tiistai 26. toukokuuta 2020

Vesivahinko, osa 2.



Koettelee (hermoja) vaan ei hylkää vai miten se meni. Ensinnäkin hyvät uutiset, tadadadattadaa; vesivahingon vuoksi ei tarvitse lähteä evakkoon! Iso, ruskea ja haiseva möykky, joka on päälleni tästä murheesta kasautunut, lapioitiin siis pois. Meillä oli siis onnea onnettomuudessa. Sanonta voidaan toisaalta kääntää myös toisinpäin. Onnessakin voi piillä "onnettomuus". Tai ainakin raskas ketutus.


Olen kuunnellut lattian piikkaamista, teollisuusimuria, vesi-imuria, naulapyssyä ynnä muutamaa muuta ihan sairaan ärsyttävää vempelettä pari päivää. Nyt voit ihmetellä miksi ylipäätään olen kotona (tai takapihalla oikeastaan). Varasin tarkoituksella nämä ”paperihommiksi”, sillä halusin olla itse paikalla. Sen lisäksi, ettei koiria voinut jättää meteliin (eikä valvomatta takapihallekaan), olen huomannut, että ainoa keino saada edes jotain vastauksia, on kysyä suoraan työmiehiltä. Miltä näyttää, onko paha? Mitä arvioit? Heiltä saa suoran ja kaunistelemattoman vastauksen, jota ei ole kuorrutettu taloyhtiön intresseillä. Sen opin jo näinkin lyhyessä ajassa. Tavallaan mekkalashow olisi siis ollut vältettävissä päivän evakolla johonkin kera kahden karvakaverin kanssa, mutta halusin tietää. Toisaalta karvakaverimyötämielisiä evakkopaikkoja on tasan nolla käytettävissä.


Lähtivät hakemaan järeämpää piikauskalustoa. 


Tätä kirjoittaessa vedet ovat poikki, koska putkien liitokset pitää uusia. Nämä ovat väliaikaisia. Mutta se kuivuri, se perkeles on tullut jäädäkseen. Vesivahinko ei ole laaja, mutta se on silti iso. Selitettävissä miten, en tiedä. Muuta kuin että lattia on ihan kunnolla märkä niiden neliöiden alalta, johon putket ovat iloisesti lorisseet. Kukaan ei oikein osaa sanoa mitä on pahamaineisen betonilaatan alla, siis konkreettisesti; onko vesi valunut lopulta soraan, vai kellutaanko kuin kumivene konsanaan märän päällä. 

Koeporauksia tehtiin tasan kaksi. Märkää on. Märkä tietää viikkoja kuivurin kanssa ja se taas tietää…no, hermojen ennenaikaista raunioitumista. Tai mistä minä tiedän, mikä aika olisi oikea sellaiselle. On kieltämättä ärsyttävää elää pienessä asunnossa viikkoja eteenpäin kuivurin kanssa, etenkin kun olen muutenkin yliherkkä metelille. Siis Todella. Herkkä. Metelille.



Että osaa ihminen olla lyhyesti kiitollinen. Mikä ei pidä paikkaansa. Kiitollisuutta ei vähennä se, että jokin muu asia ärsyttää samaan aikaan. Puolustan jokaisen oikeutta tuntea kaikenlaisia tunteita, myös sanoittaa niitä. Joskus vain ottaa pattiin sinänsä mitättömät asiat. Kuten nyt vaikka kuivurin meteli, vaikka vaihtoehtona olisi ollut viikkojen evakko, pahimmillaan jopa muutto. Epämukavuuden sietokykyä on tässä muutoinkin harjoiteltu urakalla, koronat ja kaikki, jotta pienesti alkaa jo hapottaa. Ihminen on onneksi joustava otus ja sopeutuu lähes kaikkeen. Minäkin. Ehkä kuivurin äänestä tulee meillä pian uusi normaali.


Saadaan asua kotona. Saadaan nauttia takapihasta, toivottavasti myös ilmojen puolesta. Ihan parastahan se on. Yritän ajatella näitä, enkä esimerkiksi miten juuri äsken, putkimiehen lähtiessä hakemaan jotain nippeleitä, alkoi avonainen putkenpätkä pahamaineisesti pulputtaa. Sillä seurauksella, että ilmeisesti putkeen vesien katkaisunkin jälkeen jäänyt määrä syöksähti uudelleen suoja-altaaseen ja sieltä rakenteisiin. Kas kun ei, sitä reikää ei ole edelleenkään korjattu. Todennäköisesti, ja jäljestä päätellen, tuskin vettä nyt ihan merkittävästi tuli kuitenkaan.


