sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Syksyksi jotain kivaa ja ihan uutta

 

Mitä teit kesällä? En mitään ja kaikkea omituista. Omituista ei tekemistä oli enemmän, kuin varsinaista tekemistä. En käynyt oikein missään. Prismaa ja porukoita ei oteta lukuun. Ei matkan matkaa, ei Yyteriä tai Kauppatoria tai kivaa kesäkaupunkia. Koska korona. Sanokaa nössöksi, mutta ei ole reissut sen koommin napostellut. Syömässä tosin kävin, terassillakin. Se oli vielä sitä aikaa, kun tartuntaluvut näyttivät näillä nurkilla tasan nolla kevään nousujohteisten jälkimainingeissa.












 

Tänä kesänä ylitin itseni. Kävin uimassa. Enkä vain uimassa, vaan kylmässä vedessä uimassa. Tätä kirjoittaessani on syyskuun kuudes ja viimeksi eilen räpiköin 250 m. Vesimittari näytti asteiksi 17, mutta tuntoaisti jo varoitteli jäävuorista. Uiminen taitaa nyt vaihtua laituridippauksiin, semminkin kankeaa oli meno. Etenkin tuon virtaavan lammen pohjassa vesi on hyytävämmän kylmää, jopa niin, että se tuntuu nilkoissa kipuna! (Nilkat on hyvä asettaa pohjaan, kun pyrkii lampeen ja lammesta pois. Ryöminen rantavedessä saattaa aiheuttaa ikävää uikkari-ihottumaa.)

 


Tänä kesänä rusketuin. Tästä minulla ei ole kuvaa, mutta oudosti punatukkaisuusgeeni heikkenee hiusten harmaantumisen myötä, ja ilmeisesti siksi aikaisemmin niin lokinvalkoinen nahkani saa hennon kuparisen sävyn. No ei se oikeasti mihinkään heikkene, mutta hyvin hennon, selvästi havaittavan rusketuksen ja rajat sai nahkani aikaan. Toinen omituinen seikka, en oikeastaan enää pala! Olen vasiten tankannut pilleripurkin sijaan puolituntiset D-vitamiinia puutarhatuolissa, suojaten vain kasvot, joihin en enää voi aurinkoa sattuneesta syystä ottaa, enkä ole palanut kintuista tai käsistä ollenkaan! Kyllä ovat maailmankirjat kovasti sekaisin menneet. Ja juu, tiedän kyllä riskit. 

 



Tänä kesänä sain vihdoin selityksen. Tällä kertaa en matkannut piipaalla kokovartalolääkittynä ensiapuun, vaan kävelin sinne ihan itse. No, kävely on turhan optimistinen kuvaus, mutta hei, säästin 25 e lanssikyydistä! Yksi yö osastolla, ja kiitän joka päivä luojaa ja varmuudeksi maahisiakin, etten ole millään tavoin vakavasti sairas. Toimenpide tosin epäonnistui, potilasvahinkoilmoitus erään lääkärin huolimattomuusvirheestä pitäisi tehdä ja nukutusaineet sekä vahvat kipulääkkeet kombona saivat tälläkin kertaa pääknupin pitkäksi aikaa sekaisin. En tiedä mikä kumma siinä on, mutta sama juttu oli, kun käsi leikattiin. Monta päivää meni koomassa ja pää suristen. Onneksi on jo  oma olo.




 

Tänä kesänä meillä oli kaksi vesivahinkoa. Kuivuri puhaltaa tuolla nytkin, tuottaen mukavat desipelit taustalle. Onkohan tuo sitä kuuluisaa valkoista kohinaa?

Tänä kesänä en oppinut mitään uutta. Urheilin vähiten ikinä, en edes rullaluistellut kertaakaan! Ehkä alitajuisesti pelkäsin jonkin raajan murtumista ja konkkaamista alttarille kepeillä. Liikunnan puute näkyy edelleen jatkuvana laiskuutena. Keksin tusinoittain syitä, miksi vaikkapa pyörälenkki ei sovi juuri nyt. Tai sitten sen yleisimmän; ei jaksa.

 

Laku sai kesäturkin.


