sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Oikeassa Olijat



Oletko koskaan törmännyt ruokakiihkouskovaiseen ihmiseen, jonka lahkolaisen ajattelutavan keskiössä on käännyttämisesi läkähdyttävän ympäripuhumisen tavalla? Minä olen. Nämä yhden lajin kaikentietäjät ovat kanssaeläjinä mitä raskainta kastia; aina oikeassa. Oikeassa Olija voi tosin olla minkä tahansa alan tai ideologian edustaja/kannattaja. Hän kuitenkin tietää aina asioista "enemmän" ja sinua "paremmin".











Jos jotain olen syvissä vesissä kahlattujen vuosien aikana oppinut, olen ymmärtänyt meidän kaikkien olevan erilaisia. Kaikille eivät käy samat asiat on sitten kyseessä ruoka, vuorokausirytmi, työ, harrastus, lääkitys, ihan mikä tahansa.
Järkähtämättömän mielipiteen omaava ihminen on hankalimmillaan asemassa, jossa oikeassa olemisen paatos voi kääntyä tarkoitustaan vastaan. Itselläni oli tästä esimerkki erään vaikean unettomuuden aikaan, kun tapasin laajan unitutkimuksen jälkeen tohtorin isolla T:llä, alansa gurun. Tohtorilla oli kyllä hyviä vinkkejä, ja arvostan häntä syvästi. Kyse ei siis ole siitä, että minä olisin oikeassa ja hän väärässä. Samat ohjeet eivät vain toimi kaikilla, etenkään samalla tavalla toteutettuna.


Eniten ja ehdottomasti Tohtori vannoi myöhäisen päivällisen nimiin. Sain kuulla pitkät perustelut eteläeurooppalaisesta elämäntavasta ja kotiohjeeksi syödä kohtalaisen raskaan illallisen hiilihydraatteineen kello hieman ennen nukkumaanmenoa. Järkeenkäypää sinänsä, sillä raskaan ruuan jälkeen alkaa tunnetusti väsyttää. (Tosin esim. iltapäivällä tämä johtuu myös sisäisten rytmien luonnollisesta notkahduksesta, eikä yksin lounaalla syödyistä hiilihydraateista).


Olen aina, korostaen  a i n a    myös hyvin nukuttuina vuosina – pyörinyt sängyssä tiiliskivi vatsassa milloin olen liian myöhään tai liian tukevasti erehtynyt illalla syömään. Mutta kun asiaan perehtynyt näin kerran väitti, olihan se kokeiltava.
Pieleen meni ja pahasti. En yksinkertaisesti voi nukkua vatsa täynnä jo ihan falskaavan mahanportin vuoksi, saati ettei se sapuska vain tunnu yöllä sulavan. Mikä on ihan fysiologinen, ruuansulatuksen vuorokausivaihteluun liittyvä seikka, jonka vuorotyöläiset usein omakohtaisesti tuntevat. Vaikka Tohtori itse eli kuten opetti ja sai paljon tukea ja kannatusta väitteilleen, kaikki ei käy kaikille.








Kokeilin hyvin vähähiilihydraattista ruokavaliota minäkin vaikuttuneena metsästäjä-keräilijän geeniperimästämme. Ihminen kun on muinoin luontaisesti ja ymmärrettävästi syönyt mitä on löytänyt tai kiinni saanut. Kokeilun seurauksena kroppani veti jarrukahvan tappiin saakka, jota kesti tasan kokeilun verran. Olin aivan järkyttävän väsynyt ja aloitekyvytön, ärtynytkin. Illalla ei uni oikein tullut. Kyseessä ei siis ollut sokerivieroitus, sillä en edes muista vuotta, milloin olisin suklaapatukan syönyt. (Pidän suolaisesta paljon enemmän).
Myöhemmin luin naisten saattavan olla herkempiä hiilihydraattien niukkuudelle, kuin miehet. Kun kerroin kokemuksestani ruokakiihkouskovaiselle, sain täystyrmäyksen. Minun olisi vain pitänyt sitkeästi jatkaa, sillä hyvin niukkahiilihydraattinen ruokavalio on AINOA oikea ruokavalio. Sanoo kuka? Ei ainakaan oma koneistoni. Se kun ei toiminut pihvillä ja pinaatilla.