Aina roiskuu kun rapataan. Joskus ilman rappaamistakin. 


The Reikä imaisi taas. On se kätevä... 



Toivon siis kaunista kesää, pitkää pinnaa tai lyhyttä kuivausta. Mielellään kaikkia näitä.






17 kommenttia:

  1. No just noita kaikkia meinasin sulle toivoa. Ja toivonkin. Erityisesti varmaan sitä mahdollisimman lyhyttä kuivausaikaa.

    t. Toinen ääniherkkä (eilen justiin harkitsin vastamelukuulokkeiden ostamista, että pääsisin edes vähän pakoon meidän äänekkään naapurin huutoa, tupakkayskää ja rasittavaa ruohonleikkuria, jolla pitää aloittaa leikkuu aina viikonloppuiltaisin, kun olisi vihdoin ihana rauha nauttia lämpenevästä säästä ja hiljaisuudesta terassilla).

    Koita kestää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kohtalontoveri! Vastamelukuulokkeet täälläkin harkinnassa. Pitäisi saada kokeiluun ensin. Ainakaan nuo pelttorit eivät ole ihan toimivin ratkaisu. :D

      Minulla "palaa värekarvat korviin" kyllä todella herkästi. Varsinkin tietyn taajuuden äänet tai kova yllättävä meteli saavat sekoamaan. Kuten nyt vaikkapa kännykkävideot tai sähkökäyttöinen kahvimylly. Ruohonleikkuri on kyllä tällä listalla ehdottomasti. Rivitaloalueella kun yksi aloittaa, niin toinen jatkaa. :D

      Koitan kestää, kyllä tämä tästä. Kuivurin ääneen alkaa jo tottua.

      Kiitos Annukka <3

      Poista
  2. Tsemia sinne, ihanuus, muuta en osaa sanoa. Muistan vaan elävästi okt-ajan ja sen, mitä kaikkea se piti sisällään ja miksi en enää kaipaa takaisn maantasolle. Onneksi sää näyttäisi suosivan. Etsi pihalta aurinkoinen ja varjoinen paikka ja vuorottele niiden välillä aina tunnetilan mukaan. Kun v***, mene aurinkoon ja päinvastoin. Ehkä ne lataavat toisiaan ristimerkityksessä?

    Halit, onneksi tämänkin on vain raivostuttava elämänvaihe, joka kestää aikansa ja sitten se on ohi. Tiedän, että ei paljoa auta, mutta on kuitenkin totuus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totuushan se on, ja on paljon pahempiakin vaihtoehtoja, kuin tämä. En edes viitsi luetella ääneen, koska universumi kuulee kuitenkin. :D :D :D

      Kiitos sinä ihana <3

      Poista
  3. Ehdottomasti noita kaikki, ja muutama halikin vielä kaupan päälle ♥

    VastaaPoista
  4. Vaikka kuinka mielelläni toivottaisin sitä lyhyttä kuivausta niin se olisi karhunpalvelus.
    Mielummin toivotan enemmän pitkää pinnaa kestää kuivausta kunnes on kuivaa.

    Kun minusta tulee maailman diktaattori niin rakennusmääräyksiin tulee semmoinen muutos, että jokaiseen rakennettuun asuntoon laitetaan ensimmäiseksi vuodeksi asumaan rakentajan äiti. Jospa pojat oppisivat vihdoin rakentamaan kerralla kunnollista.

    -sohvasika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, toivotaan siis pitkää kuivatusta. Kuivurin ääneen olen jo tottunut, mutta tuota...tämä kuumuus. Voi kiesus sanon vaan.

      Tämä asunto on taloyhtiön viimeinen. Myös ihan konkreettisesti, joka valmistui. Liekö tullut kiiru vai mikä. Sanonta "juosten kustu" pätee ainakin putkiin.

