lauantai 8. elokuuta 2020

Naimisiin muutaman mutkan kautta



Tässä pääsi käymään niin, että olen nyt tasan viikon opetellut rouvaselämää uudella sukunimellä. Totuttuun tapaan ihan kaikki ei mennyt putkeen.





 


 

Näin alkuun on sanottava, että itse juhla oli kaunis, näköisemme ja tunnelmallinen. Häät olivat pienet, kutsuvieraita tuli 38, joista jo oma perheeni sisarusteni ja kaikkien meidän lasten kanssa oli puolet. Alun perin meidän piti mennä vain kahdestaan ja todistajien kera koruttomasti vihille, mutta lopulta taivuin juhliin – ja hyvä niin. "Maistraatti ja mäkkärin autokaista” eivät olisi jättänyt näitä ihania muistoja.

 



Häät oli tarkoitus järjestää jo 5.6. Kutsukortit olivat juuri tulleet maaliskuussa painosta, kun koko Suomi meni koronan vuoksi rytinällä kiinni. Alkoi tuskainen taistelu aikaa ja realiteetteja vastaan. Hyvin pian kävi selväksi, ettei häitä voitu pitää. Kokoontumisrajoitus oli tuolloin 10 henkeä, joka olisi tiennyt varmaa maistraattia ja mäkkärin autokaistaa. Ja tällä en siis mitenkään väheksy siviilivihkimistä! Se ei vain ollut oma toiveemme, kun olimme jo päättänyt kutsua läheisimmät juhlimaan kanssamme.

 

Pähkimisen jälkeen päätimme ottaa riskin ja siirtää häät pidettäväksi 1.8. mikäli juhlapaikalle vain sopii. Ihme kyllä, päivä oli heidän kalenteristaan tyhjä, liekö joku toinen morsian ollut varovaisempi ja perunut omansa. Kirkko ei valitettavasti ollut enää uudelle ajankohdalle vapaana, joten se jouduttiin vaihtamaan kauemmas. Paljon kauemmas alkuperäisestä. 

 


Alkoi uusi tuskainen taistelu aikaa ja realiteetteja vastaan. Seurasimme uutisia ja sairastuneiden lukumäärää. Pirkanmaa näytti hyvältä, ehkä sittenkin? Lopullinen päätös tehtiin vain 5 viikkoa ennen. Kutsut pikana painoon ja häitä järjestelemään. Toisen epäonni on toisen onni, sillä ajattelin vielä kerran kysyä olisiko peruutus tullut ja alkuperäinen kirkko sittenkin vapaa. Ja se oli! Saatiin siis lopulta kirkko, joka haluttiinkin.

 


Sitten alkoi sataa laariin. Ihan ensimmäinen ”mutta” tuli morsiuspuvun kohdalla. Koronan vuoksi juhlamekkotilauksia ei ollut keväällä juuri saapunut ja koko kesän tarjonta oli siksi edellisvuoden hajanaisia jämiä. Halusin aikuisen naisen mekon, en enää kermakakkua. Lyhyen, simppelin ja istuvan. Se tuntui olevan täysin mahdoton toive! Kolusin kaikki Tampereen vähän sinnepäinkin olevat liikkeet, ketjut ja kaupat. Pahoittelut, tässä mitä on. Sellaista on olla keskivertoa kaikessa, myös koossa ja pituudessa.

 

Mekko löytyi, kutsut lähtivät. Näin unta lentävistä hyönteisistä, joita oli ilma sakeana. Isoja ja pieniä, inhottavia. Uni oli sikäli outo, että piti ihan tarkistaa sen symbolit. Uskoo, ken uskoo, mutta harmejahan ne, mitä enemmän öttiäisiä sitä enemmän vastoinkäymisiä. Niitä totisesti riitti.

