Nyt kun olen rauhoittunut ja miettinyt asiaa, kohtuullistan rangaistuksen olemaan…"
Anteeksi voi pyytää murkultakin. Mutta älä pyydä anteeksi oikeutettua, ennalta sovittua sanktiota.




7. Valitse sotasi

Murkun kanssa saa myös neuvotella, sillä jokaista sotaa ei tarvitse voittaa. Opettele sietämään asioita. Vaikkapa murkun kavereiden nelivitosia kenkiä eteisessä, kun väsyneen päivän jälkeen raahaudut kauppakassien kanssa kotiin. Et voi enää valvoa murkun jokaista liikettä, joten kavereiden näyttäminen sinulle on merkki hyväksynnästä. Sinä olet ihan Ok, vaikka tosi nolo ja ikäloppu. Hyväksy, että kasvamisesta tulee joskus sotkua ja sisäsiistiksi opettamisessa takapakkeja. Ne takit lattialla ja tyhjät maitopurkit jääkaapissa. Jaksa jankuttaa, jos asia on sinulle The Asia. Ja jos ei, valitse joku muu nalkuttamisen aihe, mielellään sellainen jolla on oikeasti väliä. Tule puolitiehen vastaan. Edes risteykseen.


8. Rakasta

Osallistu murkun elämään, sen minkä murkku antaa. Katso murkun näyttämät YouTube videot, vaikka et jaksaisi/ymmärtäisi niistä mitään. Kehu, älä pidä itsestäänselvänä. Vie, tuo, hae, mutta älä oman elämäsi kustannuksella. Sinulla on oikeus edelleen olla muutakin, kuin murkun marionetti. Mahdollista asioita, satsaa tulevaisuuteen. Ole kiinnostunut. Uuvuttavat harrastuskuskaamiset ym. murkku ottaa tietenkin nyt täysin itsestäänselvyytenä, mutta ei enää omien lastensa kohdalla. Vietä aikaa. Kuuntele. Älä aja murkkua aina omaan huoneeseen, mutta kunnioita tarvetta sulkeutua sinne. Halaa edelleen. Jos se ei anna halata, rapsuta selästä. Kerro, että rakastat, vaikka viestinä kännykkään. ”Hei, halusin vaan kertoa, että oot ihan mielettömän rakas! Ei tartte vastata. Tee piste äiti”. Ole ilahtunut murkustasi, ja näytä se. 




* * *

Listaa voisi loputtomiin, mutta yritin tiivistää tähän tärkeimmät. Loppujen lopuksi murkun kasvamista aikuiseksi on oikein antoisaa seurata. Eikä edes antoisaa, vaan ainutlaatuista. Murkkujen kanssa pysyy itsekin nuorena ja edes jokseenkin perillä päivänpolttavista.
Myönnän, ei se aina ole yhtä juhlaa. Ei ole kiva olla ikävä ihminen, natsimutsi, ilonpilaaja ja kiukun maali. Hermoni olen minäkin menettänyt monta kertaa. Mutta vielä enemmän nauranut, rakastanut, ollut niistä pakahduttavan ylpeä ilman suurempia syitä. 

Mitä ikinä murkku järjestää, älä luovuta. Ei ole liian myöhäistä yrittää ohjata eksynyttä murkkua takaisin ladulle, kun sinulla on vielä päätäntävalta asioista aikana ennen äänestysoikeutta ja ajokorttia. Uskalla pyytää apua, jos et yksin pysty.

Pidä huolta myös itsestäsi, vaali juuri sinulle tärkeitä asioita. Uskalla olla esimerkki vahvan, aikuisen ihmisen elämästä. Ja kun murkkua oikein murkuttaa ja mussutuksen määrä uhkaa jälleen ylittää sietokykysi, muista että siellä kuohuvan kuoren alla on edelleen ihminen, joka rakastaa sinua maailman eniten.


Woimia!



Olenko IKINÄ sanonut, että sitä maksalaatikkoa ei lämmitetä ilman kupua! 


6 kommenttia:

  1. Mun eka oli muurrosiässä tosi iisi, tätä jälkimmäistä odottellessa...

    Mut hei oikeesti tulin kertomaan, että sä oot kyllä viisas <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enkä ole! :D
      Jos olisin viisas valinnat olis saattaneet olla h i e m a n toisenlaisia tässä matkan varrella... mutta hei, kaikki mikä ei tapa unohtuu viimeistään dementian myötä

      Hyvin se menee, se sinun jälkimmäisen murkkis. Vaikka sitten hokiessa "tää menee kohta ohi, tää menee kohta..." Kieltämättä tuon neitikuopuksen kanssa itselläkin ajatus kylmää, mitä tässä on vielä tulossa. Sen verran jääräpäinen tapaus. Mut hyvin me vedetään, eikö? ;)

      Poista
    2. Kyllä, hyvin me vedetään! Pääasia, että rakkautta ja naurua riittää.

      Mulla kuopus on kyllä sellanen lehmänhermoinen outolintu, mutta isällään oli aivan järkyttävä murrosikä. Ehkä mä lähetän sen sitten kostoksi sinne asumaan, jos on perinnöllistä?

      Poista
    3. Ei se kato periydy teillä suoraan. Hyppää yhden sukupolven yli. :D

      Ja ainahan voi sentään u h k a i l l a lähettävänsä. En tosin tiedä kumpaa koskisi siinä tapauksessa enemmän, itse "pakettia" vai sen vastaanottajaa...

      Poista
  2. Osuin sattumalta blogiisi ja bingo! Omat kersat ovat jo aikuisia, vaan tuo vaihe on niin tuoreessa muistissa:D
    E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun osuit.
      Toivottavasti niitä aikoja voi jo muistella vähän hymy suupielessä kuitenkin. Ja hei, selvisit! ;)

      Mukavaa viikonloppua. :)

      Poista