maanantai 8. kesäkuuta 2020

Ajatuksia laatikon sisäpuolelta



Arvatkaapa mitä. Nyt meiltä hajosi ilmanvaihtokone. Eri kätevää odottaa uutta moottoria, etenkin kun vesivahingon vuoksi kuivuri tuuttaa poistoilmaventtiiliin kautta poistamansa ilman takaisin huoneistoon. Vessassa haisee tämän vuoksi multa, kuten myös kylpy- ja vaatehuoneessa. Tähän ei vissiin tarvitse enää erikseen mainita oireilua sisäilmalle?

Päivän aihe ei silti ole jatkokertomus erinäisistä sinänsä pienistä vastoinkäymisistä erinäisten laitteiden ja elämänsattumien saralla, vaan miten vaikeaa on ajatella isommin.






Think outside the box, eli ajattelun ulottamista laatikon ulkopuolelle. Tätä olen kuumeisesti nyt yrittänyt tehdä. Se laatikko, jossa ajatteluni pääasiassa tapahtuu, on näet aika ankea virikkeiltään. Se ehdottaa samaan ongelmaan samoja ratkaisuvaihtoehtoja odottaen silti eri lopputulosta. Joka on jokseenkin turhauttavaa. Miten ajatella laatikon ulkopuolella, jos ei osaa ajatella edes sen sisällä?


Ongelmani on seuraavanlainen; tarvitsen osa-aikayrittäjyyteni oheen osa-aikatyön. Omalla alalla sellaista ei valitettavasti ole tarjolla, joten olen laajentanut nuppineulan etsinnän laajempaan heinäkasaan. Osa-aikatyön ei tarvitse olla koulutusta vastaava The Työ, innostava ja monipuolinen ponnahduslauta kokoaikaiseen. Pidän nykyisestä työstäni todella paljon, ikävä kyllä sillä ei näillä tunneilla elä. Toinen työ oheen olisi siten ihan täysin taloudellinen ratkaisu. Sitten tulee muttat.


Ei ilta- ja yötöitä. Omat asiakkaani tulevat työpäivänsä päälle, joten iltapainotteinen toistyö ei onnistu. Yöt yritän nukkua vaihtelevalla menestyksellä, eikä sanomalehtien jakeleminen kello neljäjotain ihan varsinaisesti tue vaikeista uniongelmista kärsivän pyrkimystä säännölliseen päivärytmiin. Lisäksi olen kyvytön nukkumaan päivällä. Tämä tuli selväksi opiskeluaikana, jolloin sentään muuten vielä nukuin poikkeuksetta sikeästi ja hyvin. Yövuorojen jälkeen sain raavittua kaksi tuntia unta, kunnes joku sytytti valot päässä. Siinä ei ihan hirveän montaa kakstuntisunta peräjälkeen vedetty. 

Ääneni ei kestä puhelintyötä, siitä on ihan foniatrin lausunto olemassa. Luontokaan ei kestä aggressiivista myyntityötä. Olen maailman eniten paskin myymään mitään. Feissarina kyykkisin arkana piilossa, vitamiinimyyjänä en osaisi painaa argumentteja kilpailevia tuotteita vastaan, sillä yltiörehellisenä moinen tuntuu falskilta. Fyysisesti raskaat työt eivät näillä kulumilla onnistu. Mitä jää jäljelle? Vaikka mitä. Eri asia on mihin pääsee.




Takataskussa on kyllä pari käypäistä ammattia, mutta kokemusta joko ei ole tai siitä on jo liian kauan. En esimerkiksi ole kummoinenkaan ompelija, vaikka sellainen ammatti CV: ssäni koulujen kohdalla lukee. Sormeni ovat kuin nippu nakkeja, jotka eivät tottele ja taivu vetoketjun vaihtoon sitten millään. Kaupanalalle on koulutus ja pitkä kokemuskin, mutta siellä pitäisi kyetä tekemään listan mukaisia vuoroja tietenkin. Kuten niitä iltoja, jotka ovat kaikki omasta työstäni pois. Lisäksi, eikä edes vähäisimpänä; hakijoita on muitakin, kuin kakkosduunia etsivä keski-ikäinen tylsäke. Miksi palkata minut, kun voisi saada oikeasti innokkaan? Ja tällä en tarkoita, että koskaan tekisin töitä huonolla asenteella. Työt olen aina hoitanut hyvin, nekin, joihin lähdin joka aamu kiroillen.






