sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Totaalinen hurahdus äänikirjoihin


Jo kotvan ennen koronaa löysin äänikirjat. Tai löytäminen lienee turhan laimea sanaksi, olenhan hurahtanut ääneen luettujen teosten avaraan maailmaan varauksetta leukaani myöten. Iltaisin nukahdan Vesku Lorin elämänkertaan. Äänikirja on kätevä erityisesti maalatessa. Siinä yhdistyy kaksi ehkä kivointa ikinä -komponenttia perin kätevällä tavalla. Tosin joskus lakkaan kuuntelemasta uppoutuessani tekemiseen tai ajatuksiini. Oheiskuunteluun kelpaa siksi erityisen hyvin vaikkapa opus suolistobakteereista ja niiden vaikutuksesta terveyteen. Silloin ei niin haittaa, vaikka putoaisi välillä kyydistä. Kovin mutkikasta juonta ei pysty samaan aikaan seuraamaan.


Äänikirjat ovat erityisen käteviä juuri nyt, kun alkaa lievästi nyppiä korona-show uutisineen ja kerrannaisvaikutuksineen. Kun ei ole mistä unelmoida (paitsi kaikesta siitä, mikä on nyt kielletty) tulevaisuusjänteen ollessa perin epämääräinen, alati uuteen tähtäävä jousimiesnaisihminen on ihmeissään yleistyneen ärtyneisyytensä kanssa. Kun ahtaiden neliöiden ihmiset ja eläimet käyvät sietokyvyn yli, luurit vain korville ja kirja täyttämään tyhjiötä. ”Vankina Venäjällä” antaa hetkeksi hieman toista näkökulmaa asioihin. 








En oppinut lukemaan erityisen varhain. En ainakaan ollut niitä lapsineroja, jotka järkyttävät vanhempiaan tavailemalla takapenkillä tienviittoja ja lukevat sujuvasti sitten jo nelivuotiaana. Opin tulkitsemaan kirjaimia sanoiksi ja sanoista lauseiksi nätisti ja keskiverrosti ekaluokan syyslukukaudella, joskin ennen seitsenvuotissyntymäpäivääni. Aikana ennen varsinaisia eskareita vain harva osasi edes aakkoset ennen koulua. Tunsin itseni silti tyhmäksi. Mitä jos en ikinä opi lukemaan?


Joulukuun lapsena olen aina joutunut lähtemään takamatkalta ikäluokkaani verrattuna. Lukeminen ei tehnyt tässä poikkeusta. Muistan sen olleen erityisen turhauttavaa; miksi muut yksi toisensa jälkeen oppivat muodostamaan tavuista sanoja, ja minä unohdin jo kolmannen kohdalla mitä ne kaksi ensimmäistä olivat? Minussa täytyi olla jotain vikaa. Tuolloin ei ymmärretty vielä montaa muutamaan seikkaa oppimisesta, vähiten miten suuri merkitys desimaali-iällä saattaa olla merkitystä taidoissa ja kyvyissä. Tammikuussa syntynyt sai kuukausia etumatkaa, miltei vuoden minuun verrattuna. Lapsena sillä oli merkitystä. 

Kun sitten opin, luin paljon. Jos lastenkirjoja ei ollut saatavilla, mikä tahansa kelpasi, vaikka vanhempien kirjahyllystä. Jo alakouluikäisenä ahmis Edith Piaffin elämänkerran (tiiliskivi) ja Polttouhrit keskitysleirien kauhuista. Rakastin lukemista. Vihreät varikset, Viisikot, kaikki jännittävät seikkailut. Lukemisen rakkaus säilyi pitkälle teini-ikään, vaikka en koskaan varsinainen kirjatoukka ollutkaan. Kiipeily puidenlatvoissa, leikit puroilla ja läheisen rannan kevätheikoilla jäillä (anteeksi äiti) aikana ennen kännyköitä ja lasten pantarangaistuksia veivät usein voiton. Lukeminen kulki rinnalla kuitenkin. 



Tuli aikuisuus. Tuli vakava vastuu ja lapsia liuta. Ensimmäisen kanssa luin pitkää kirjasarjaa vielä päiväuniensa ajan, seuraavien kanssa oli kädet täynnä. Lukeminen jäi, paitsi tietokirjallisuus, jota en pidä varsinaisena lukemisena. Mutta romaanit, ne kuihtuivat.
Olen minä muutaman aina silloin ja tuolloin kannesta kanteen kahlannut. Lentomatkat ovat aika tehokkaita paikoilleen pakottajia. Kotona on vähän niin ja näin. 









Voiko tarinan kuuntelu korvata lukemisen? Aluksi se tuntui hassulta. Joku luki minulle ääneen, kuin lapsuuteni äiti konsanaan. Lukijan äänellä on aivan valtava merkitys tarinaan. Joidenkin ääni ei vain toimi ja kirja on jätettävä kesken. 
Kuunteluun oli hieman vaikea keskittyä, mutta homman juju aukeni aika pian. Nykyään uppoudun paljon paremmin äänikirjoihin, kuin itse lukemalla painettua tekstiä. Mitä nyt satunnainen nukahtelu saa juonen karkaamaan.