Tänä kesänä tapasin ystäviä, joita en ole nähnyt vuosiin. Paradoksaalista, mutta tästä lienee kiittäminen koronaa. Kun menot ovat kaikilla karsittu minimiin, ehtii tapaamaan ihmisiä kuplansa ulkopuolelta.

Tänä kesänä pohdin paljon syksyä ja tulevaa talvea, etenkin jaksamista. Vanhenemistakin. Joulukuussa tärähtää taas uusi luku tauluun ja sitten on enää kaksi vuotta Siihen Numeroon. Päätin ehkä siksi kokeilla kaikkea uutta ja löytää oman juttuni. Tästä todisteena k

ävin eilen ilmajoogassa, minä, joka vihaan kaikkea venyttävää, kankeana ja turhautumisherkkänä ryhmätunneista kakomisreaktion saavana. Hurahdin täysin!

Aion kokeilla kaikkea mikä vähänkin voisi kiinnostella, ja niitäkin, jotka niin eivät. Korona tosin saattaa laatia stopin tälleKIN, mutta onpahan ainakin yksi uusi juttu jo käytynä. Niin ja hei, eilen kävin yleisessä sekasaunassa. Nyt joku on siellä, että wuhuu, onpa hurjaa, mutta julkinen uikkareissa hilluminen ylipäätään ei varsinaisesti sijaitse mukavuusalueellani. Kinkut rinnakkain saunan tungoksessa ja suihkutiloissa oli kuitenkin hyvin mutkatonta. Voisin tottua talviuintiporukoihin, mutta ainakin tuolla oli omaan makuun aivan liian kova tungos. Ja mikä juttu on kilpailla kenen silmämunat kestävät löylykilpaa kiehumatta kuopistaan?

 


Kun kesä alkoi korista viimeisiään, syksy tuntui yksinomaan pahalta. Että eihän tässä ole mitenkään tarpeeksi tankannut ihania muistoja pimeää, ikuista lokakuuta varten! Tahto etsiä oma juttu ja uusia mielenkiinnonkohteita on kuitenkin tuonut uutta toiveikkuutta. Tästäkin on taas koronaa kiittäminen. Suomen ja vähän koko maailmankin sulkeminen, epävarmuus ja omituisen odottava pysähtyneisyys loivat nälän, jollaista en enää näillä kymmenillä odottanut. Kokemusnälän. On vielä paljon asioita, joita haluan kokeilla, vielä enemmän niitä, joista en tiedä mitään! Listalla on ainakin avantouinti, mutta ihan yhtä hyvin vaikkapa kiipeily, ampuminen, green card, jokin uusi vapaaehtoistyö (ehkä Vapepa?). Jos sinulla on jokin ehdotus kokeiltavaksi, laita ehdottomasti vinkki kommentteihin. 




Niin kovasti rakastamani kesä meni, mutta elämä onneksi jatkuu.

 

 

10 kommenttia:

  1. Jotenkin tuo elämän jatkuminenkin nyt vähän epäilyttää ;-)
    Sen verran pahan korona-ahdistuksen olen taas onnistunut kerimään. Esikoinen oli ollut samassa paikassa todennetun tapauksen kanssa ja hetken omaehtoisessa karanteenissa. Sitten kun kuume nousi, pikapikaa testeihin ja tuloskin samana päivänä: onneksi negatiivinen. Mutta herätteli.

    Pitääkö sitä taas laittaa elämä katkolle kuten keväällä? Sun ilmajoogasta tuli mieleen oma, jooga alkoi viime viikonloppuna (se on ihanasti ollut sunnuntaisin, lopettaa ja aloittaa viikon upeasti) mutta siellä ei totutunut turvavälit.

    Miksi oi miksi tää elämä on taas näin vaikeaa?

    Koitan silti nähdä asioita positiivisestikin. Sä kuulostat onnnistuvan siinä mua paljon paremmin. Olet hyvä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpöhöpö, enkä onnistu. Elän kuplassa, jossa kiellän todellisuuden.

      Turvavälit eivät toteudu joogassakaan. Viimeistään pukuhuoneessa homma pissii.