 

Jos nyt muutaman saan tähän kertoa, niin tilattu sormus oli väärä, kukkakauppias unohti tilata kukat, sovittu häämeikki peruuntui 4 päivää ennen, esteettömyystodistus ei meinannut ehtiä, koska keväällä tilattu oli voimassa 4 kk (mutta ei yltänyt enää uuteen päivämäärään, eikä uutta voinut saada ennen kuin edellinen on umpeutunut). Ja edellinenhän tosiaan oli vielä voimassa, koska se oli tilattu juuri keväällä niihin alkuperäiseksi tarkoitettuihin häihin. Ompelin mekkoa vielä 2 päivää ennen, aikataulu meni meistä riippumattomin syin uusiksi ja valokuvaamoon jäi siksi varatun tunnin sijaan 20 min aikaa, anoppi jäi tulematta koronaepäilyn vuoksi, pappi ei antanutkaan lupaa minun kävellä yksin alttarille, jossa sulhanen olisi odottanut, piti puheen, jossa ei mainunnut sanallakaan mitään, mitä etukäteen meidän kanssa jutteli (eli ei mitään henkilökohtaista, tusinapuhe, jonka siis huomasivat vieraatkin), kutsui sulhasta väärällä nimellä ja sitten se minulle pahin; kanttori soitti väärät häämarssit, mm. sen eniten inhoamani! 


Väärät häämarssit olivat minulle iso juttu, vaikka tuskin kukaan vieras asiaa huomasikaan. Olinhan pitkään ja huolella miettinyt, mitkä kappaleet otetaan. Lisäksi soitto ei edes alkanut ikuisuuksiin, vaan seisoimme kirkon avoimessa oviaukossa kuin hoomoilaiset odottamassa muutamat pitkät minuutit vieraiden katsellessa. Kun ensimmäiset tahdit väärästä kappaleesta alkoivat, repesin sisäisesti epäuskoiseen nauruun. Mutta mitäpä siinä teet, kävelet pystypäin ja hymy huulilla, kuten kaikkina muinakin absurdeina elämän hetkinä. Se on symboliikkaa, jos mikä. 

Papille kun jälkikäteen asiasta naureskelin, koitti vielä keventää toteamalla, mutta että tässä sen huomaa miten arvaamatonta elämä on ja kaikkea ei voi hallita. No tuota… eiköhän tuo ole selväksi tullut jos vuosia sitten. 


Kanttorilla oli vain yksi tehtävä. Yksi. Ehkä elämää ei, mutta työtänsä soisi kyllä hallitsevan.    



Mekko oli halterneck-mallinen, samaan sarjaan löytyi kevyt hartiahuivi.


 

Kirkosta eteenpäin olikin mielettömän ihanat juhlat! Sää osui aivan kohdilleen, vieraat viihtyivät ja tunnelma oli kepeä, ruoka erityisen hyvää ja sitä oli runsaasti. Kakkukin sopivan kirpsakka. Kaiken häslingin ja kiireen vuoksi ei ehtinyt edes jännittää yhtään. Toisaalta, miksi olisikaan. Häät olivat ehdottomasti yksi elämäni onnellisimmista päivistä. Samaan yltävät vain lasten syntymät. 



 


 


 


ISO suositus Villa Hakkarille, mitä ikinä juhlia pidättekin. 

 


Vadelmaa, nam. 



 

Mitä ei enää näin kypsällä iällä ollut, niin häävalssia ei tanssittu lainkaan, eikä kakkuakaan leikattu näyttävästi polkaisemalla. Kyllä sen ilmankin tietää, kuka täällä kaappia liikuttelee (tirsk). Bändiä ei ollut tarkoituksella, sillä juhlatilassa ei mahdu tanssimaan, eikä meistä kumpikaan ole järin innokas valssailemaan. Mies vielä osaisi, mutta minulla on kaksi vasenta jalkaa ja liian huono rytmitaju vietäväksi. Bändin puuttuminen siis erityismainintana Sohvasialle, joka aikoinaan tarjoutui soittamaan häissäni, mikäli ikinä alttarille polvistuisin. Kiitos, se oli sinulta oikein kaunis ajatus.