Olen oppinut, ettei Oikeassa Olijan kanssa kannata väitellä. Riittää kun hetken vaikuttaa kuuntelevalta, vaikka sisällä kiehuisi ajatuskuplassa ”idiootti”. Jos johonkin uskon, niin ihmisen uskoon. Heti toisena tulee oman kehonsa toiminnan ymmärrys, silloinkin kun se poikkeaa totutusta. Jos me kaikki olisimme tasan samasta puusta veistetty, me olisimme vain aamuvirkkuja, pystyisimme helposti sopeutumaan vuorotyöhön, taipuisimme spagaattiin, omaisimme teräsvatsan, johon ei pannullinen vahvaa kahvia parilla Buranalla höystettynä tekisi mitään. Kukaan ei olisi yliherkkä hajuille, saisi migreeniä valvomisesta tai vatsanväänteitä sipulista. Se että minulle sopii jokin asia, ei tarkoita sen käyvän kaikille – ja toisinpäin. Yhden totuuden ihmiset eivät tätä näytä millään ymmärtävän. Ymmärrys ja suvaitsevaisuus kasvavat vain oman ajattelun kautta, kyseenalaistamalla oikeassa olemisen perimmäisen eetoksen; miksi juuri minun tapani elää ja toteuttaa parasta mahdollista terveyttäni pitäisi olla globaalisti ainoa oikea totuus?  


Kaikki ei toimi kaikille. Tärkeintä on löytää se oma jokin, joka toimii ja pitää siitä sinnikkäästi kiinni. Mielipiteistä, oikeassaolijoista huolimatta. 

Hyvää kellojensiirtelyn jälkeistä oloa ja eloa kaikille! Kyllä se taas siitä. 


* * *


Missä aiheissa sinä olet törmännyt Oikeassa Olijaan? Oletko huomannut omaavasi jonkin yleisesti oikeana pidetystä ohjeesta poikkeavan toimivan sinulla paremmin? Olisi kiva kuulla ajatuksiasi aiheesta. 






8 kommenttia:

  1. Voi usein ja monessa asiassa...
    Monet minun valintani ovat kirvoittaneet yhden jos toisenkin oikeassa olijan kipakkaan kommetointiin (mm. kasvissyönti, ateismi, isäton poika).

    Minä toivoisin, että jokainen saisi valita itse oman tiensä eikä sitä tultaisi tuosta vain kritisoimaan, koska - niin kuin kirjoitit - mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.

    Minulle ei tulisi mieleenikään sanoa lihansyöjälle että miten sä voit syödä tuollaista, uskovaiselle, no, ylipäätään mitään hänen uskonnostaan, ja niin edelleen.

    Samaa toivoisin toisilta sitten omien valintojeni suhteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä! On jokseenkin hämmentävää, kun itselle ei tosiaan tulisi mieleenkään alkaa "käännyttämään" ketään, tai päivittelemään äänekkäästi asioiden tolaa. Ja voin vain kuvitella, sinulla on siinä jo "monta aihetta huomautteluun". Tämä siis todellakin kaikella huumorilla sanottuna.

      Kunpa saisi elää omanlaistaan elämää - rauhassa. Ja ihan hivenen ymmärrystä jos vielä siihen kylkeen, tai edes kykyä ihmetellä sisäänpäin. Kaikki ei ole niin mustavalkoista.

      Poista
  2. Yritän olla olematta oikeassaolija, koska sellaiset tyypit ovat aika rasittavia.

    Minulla on suht lähipiirissäni kaksi oikeassaolijan ääripäätä: toinen elää hyvinkin tiukkaa ja säänneltyä elämää, erityisesti ruuan suhteen. Mutta hän ei koskaan käännytä. Eikä koskaan seurassa vedä huomiota itseensä elämäntavallaan. Kun kysyin kosmetiikkasuosituksia, hän vastasi että "varsinkaan kosmetiikan suhteen ei voi varmasti tietää; mulle sopii tämä, mutta entä sulle? Ei voi tietää. Pysy siinä minkä olet todennut hyväksi"

    Toinen ääripää elää hänkin kurinalaista ja säntillistä elämää, mutta hänestä kaikkien muiden pitäisi ymmärtää että juuri hän on oikeassa ja muut eivät vain ymmärrä sitä. Välillä tekisi mieleni ravistella häntä: "et voi puuttua muiden aikuisten elämään, vaikka kuinka mielestäsi olet oikeassa. Nämä ihmiset joita yrität opastaa, ovat eläneet aikuista elämää kauemmin kuin sinä olet ollut olemassa, kyllä he pärjäävät ilman neuvojasikin."

    Ja kumpi näistä ihmisistä on inspiroivampi?
    Kumman elämäntapaa ja valintoja tekee mieli testata?
    Niinpä.

    Onko meissä niin paljon pelkoa sisällämme, että toisissa se pelko ajaa ylikorostuneeseen oikeassaolemiseen?
    Voiko olla niin, että epäilee pikkuhitusen omaa elämäntapaansa, ja siksi haluaa muidenkin kääntyvän kannalleen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassaolijat voivat tosiaan olla ihan oikeassa, mutta juuri tuo "tunnustuksen saalistaminen" on heissä niin raskasta.

      Viisaammat tiesivät kertoa, että The Oikeassa Olija pelkää sisällään erehtyväisyyttä, katumusta ja mitä näitä nyt on. Oikeassaolijan tarve päteä ja käännyttää liittyy siten jotenkin omien valintojen perusteltavuuteen; olisi ihan kamalaa huomata erehtyneensä!