      Ei taida äidin asuttaminen vuodeksi auttaa. Kosteusvauriotkin tulevat yleensä viiveellä. :/

      Poista
  5. Olen sekä iloinen teidän puolesta, että niin pahoillani. Ihanaa, että saatte asua kotona, mutta on tuo hemmetin raskasta! Hurjasti voimia tähän rankkaan jaksoon ja jonain päivänä tämäkin oli vain paha uni.

    Olette ajatuksissa. <3

    VastaaPoista
  6. No huhheijaa! Kyllä sinuakin nyt koetellaan ja oikein kovemman kautta. Iloitsen kanssasi siitä, ettei teidän tarvinnut lähteä evakkoon, mutta onhan tuossa kuumuudessa, melussa, odottelussa ja ihan kaikessa kestämistä ihan riittämiin.
    Toivoisin että rakennuttaja joutuisi maksamaan kaikista kärsimyksistä asukkaalle kunnon korvaukset, niin ehkäpä valvonta rakennusaikana paranisi ja "juosten kustuja" kohteita tulisi vähemmän. Kai sitä nyt jonkinlainen takuukin pitäisi tehdyllä työllä olla, prkl!
    Ärsyttää ja ihmetyttää mihin on korkea työmoraali kadonnut, sekä ylpeys siitä, että tehdään työt kunnolla.
    Toivottavasti säät suosivat ja voit viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkona, kauniista kesästä nauttien :)
    Tsemppiä ja halit sinne teille ❤︎

    VastaaPoista
  7. Hei ihana, Annukka ilmiantoi sut arjen sankarina ja voitit blogini arvonnassa uuden upean hiuskuivaimen, toivottavasti sille on tarvetta, jos ei, aina voi antaa lahjana eteenpäin. Laitatko Nelina yhteystietosi mulle tiia68@gmail.com ja gsm numeron, niin saadaan pr-toimistolta paketti matkaan.< 3 Ihanaa sunnuntaita. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiks! Ihanaa! Olen ihan sanaton. Todellakin tulee käyttöön.

      Kiitos niin paljon Annukka ja Tiia. <3

      Poista
  8. Voihan itku mikä tarina!
    Mutkan kautta löysin sivuille, ja mitä näinkään tarinana ensimmäisenä. Tuon saman kokeneena, ehkä vähän pienemmässä mittakaavassa, mutta kuitenkin.

    Iso tsemppipotku! Voimia ja kuulokkeita suosittelen toden totta.
    Rapsutuksia karvakamuille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ja kiva kun poikkesit blogissani.

      Nyt meillä on kirsikkana kakussa ilmanvaihtokone hajalla, mikä vaikuttaa kuivaamiseenkin. EN viitsi mainita sanontaa "ei kahta ilman kolmatta" tähän kohtaan kuitenkaan. :D

      Mukavaa viikkoa sinulle Vivi

      (menee rapsuttamaan karvakamuja)

      Poista
  9. Aikamoinen työmaa kyllä, mutta onneksi ei tarvinnut lähteä evakkoon ja onneksi putkityöt ovat jo alkaneet. Meillä oli myös vanhassa vuokrakämpässä yhtenä aamuna kun heräsimme niin alakerta oli ihan tulvan vallassa. Onneksi olimme juuri ostaneet uuden kämpän niin aikaistimme vaan muuttopäivää uuteen asuntoon, niin meillä kävi ns hyvä tuuri. Toivottavasti tulee ripakasti putket kuntoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Ei kiva ylläri ollenkaan.

      Teillä kävi kyllä onni onnettomuudessa. Muutama viikko / kuukausi aikaisemmin olisi tuottanut varmasti päänvaivaa.

      Hyvin tuntuu lattia kuivuvan, vaikka vielä pitääkin kuivaajan pöhistä. Ennemmin näin, kuin liian hätäinen korjaus.

      Kiitos kommentistasi ja mukavaa kesää. 😊

      Poista
  10. Onneksi ei tarvinnut lähteä evakkoon ja ilmatkin sallivat ulkona olemisesta nauttimisen. Meilläkin oli vesivahinko lähellä kun vanhan omakotitalon putket olivat menneet niin huonoon kuntoon. Onneksi kameralla tutkittuamme löysimme vikakohdat ja saimme ajoissa kuntoon.

    VastaaPoista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!