Kasvatusprojektin päätös. Nyt voi leikata taas lyhyeksi. :D




Häistä jäivät ihanat muistot. Leikilläni sanoin vaihtaneeni sukunimeä, sillä ei elämä edellisellä ihan niin varsinaisen onnekasta ollut. Josko uusi minä uudella nimellä saisi palan parempaa flaksia, hehheh. Vaan taitaa se onnensuunta olla tämä maanantailapseus. Heti häiden jälkeen (sunnuntaina) sohvalla köllötellessä ovikelloa soitti yllättäen huoltomies. ”Päivää, täältä tulee hälytys, kylmää vettä kuluu koko ajan suuret määrät”. Tiesin heti, sillä samalla sekunnilla katastrofin sijainnin ja laajuuden. Juuri kuivattu vesivahinko on nyt uusiutunut. 


Tällä kertaa lattialuukun alla kohisi suihkulähde, josta tuli paineella vettä. Vesi ei kuitenkaan noussut lattialle saakka, vaan lorisi taas iloisesti rakenteisiin ja talon alle. Vuodon on täytynyt olla ainakin tunteja, sillä hälytys ei lähde ihan ensimmäisistä litroista, eikä huoltomies ole ovella kymmenessä minuutissa. Jokainen voi kokeilla ja jättää hanan muutamaksikin tunniksi auki. Kai siinä muutama sata litraa ehtii helposti valua.

 

Kaikki alkaa siis alusta. Mittaukset, kuivaukset, viikkojen odottelu ja sekamelskan keskellä eläminen. Saako tähän kiroilla? Jos joku miettii miten voi olla mahdollista, niin sanotaanko vaikka näin, että korjaustyö oli tehty täysin päin pakaroidenväliä, ja koko hoito repesi. Elämä on.





 

Häiden jälkeen on kieltämättä pienesti eksynyt ja tyhjä olo. Häämatkasta voi vain haaveilla ja samalla pitäisi orientoitua syksyyn, vaikka monta kuukautta ja viikkoa mieli oli vain juhlissa. Oma työnsä oli pitää kaikki järjestelyt salassa aina kutsujen lähettämiseen saakka. Ensin koronan vuoksi ja sitten, no − koronan vuoksi. Pidetäänkö, ei pidetä, uskalletaanko? Mutta viisi viikkoa totisesti riittää häiden järjestämiseen ellei juutu askarteluihin ja yksityiskohtiin. 

Minulla ei ollut varsinaista kaasoa ollenkaan, halusin että kaikki kutsutut ovat nauttimassa juhlasta, eikä kenenkään tarvitse stressata ohjelmasta ja etukäteisvalmisteluista. Lopulta siskoni teki ihan vapaaehtoisesti vaikka mitä ihanaa rekvisiittaa ja ohjelmaa, kuulemma ihan tekemisen ilosta. Hänestä oli iso apu ja tuki kaikessa. Kiitos rakas sys, jos tätä luet.

 

Rouva. Aikas hassua. Kai tähän tottuu?






 

 

 


22 kommenttia:

  1. Kovasti onnea uunituoreelle avioparille.

    Varmasti totut rouvana olemiseen. Se pukee sinua.

    -sohvasika

    VastaaPoista
  2. Uskomattoman paljon kommervenkkejä! Onnea kuitenkin uudelle avioparille ja kaikkea hyvää<3

    VastaaPoista
  3. Hurjan paljon onnea ja rakkautta.
    Toi säädön ja epäonnen määrä on kyllä niin järkyttävä, että lähes itkin lukiessani. Ton on pakko tarkoittaa sitä, et avioliitto ja loppuelämä on upea ja helppo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, ihan pakko!

      Kiitos sinulle ihana. 💕

      Poista
  4. Aluksi aivan hurjasti onnea, teillä on ollut tärkeä päivä <3 Miten asiat voivatkin mennä sekaisin, aivan uskomaton tapahtumien suma. Elämä todellakin on!! Eihän sitä voi kun eteenpäin mennä kuten "mummo lumessa" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! 💕

      Ehkä kyseessä on jokin kosminen lumipalloilmiö? Kun lähtee menemään yhteen suuntaan, pallo ei ihan äkkiä pysähdy...

