torstai 10. lokakuuta 2019

Unelmieni BB-talo



Haluaisin BB-taloon. Pöhkön tunnustuksen takana ei kuitenkaan lymyile julkisuushakuinen hulluttelunhalu, eikä ainakaan innostus viikkotehtäviin tai luonne-erojen yhteentörmäysten loputtomiin ruotimisiin. Pudotusuhka on myös liikaa kaltaiselleni murehtijalle, pudokkaiden lähteminen osuisi vielä ikävämmin. Entä yöt kuorsaavassa kommuunissa? Ei, en haluaisi juuri siihen BB-taloon, vaan johonkin sen suuntaiseen.






Unelmieni BB-talo olisi partioleirin ja joogaretriitin sekoitus. Ilman siis sitä joogaosuutta, sillä syntymäkankeana en taivu asanoihin, jos edes noukkimaan sukkia lattialta. Partioleiristä poimisin talooni kuitenkin sen yhteisen puuhakkuuden ja joogaretriitistä henkisen puolen. Olisi niin parasta tuntea lujaa kuuluvuutta johonkin! Sosiaalisena erakkona rakastaisin loputtomia keskusteluja, mutta mahdollisuutta myös vetäytyä omiin oloihini. Pohtia syvällisiä, avata sieluja ja lukkoja, nauraa aivan liian mustalle huumorille. Ymmärtää. Oppia erilaisista näkökannoista, laajentaa perspektiiviä oman mehupillini läpi tuijotetusta todellisuudesta.

Olisi kiva tehdä ruokaa, siivota, saunoa ja paljuilla yhdessä, vaikka mitään niistä en erityisesti rakasta. Perjantaikännikin voisi kepeästi lähteä nousuun, etenkin kun edellisistä on jo yli vuosi aikaa. Kollektiivinen krapula on sitä paitsi paljon hauskempi kokemus, kuin yksin sohvalla murjotettu tärisevä ja Buranalla höystetty pizzanjälkeismorkkis. Ei ole juuri ikävä ollut.

Unelmieni BB-talossa ei olisi kuppikuntia. Siellä ei juoruiltaisi selkien takaa, paitsi ihan vähän mutta ei rumasti silloinkaan. Unelmien BB-talossa kukaan ei jäisi ulkopuolelle, eikä olisi ihmisenä liian raskas ja tilaa vievä. Kaikilla olisi jokseenkin yhtä sairas huumorintaju ja sama käsitys siisteydestä ja yleisestä järjestyksestä. Kukaan ei kävisi kenenkään hermoille, paitsi ehkä viihdemielessä ja puoliksi leikillään. Unelmieni BB-talossa vallitsisi rauha ja kepeä ilo. Isoveikka kertoisi ainakin koska pitää mennä nukkumaan ja nousta, eikä sellaisista tarvitsisi sitten erikseen vääntää. Päiväkirjahuoneessa saisi käydä aina välillä tuumimassa ja reflektoimassa. Parasta!


Unelmieni BB-talossa on vain yksi vika. Sellainen olisi toteutukseltaan täysin mahdoton.











Missä on ihmisiä, on myös kyräilyä, selkään taputtelua teräaseella ja hierarkiahippaa. Aina löytyy oman yhteisönsä naapurikyttääjiä. Sottapytty ei ymmärrä kaikkien hyvää, eikä sooloilija kunnioita muitakaan sääntöjä. Joku on raskas kuitenkin. Vaikka ei olisi koskaan katsonut jakson jaksoa kyseisestä ohjelmasta, eikä formaatti olisi tullut muutoinkaan tutuksi, jokainen löytänee omasta elämästään BB-yhteisöjä pienoiskoossa. Millaista oli vaikkapa koulussa, armeijassa, seurakunnan mammakerhoissa, työpaikan taukohuoneessa ja sukujuhlissa. Ne samat tyypit ovat löydettävissä jokaisesta yhteisöstä. Tässä piilee juuri sen ihan oikean BB:n viehätys. On kieltämättä kiinnostavaa seurata turvallisen etäisyyden (kaukosäätimen) takaa mitä tapahtuu, kun hyvin erilaisia ihmisiä erilaisilla taustoilla laitetaan samaan tilaan. Jokin outo ihmiskoe, jossa jokaisella luonteella on varmasti ollut jokin evoluutiopyskologinen paikkansa. Sitä paikkaa ja tarkoitusta on hauska arvuutella.