      Onneksi teillä testi oli nega. Ja toivottavasti elämää ei tarvitse taas laittaa katkolle. Yäk, niin inhottava ajatus!

      Poista
  2. Onkohan tuo sitä kuuluisaa valkoista kohinaa?

    Vaaleanpunaista veikkaan.
    Valkoinen kohina on sitä mitä kuulet radiosta kun lähetys loppuu.
    Vaaleanpunainen on samantyyppistä taustakohinaa mutta energia painottuu alataajuuksille.
    https://www.youtube.com/watch?v=t-fA4FqE5rE

    Molempia käytetään äänityössä, en minä muuten tietäisi.

    Ex-rouvakultani aikanaan hurahti geokätköilyyn. Olettaisin, että kätköilee vieläkin. Oveasi lähimmät kätköpurkit löydät todennäköisesti koiranulkoilutusreittienne varrelta. Varokaa jästejä.
    Mutta älä sitten syytä minua kun hortoilet miehen ja koirien kanssa jossain peräkorven suolla etsimässä tuhannetta megamysteeripurkkia. Itsehän hurahdat jos hurahdat kuten rouvani.

    -sohvasika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täkäläiset kölvit keksivät geokakkailun. Tarviiko avata otsikkoa enempää, mitä geokätköilevä silloin löytää?

      Että en tiiä, mutta voin kokeilla. 😁

      Vaaleanpunainen kohina kuulostaa mielikuvana paremmalta, kuin vesivahingon kuivurin meteli. Kiitos tästä!

      Poista
  3. Liputan avantouinnin puolesta. Kohta alkaa vedet viiletä jo sen verran että pitäisi alkaa totutella. Meidän seuran uintipaikalla on pukuhuoneremontti menossa, valmista pitäisi olla kuun vaihteessa. Ennen sitä pitäisi kyllä aloittaa joten pitänee käydä vieraissa (seuran toisella uintipaikalla).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, sinäkin! Olen vakuuttunut terveyshyödyistä, mutta myös itsensä haastamisesta. (Ainakin omalla kohdalla.) Olen näet lievän kauhun ja uteliaisuuden sekoituksella miettinyt, että m i t e n kylmää se sitten on, kun on ihan oikeasti kylmää? Minulle tämä 15 astetta on jo melkoinen kokemus...

      Toivottavasti pukuhuoneremppa valmistuu pian, ettei tarvitse kädyä vieraissa pitkään. :D

      Poista
  4. Mulla oli keväällä niin totaalinen korona-ahdistus, ettei mitään määrää, mutta siinä vaiheessa, kun kotigolfkenttä aukesi (tiukoin rajoituksin ja puuttein tosin), alkoi tuntua siltä, että elämässä on vielä sittenkin asioita, joita pystyy harrastamaan ihan niinkuin ennenkin. Ja se on ollut yksi mun henkireikiä, joka on auttanut eroon ahdistuksesta ja takaisin normaaliin. Järkevän varovaiseen, muttei hysteerisen kuitenkaan. (sain äsken valmiiksi mun pari kuukautta kestäneen kirjoitusurakan, jonka lopputulos on liki pyöreä nolla, mutta kertoo kuitenkin siitä, että kesä oli sittenkin enimmäkseen hyvä).

    Mutta nyt mulla on kyllä inspiraatio ja innostus ihan tyystin hukassa minkään syysharrastusten tai uuden oppimisen tai ylipäätään kaiken suhteen. Ei vaan kiinnosta mikään. Ei edes mulle mieluinen keramiikkakurssi, joka ehti jo alkaa, mutta kävin siellä lähinnä kaulimassa savea aikani ja sitten myttäämässä sen takaisin pakettiin, kun siitä ei vaan nyt tullut mitään. Ja joogan suhteen koen olevani jotenkin puutteellinen, kun kaikki ympärillä tuntuu hehkuttavan sen hyväätekeviä vaikutuksia ja ihanuutta, ja itse en vaan kertakaikkiaan pääse siihen sisälle millään niin, että tuntisin oloni hyväksi. Ennemminkin kankeaksi ja kömpelöksi, vaikka kuvittelen olevani venyvä ja notkea. Mutta onneksi ei ole pakko. Sen kun vaan vielä saisi taottua kalloonsa. (Aloitin muuten justiin vähän sattumalta kuuntelemaan Aurora Airaskorven kirjaa "Riittävän hyvä", jossa on ihan hitsin hyviä huomioita. mm. siitä, että onko pakko meditoida, joogata, juoda vihersmoothieta, juosta öisin ultramaratoneja jne vai riittäiskö vähempikin. Tai jotain siihen suuntaan. päätin jokatapauksessa, etten enää tee mitään, mikä ei tunnu justiin siinä hetkessä hyvältä. Onneksi moni ihan järkevä asia edelleen kuitenkin tuntuu).