Mitä sitä voisi pienesti päivisin tehdä? Tai osan aikaa viikosta? Selaan avoimia työpaikkoja, mutta toistaiseksi kahden työn sovittaminen toisiinsa ei ole näyttäytynyt kovin onnekkaana suunnitelmana. Kaikista parasta olisi tehdä joustavasti toteutettavissa olevia töitä, kuten vaikkapa kirjoittaa juttuja ja tarjota niitä lehtiin, tai maalata tilaustöitä. Yhtä ”varma” leipä tulee juomatölkkejä keräämällä, vaikka festarit ovatkin peruttu. Marjanpoimintaa? Pitää olla aika saakelin tehokas, jotta yhdessä kuukaudessa poimii osa-aikaleivän yhdelletoista seuraavalle. Mitä en ole. 

Kyllä on luova ajattelu tiukassa.

Tai ehkä synä olen minä. Ehkä toiveeni kahden työn yhdistämisestä vain on mahdoton toteuttaa näillä spekseillä. Aika on muutenkin huono nirsoilulle, tai onko se koskaan muka hyvä sellaiseen, en usko. Tuntuu myös pahalta ylipäätään kirjoittaa näin, jotenkin yliolkaiselta. Että siinä se nirsoilee vaikka maa pullistelee työttömiä. Kyse ei ole lainkaan siitä. Minulla on jo työ, työtä ei vain ole tarpeeksi, jotta voisin heittäytyä vain sen varaan. Siksi tarvitaan plan B.


Ja mielellään uusi ajattelulaatikko, kiitos.







6 kommenttia:

  1. Nelina hyvä, minkäänlainen outofthebox- ajattelu ei auta siihen tosiasiaan, että palkkatyötä yksinkertaisesti ei ole tarjolla tarpeeksi. Outofthebox-ajattelu ei toimi lottovoitonkaan saannissa.
    Outofthebox-ajattelua olisi tässä tapauksessa se, että itse asiassa terve ruumis ei kaipaa työtä vaan nälkäinen säästöpossu kaipaa täytettä. Suuri osa tämän havainnon ratkaisuvaihtoehdoista on ikävä kyllä laittomia ja olen varma, että et tahdo tietää niistä mitään.

    Kun ainoa ratkaisu on löytää työ niin se rajoittaa ajatukset siihen työ-nimiseen laatikkoon eikä sen ulkopuolelle muista laatikoista puhumattakaan.

    Mutta sinä jos kuka osaat tehdä persoonallisen ja mielenkiintoa herättävän työhakemuksen. Se on valttikortti jota monella ei ole. Käytä sitä hyödyksesi.
    Kuka tahansa palkkaa Nelinan melkein mihin tahansa jos hakemuksesta käy ilmi, että kyseessä on Nelina.
    Viittaus tähän ja kahteen aikaisempaan blogiisi hakemuksen kohdassa "kuka minä olen" ei olisi yhtään pöllömpi ajatus out of the box.

    -sohvasika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on kyllä totta. Jos töitä ei ole, ei auta vaikka olisi millainen ajatusakrobaatti. Mietin lähinnä, että mitä muuta kuin koulutusta vastaavaa työtä voisi tehdä, tai mitä epätyypillisiä ansaitakeinoja voisi olla. EI niitä laittomia. Joulupukiksi ei kannattane tarjoutua, ainakaan näin kesäkuussa.

      En osaa tehdä hyvää työhakemusta, koska en osaa myydä osaamistani, eli itseäni. Tiedän kaikki rajoitteet (laiska, muljauttelee herkästi silmiään, puhuu sarkasmia äidinkielenään). Huijarisyndrooma on tuttu vaiva. Ja luulen, että niitä "kahta aikaisempaa" ei ainakaan kannata mainita! :D

      Poista
  2. äää, ilmanvaihtokoneen rikkoutumiselle... miten monta pommia voi samaan kohtaan tipahtaa?

    Voimia ♥♥♥♥♥

    VastaaPoista
  3. mä pähkäilen samoja työn kannalta. Tosin olisin valmis vaihtamaan ykköstyön uuteen ykköstyöhön.
    Mut tämmöinen vähän kehnolla itsetunnolla varusteltu ei-aivan-nuori naisihminen ei ole kaikkein kovinta valuuttaa...

    VastaaPoista
  4. Sama. Siis että voisin kyllä vaihtaa hyvään ykköstyöhönkin ja sama, että en ihan kovinta valuuttaa ole työmarkkinoilla.

    En tiedä niin...miten sitä voisi nauramatta kaupata itsensä energisenä, innokkaana, osaavana ja ihan kaikkeen taipuvana, kun on kuitenkin jo vähän täti ja väsynyt. :P

    VastaaPoista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!