      Sitten on ihmisiä, jotka tietävät jäävänsä henkiin, vaikka välillä erehtyisivätkin... ;) :D

      Poista
  3. Kaipa meissä kaikissa on hieman besserwisseriä, minkäs sille mahtaa. ;-) Ruoka-asioissa itseäni on ärsyttänyt viimeksi eniten se asenne, että ravintolan naapuripöydän asiakas ei enää voi syödä naudanlihapihviään ilman tuijottelua tai jopa kommentointia. Näin jossainpäin Suomea. Tällaista siis tapahtui hesarin mielipidekirjoituksen mukaan henkilölle, jopa vieläpä sairastaa autoimmuunisairautta, jonka vuoksi hänen on lähes välttämätöntä syödä nimenomaan sitä parjattua punaista lihaa. Olen huolissani, kun ilmastoahdistus tai vegaaniuskoisuus viedään sellaiselle asteelle, jossa järkipuhe ei enää kantaudu 'oikeassa olijoiden' korviin. Suomalainen naudan- ja maidontuotanto tuskin häviää monellekaan naapurille, ja hieman voisimme varmaan miettiä omavaraisuusasioitakin täällä Suomenniemellä, kun lapioimme viikonlopun ostoksia kärryyn, tai käymme ravintolassa syömässä. Perjantaitunnelmin :-) Petra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä!

      Ilmastoahdistus ja vegaaniuskoisuus ON jo mennyt paikoin ihan sairaalle asteelle, siitä kertoo juuri tuo kun kommentoidaan naapuripöytiin. Olisi hauska tietää, miten ilmastoaskeettista elämää nämä besserwisserit itse viettävät. Nimenomaan askeettista, ei Kiinasta raijattua tavaraa ja sapuskaa ym.

      Tätä aihetta voisi kaivella ja saivarrella loputtomiin, kuka elää paremmin kuin toiset ja kenen mielipide on oikeutetuin. Kaltaiselleni kuitenkin aika montaa todellisuutta ymmärtävälle keskustelu on jo ahdistavan ahdasmielistä, kuten mikä tahansa muukin tiukka ismi.

      Omavaraisuusasiat ovat ihan oikeasti miettimisen arvoisia ja tärkeä näkökulma. Viime aikoina on jatkuvasti uutisoitu lääkkeiden loppumisesta, koska lääkeyhtiöillä on ollut vaikeuksia toimittaa niitä. Suomi tuskin on ensimmäisenä maana saajien listalla näissä tilanteissa? Entä jos niin käy ruualle? Mikä maa saa toimitusvaikeuksien tullen tilaajana ensimmäisenä elintarvikkeensa, jos niitä ei ole kotimaassa tuottaa? Sitten taas toisaalta, voiko mikään maa olla täysin omavarainen tai onko se edes tavoiteltavaa?

      Yksi miettimisen arvoinen asia on köyhyys. Tiedän heitäkin, jotka häpeillen sen makkaran ja sikanaudan kärryynsä lastaavat, korvat punaisina ja kyyryssä kaikesta tästä syyllistämisestä. Varakkaampi voi valita, kaikilla ei sitä mahdollisuutta ole.

      Jokainen voi tehdä tekoja omassa todellisuudessaan. Jos valitsee ennemmin kotimaiset marjat, kuin ulkomaisen appelsiinin, eipä siitä ennenkään ole meteliä tarvinnut pitää. ;)

      Rauha, sanon minä. :D


      Kiitos Petra hienosta kommentistasi ja leppoisaa sunnuntaiehtoota sinnen.

      Poista
  4. Siis minähän tiedän kaikesta kaiken ja olen aina oikeassa! Muilla on kuitenkin täysi oikeus olla eri mieltä kanssani ja siten väärässä, mutta siinäpähän sitten pikkuhiljaa kantapään kautta oppivat. Ei minun tarvitse tuputtaa oikeassa olemistani kenellekään. On itse asiassa mukavaa olla joskus peräti ainoa joka on oikeassa. Jos joku muu olisi kanssani oikeassa en olisi lainkaan niin ainutlaatuinen.

    Jos kaikki olisivat kaikesta samaa mieltä kanssani niin maailma olisi luonnollisesti parempi paikka mutta minulla olisi kuollettavan tylsää.
    Joten olkaa ihan rauhassa väärässä. Virheistähän sitä oppii eikä kuuntelemalla minua joten en juuri koskaan sano mitään.
    Itsehän en ole koskaan varsinaisesti oppinut mitään, koska en ole koskaan tehnyt virheitäkään. Tämä paradoksi minulla on vielä ratkaisematta mutta jos luulet tietäväsi ratkaisun olet todennäköisesti väärässä koska en ole vielä ehtinyt olemaan asiasta oikeassa.

    -sohvasika

    VastaaPoista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!