      Poista
  5. Oi mä keskityn nyt vaan siihen hyvään ja ihanaan, ihanh hirveästi ONNEA
    ja unohdan nyt kaiken muun, varsinkin tuon viimeisen... Voimia silti♥

    VastaaPoista
  6. Valtavan paljon onnea ja iloa!

    Äärettömän harmillisia nuo papin ja kanttorin toilailut: monelle ihmiselle elämän käännekohtajuhlat ovat ainoa kosketuspinta kirkkoon, ja siksi juhlien tunnelman pitäisi olla ainutlaatuisen onnistunut.
    Häissä, joihin viimeksi osallistuimme, papilla oli kuulemma ollut kädessään vain lappu, jossa luki isoilla kirjaimilla hääparin nimet.

    Iloa avioeloon ja -arkeen <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin! Raamatun välissä oli "puhe", post it -lappu jossa tosiaan näin vaan nimet. Ja niistäkin toinen meni kerran väärin. 😂
      Pappi puhui purjehtimisesta avioliiton satamaan. Kuitenkin ennen vihkimistä juteltiin meistä ihmisinä ja parina, sim että lentäminen on ollut sulhasen juttu jo lapsesta asti. Siinä kohtaa puheet avioliittoon purjehtimisesta on yleistä diibadaabaa.

      Kiitos onnitteluista. 💕

      Poista
  7. Paljon onnea!! Paljon!! Ja muuta ei voikaan olla enää kaiken tuon jälkeen :) Melkein uskomatonta.
    Onnea ja rakkautta <3

    VastaaPoista
  8. Suurensuuret onnittelut <3
    Jopas oli kommelluksia ja epäonnea, tuo vesivahingon uusiminen vielä kirsikkana kaiken päälle, huh huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoinen farssi, juu. Mutta näihin on jo totuttu. Kai? :D

      Kiitos. 💕

      Poista
  9. Oi miten ihanaa!! Suuren suuret ja mitä lämpöisimmät onnittelut tuoreelle avioparille ❤︎❤︎
    Ja sitten...voihan itku tuota vastoinkäymisten määrää! Kaiken on ihan pakko sujua tästä eteenpäin mitä parhaiten. Ihan pakko ❤︎

    VastaaPoista
  10. Luin tätä kuin jännitysnäytelmää, miten paljon stressiä ja stressi alkoi taas. Mitä häihin liittyviin kommelluksiin liittyy, meillä oli myös niitä satapäin ja jälkikäteen niistä on jäänyt ne hauskimmat ja elävimmät muistot, ehkä näin teilläkin. <3

    Mutta tuo vesivahinko juttu, sanaton. Miten ihmeessä jaksatte oikeasti?

    Ja olet niin kaunis morsian, mitkä sääret, kaikki täydellistä ja ihanaa, että juhlat meni maaliin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Vastoinkäymisten sietokyky kasvaa vain vastoinkäymisiä kohtaamalla". Tätä mantraa hokien? 😆
      Ei vaan, hätäkös tässä. Hääkommellukset lähinnä naurattaa ja mitä vesivahinkoon tulee, niin tämmöst tää on. Sattuu ja tapahtuu ja joskus tapahtuu sattumattakin. Ainakaan kovin lujaa.

      Kiitos ihana Tiia. ❤ Se oli kyllä niin kaunis päivä elämässä, että ehkä säteili minuunkin.

      Poista
  11. Voi rakas, ihana! Olen pitkään taas ollut täältä pois. Ja kun nyt sitten hetken mielijohteesta paikalle eksyin, näen uutisista suurimman: Sydämentäydeltä onnea, iloa ja valoa, kaikkea hyvää yhteiseen elämäänne. Miten se elämä tosiaan voikaan yllättää juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa. Olen niiin iloinen tästä kaikesta, vaikka vaiheiden kautta maaliin vasta pääsittekin. Eihän sillä niin väliä, kun nyt olette siellä, mihin tahtonne teidät johti. ONNEA! ONNEA! ONNEA! <3

    VastaaPoista
  12. Olipa mutkia matkassa, mutta ihanaa, että juhla oli lopulta onnistunut ja siitä jäi kauniit muistot. Onnea! :)

    VastaaPoista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!