Että niinpä ja niin. Enpä taitaisi sittenkään haluta edes unelmieni BB-taloon. Miettisin päiväni puhki osaisinko oikeasti olla oma itseni vai yhteisöpaineen puristama näennäistuotos minusta. Jäätyisin kun pitäisi sulaa. Kävelisin eri rytmiin käsi kädessä. Puhelimeni soisi kesken morsiamen isän puheen. Nämä kuvainnollisesti tietenkin.

Ehkä alun kuherruskuukausi höpöttelyn ihanasta keveydestä vaihtuisi pian raskaaksi ja puristavaksi toiveeksi. Olisinpa taas kotona haravoimassa...




4 kommenttia:

  1. Ah, niin kolahti! Tunnistan monta kohtaa, joiden perusteella tulisin samaan taloon. Vaan ahdistettaisiinko me sitten toisiamme? Ei voi tietää.
    Jäin miettimään, voisiko omasta kodista tehdä unelmien BB-talon? Voisi varmaan, jos asuisi siellä yksin ;) Eikä tarvitsis poistua mihinkään. Toisaalta, en kyllä haluaisi erakkokaan olla.
    Jos sitä koettaa parhaansa mukaan valita ympärilleen ihmisiä, joiden kanssa suurimman osan ajasta vapaa-ajalla viettää ja joiden kanssa edes osa kriteereistä täyttyy. Muuta ei varmaan voi.
    Hierarkiahippa...miten kiva sana. Ja miten kamala ja raivostuttava asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siinä varmaan alkaisi ahdistukäyräkin nousta, kun 24/7 olisi kimpassa? Tai riippuu toki kuinka pitkän aikaa. Onhan sitä ennenkin mökillä tai reissussa porukalla oltu, eikä närästänyt yhtään. Seura oli tosin itse valittu. :D

      Erakkous on ihan kivaa toisinaan, jos se on oma valinta. Mutta harvoin tekee ihmiselle hyvää pitkässä juoksussa. Itsensä kannattaakin ympäröidä ihmisillä, joiden kanssa - kuten sanoit - edes osa kriteereistä täyttyy.

      Kiitos kommentista Helmi ja mukavaa viikonloppua.

      Poista
  2. En ole seurannut BB-taloa ikinä, niin en tavallaan tiedä mistä on kyse. Yritin eilen katsoa 10-minuuttia, kun eräs henkilö kehui sarjaa aivan älyttömäksi, sori en vaan pystynyt. Erakkona minkäänlainen BB-talo, olisi se mitä tahansa olisi aivan kestämätön, sillä en kestä kuin omaa perhettäni pitkän aikaa, vaikka olisi kuinka hyvä henki, niin taatusti happi loppuisi ja hiljaisessa hymyileväisyydessäkin piilisi jotain epälyttävää ja ärsyttävää. Hih.

    Mutta ymmärrän mitä ajat takaa, mutta ihmisluonteen tuntien, onko nunnaluostarissakaan moista rauhaa.

    Ihanaa sunnuntaita Nelina. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos katsoit sitä 10 minuuttia, olet jo perillä mistä on kyse 😁.

      Eipä olisi minustakaan perhettäni jättämään, saati alistumaan 24/7 jonkun toisen määräämiin aikatauluihin, tyyliin ovet lukossa, ulos ei pääse. Mutta koska ihmismieli on taidokas poimimaan asioista vain itselleen mieluisat kohdat, sen kevyen höpöttelyn ja hengailun kyllä ottaisin. EN niitä muita.

      Kivaa tiistaita Tiia ihana ❤

      Poista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!