Äänikirja on eräänlainen paluu leiritulille. Ihminen on kertonut tarinoita aina, siitä alkaen, kun kieli syntyi. Äänikirjan ihan paras puoli on sen mahdollistama käsien vapautuminen muuhun tekemiseen. Tähän asti olen kuunnellut suplaa, kun olen tyhjentänyt ja täyttänyt erinäisiä talousaskareita helpottavia kodinkoneita, ja Areenasta ohjelmia, kun olen maalannut. Äänikirjat räjäyttivät tarjonnan kerrasta taivaisiin. Nyt jopa Loirin elämänkerta tulee kahlattua, kun ei tarvitse pidellä ranteet mutkalla paksua ja sivujensa lukumäärällä lannistavaa painavaa teosta niska aina hankalasti mutkalla kuitenkin.


Äänikirja toimii erityisen hyvin, kun tekee jotain monotonista ja suhteellisen pitkäjänteistä. Joskus, kun olen kömpinyt sohvalle kello ”tätä et olisi ikinä nuorena uskonut”, ja ripustanut infernaalisen *itutuksen sijaan luurit päähäni, olenkin huomaamattani nukahtanut vielä hetkeksi. Onneksi äänikirjasovelluksessa on uniajastin. Se on erityisen tarpeen iltaisin, kun käyn kuuntelemaan kirjaa tunti tai pari ennen nukkumaanmenoa.





Äänikirjojen suhteen olen huolissani vain yhdestä asiasta, nimittäin tarjonnan kapeudesta. Kun tarve on kasvanut potenssiin rajaton, mikä sovellus olisi mahdollisimman laaja? Minä poloinen kun en ole koskaan päässyt rakkausromaanien makuun. Romanttiset komediat ihan elokuvagenrenäkin saavat lähinnä yökkäysrefleksin aktivoitumaan. Yhtä vähän pidän scifistä, murhista tai piinaavasta jännityksestä, ainakaan hetkeä ennen aivojen asettumista uniajastimelle. Iltarutiiniksi kirjan pitää olla tarpeeksi kiinnostava, että ajatukset eivät lähde laukalle, mutta toisaalta riittävän tylsä, jotta sen voi lopettaa kesken. Kranttuilu voi kostautua, mutta toisaalta valikoima laajenee koko ajan. Ehkä Loirin tiiliskiven kuuntelemisen aikana markkinoille ehtii putkahtaa jos mitä kiinnostavaa taas.


Jos sinulla on äänikirjasovellus ahkerassa käytössä, kehu ja ilmianna omasi. (Nyt on käytössä Bookbeat, Storytelin kiinnostelisi seuraavaksi.) Olisi kiva kuulla kokemuksia kokeneemmilta konkareilta, tai muuten vain ajatuksia äänikirjoista. Kiva, jos jaksat kommentoida, äänikirjoista tai ihan mistä tahansa muustakin. 




4 kommenttia:

  1. Äänikirjoissa taitaa oll se perustavaa laatua oleva jumistus/ongelma, että niiden lukeminen vaan kestäääää. Mutta onneksi kokoelma laajenee jatkuvasti, ja kunhan sä olet *yäk* liukastellut läpi Loirin *yyh-*seikkailujen, on varmasti jo taas pari ei liian romantillista ja jännää kirjaa saatu luettua loppuun ;-)

    Ainakin toivon niin ♥
    Jaksamista, sitä me kaikki tarvitaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten täytyy vain siirtyä siihen siirappi-genreen. 😂

      Jaksamista todellakin, teille sinne myös. Toivottavasti olette pysyneet terveinä. ❤

      Poista
  2. Niin kauan kun vielä itse näen lukea niin pelkästään ääneen luettu kirja ei oikein kiinnosta.
    Sen sijaan hyvin toteutettuna kuunnelman tapainen kelpaisi kyllä.
    Tarkoitan jotain elokuvan ääniraidan kaltaista tehosteineen jossa kertoja kertoo mitä olemattomasta kuvasta ei pääse näkemään, mutta ääni olisi äänimaisema kaikkine herkkuineen.
    Hobitit ratsastavat poneilla - kuuluu klipitiklop, linnunlaulua, hobittien puheet ja kertojan ääni. Sitten he astuvat luolaan niin äänimaisemaan tulee himputinmoinen hallikaiku. Kun tulivuori räjähtää niin subwooferin bassot ravistelevat sohvaani jne...
    enemmän kuin vain "luetaanpa ääneen satu lapsille".

    Mutta kunnes niitä tahtomallani tavalla tehdään niin täytynee tyytyä esim perinteisiin kuunnelmiin, kuten Elmo.
    Hyvin sohvasikamainen kuunnelma, joka itse asiassta tehtiin ensin kuunnelmalksi ja vasta sitten julkaistiin kirjana.
    Tuossa Elmo, urheilija ja jatko-osa Elmo - muu maailma
    https://areena.yle.fi/1-4000131

    Yksi paikka mistä kuunnelmia ja äänikirjoja löytää on Areena:
    https://areena.yle.fi/audio/ohjelmat/57-kp1xNXEno

    -sohvasika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Areena on kyllä muutenkin loistava monella tapaa.

      Kuunnelmia en ole sitten lapsuuteni joulujen harrastanut. En muista siitäkään klassikosta kuin nimen, Noita Nokinenä 😁. Ei hajuakaan miten se meni. Eiku hei, Knalli ja sateenvarjo? Tai jotain siihen suuntaan, sellaista joskus kuuntelin. Eikä siitäkään mitään muistikuvaa.

      Kiitos vinkistä. 😊

      Poista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!