perjantai 13. syyskuuta 2019

Uudenvuodenlupauksia syyskuussa



Olisi niin parasta kirjoittaa tänne, miten energinen ja ihana syksynalku onkaan ollut! Olisi. Vaan kun ei ole energiaa näkynytkään. Koko ajan on jotain, ja ei mitään sittenkään. Paitsi tylsää ja kalenteri tyhjä.  

Kuuden viikon kohdalla alkoi tämä kankussa majaileva bursiitti ja rasituskielto jo hieman syödä naista ja naisen mielenvakautta. Seitsemäs viikko ei tee poikkeusta. Eipä sillä, kuka tässä liikkua jaksaisikaan, korkeintaan hampaat irvessä ja käyrä otsassa. (Kuten aina).



En ole -lista on muutenkin aika pitkä:

  • En ole piirtänyt yhtään
  • En ole valokuvannut
  • En ole käynyt mummilla
  • En ole ollut mitenkään hirveän kiinnostava ja innovatiivinen ihminen




Olen listalla on sentään yksi:

  • Olen seurannut tilannetta…



Kaamosmasennus ei ole oikeastaan edes masennusta. Se on sekoitus sekalaisia ajatuksia ja tunteita, joista päällimmäistä on hankala erottaa. Kuten että kiinnosteleeko tuo imurointi siksi niin vähän, koska se on oikeasti tylsää, vai koska on syksy ja väsyttää. Tunnetila näyttää lähinnä tältä:  







Voiko kaamosmasennus edes alkaa vielä? Onhan tässä aurinkoa ollut kuitenkin ja illat pitkälle valoisat. Ehkä kontrasti Espanjan valon ja Suomen kelmeyden välillä sai aivojeni välittäjäaineet asettumaan jo edeltävästi asentoon marraskuu. Aaltoja sille sitten.




I feel U, nuupahtanut kukkaparka. 




Olen tehnyt uudenvuodenlupauksia syyskuussa. Koska miksi pitäisi odottaa johonkin ajan taitteeseen jotta voi luvata jotain, en jaksa odottaa sinne saakka. Lupaan, että selviän tästä syksystä. Sillä tavalla täysissä ruumiin ja sielunvoimissa. Tai edes jokseenkin järjissäni. Onneksi noiden opintojen vuoksi ”joutuu” lukemaan täsmäkirjallisuutta. 

Jos näistä tarttuisi jotain?






Niin ja sitten seuraa tunnustus. Kokeilin uutta ulkoasua ja selkeämpää kirjoitustapaa blogille, mutta en ole edelleenkään varma toteutuksesta. Äänestipä joku jo jaloillaankin. Ehkä aiheet ovat sukeltavat liian syvälle tai rivien välistä on huokunut oman elämän käymistila liikaa läpi, mene ja tiedä. Koska blogi ei olisi blogi ilman että sitä ylipäätään seurataan, toimitus ottaa tämän palautteen huomioon. 


Haleja viikonloppuusi!





2 kommenttia:

  1. Olen vasta löytänyt blogisi, mutta en ole vielä kommentoinut. Kirjoitat niin hyvin ja kiinnostavia, että iskee rimakauhu. 😊 Että mitä älykästä osaisi sanoa.
    Ajatuksia herätät. Olisi kiva tietää susta enemmän. 😊

    Hyviä syyspäätöksiä. Pitänee tehdä oma lista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa, kiva kun löysit! Ja ihan parasta, että kommentoit. <3

      Jäin pohtimaan, että onko teksti sitten liian syväluotaavaa, jos sen kommentointiin tulee jokin kynnys? Tämäkin blogi kun elää ja hengittää lukijoistaan, eikä tilastollinen kävijämäärä oikein kerro minulle kirjoittajana, kuin että joku on osunut sivuille. Ehkä jonkin hakusanan tai muun johdattamana? Kommetti - vaikka miten lyhyt - kertoo, että tekstiä on joku myös jaksanut lukea. Saan valtavasti energiaa ja uutta puhtia siitä.

      Tykkään kirjoittaa ja pohtia, mikään älykkö en kuitenkaan missään nimessä ole! Joten rimat alas kommentoinnista. :D Ja mitä minuun tulee, tylsänä ja niin taviksen taviksena ihmisriepuna tuskin jaksaisin persoonana ihan hirveän pitkälle kiinnostaa, mutta kiitos.

      Halaus viikkoosi. <3

      Poista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!