    Mutta tässä on nyt yhtä vähän järkeä kuin mun ylipitkässä kesäpostauksessa, joten päätän tämän tähän ja toivotan sulle kaikkia kivoja uusia (ja vanhojakin) juttuja tulevaan syksyyn <3 (enkä oikolue tätä viestiä, joten sisältää todennäköisesti virheitä, mutta luotan sun ikälukutaitoon :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järkevä varovainen kuulostaa kyllä hyvältä. Vielä paremmalta, että sinulle tärkeä golf on auttanut takaisin ahdistusolosta jokseenkin normaaliin, eli siihen järkevän varovaiseen.

      Harmi tuo keramiikkakiinnostuskato! NIIN tiedän tunteen, jossa mikä tahansa mytätään takaisin pakettiin - kuvainnollisesti etenkin. Kun ei vain lähde, niin ei sitten millään. Omaa _minkään kiinnostusta_ syö yhä suurenevat tartuntaluvut. Just kun keksin mitä kaikkea voisin edes kokeilla (joka on minulle valtava muutos, koska en jaksa ylipäätään poistua mukavuusalueeltani), kokeilen ehkä taas korona-ahdistusta. No mut hei, se tunne kävi ainakin hyvin tutuksi keväällä, joten eipä ainakaan tarvitse jännittää miltä tulee tuntumaan, jos Suomi laitetaan taas säppiin, tai tulee tarve muutenkin kaivautua poteroon.

      Mitä joogaan tulee, niin olen aina vihannut sitä. Jätin huutomerkin laittamatta, mutta kyllä se perään silti kuuluisi. Olen myös kankea ja kömpelö, enkä jaksa "kelpaat joogalle sellaisena kuin olet" - sössönsöötä. Mikäpäs siinä, jos edes jollain muotoa voisi taipua asanoihin, saati oksentamatta ja vailla häiritsevää tärinää pysyisi niissä. Mutta ilmajooga oli jotain ihan muuta, kuin kokeilemani ärsyttävän staattiset solmut, joihin jonkun pitäisi minut asetella ja sitten pysyä vielä painona päällä. :D

      Riittävän hyvä. Päteee moneen. Meihin ja elämään ylipäätään. Hyvä päätös, Annukka! <3

      Leppoisaa syksyä sinnen. <3

      Poista
  5. Ensinnäkin tätä lukiessa hieman selvisi, että miksi en enää oikein rusketu, nuorena rusketuin kovasti. En vaan kestä teidän vesivahinkoja ja vielä häiden keskellä, miksi elämä näin välillä koettelee.

    Mutta mikä tuo sairaalajuttu on, anteeksi jos putosin kärryiltä, apua?

    Halauksia ja tämä syksy ja pimeä talvi pelottaa aikaisempia vuosia enemmän, rutosti, tällä tynkä korona elämällä. Mistä voimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppujen lopuksi vesivahinko on sinänsä pieni juttu, koska saatiin kuitenkin asua kotona. Evakko olis ollut jo liikaa. 🥴

      Korona-hysteria on alkanut viritä, kun särkee päätä tai on omituinen olo (minulla syksyt yleensä pientä lämpöä, koska ulkohomeet). Ennen laitoin sinkki-pastillin poskeen, ja jatkoin. Nyt pitää mökkiytyä heti. Tahtoo tavallisen takaisin!

      Halauksia Tiia sinulle myös. ❤

      Poista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!