sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Liian nössö yrittäjäksi?



Flunssan mankeloima maanataiolo on nyt jatkunut yhtä soittoa viikon, eikä maalia luvassa näy. Tuollainen kolkytseitsemänjotain kuume on siitä kätevä, ettei perheen karvaisilta jäseniltä juuri armoa heru. Siinä ne karvakorvat napittavat ruskeilla mantelisilmillään ja pakottavat Netflixin pausenäppäimelle kesken vuoropuolten lonkanpuuduttajaisten. Mikä on lonkkien kannalta vain hyvä, muusta ruumiista en menisi niin vannomaan. (Siis kuinka kovia sohvia on mahdollista valmistaa?)

Flunssa ja valivalimakaaminen eivät olleet ne mistä minun piti kirjoittaman. Tälle päivälle on ihan oikea aihekin. Ensialkuun haluan kuitenkin mitä suurimmalla ilolla ja nöyryydellä tervehtiä uusia seuraajia. Ihan parasta, että tulitte! 










Sitten aiheeseen. Nimittäin. Minun pitäisi perustaa oma yritys, mutta sille on olemassa yksi erityisen oleellinen este. Ja tässä se tulee, hyvät naiset ja herralukijat, saanen esitellä elämäni päähankaloittajan ja tavoitteideni ansioituneen murskaajan; minä olen nössö.

Nössöys ilmenee monella eri tavalla. Kuten nyt vaikka tällä, että siirtää ja selittelee asioita, sen sijaan että ottaisi selvää. Tai olenhan minä ottanut ja mikä parasta, elänyt yrittäjäperheessä koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Juuri siksi ajatuskin omasta saa niskavillat kestopystyyn.



Mitä yrittäjyys edellyttää:


  • Toiminimen perustatamisilmoituksen laatimimen netissä



Mitä se mielestäni edellyttää: 

  • Yli-inhimillistä paineensietokykyä, aiheteemoina mm. verovelka, vuokrarästi, kilpailun kiristyminen, vähänkin omaisuuden ja mielenterveyden menettäminen.
  • Jaksamista painaa töitä 24/7, jouluna, lomalla ja kuolleena. (Jotkut osat ovat liioiteltuja)
  • Selvännäkijän taitoja
  • Ymmärrystä markkinoinnista, algoritmeista, asiakasvirroista, tai vaihtoehtoisesti muhkeaa lompakkoa, josta irrottaa näkyvä siivu näitä ymmärtäville



Nössöyden lisäksi seisoo toinenkin rajoittava järkäle yrittäjyyden tiellä. Olen jokseenkin yleisesti kädetön kaavakkeiden, rekisterien, ohjelmien ym. suhteen. Saatan luulla tehneeni oikein ja sitten huomata, että jokin murto-osapilkku on jäänyt siivuttamatta tai koko hoito lähettämättä. En tiedä jaksaisinko elää alituisessa paineessa, että olenko nyt varmasti tehnyt kaiken mitä piti, ja vieläpä oikein
Kirjanpitäjä olisi tähän tietenkin kätevä. Mutta entä jos se johon on varaa, hoitelee hommansa vasurilla keskittyen päätoimenaan vaikkapa orastavan uhkapeliongelmansa kasvattamiseen?


Nykyään voi yrittämistä kokeilla ensin laskutuspalvelun kautta. Kätevää, jos töitä voi tehdä kotona ja ilman erityisiä hankintoja. Omasta henkilökohtaisesta verotuksesta voi toki vähentää vaikkapa työhuonekuluja, mutta se tarkoittaisi silti alkupääomaa, jotta homma alkaa ylipäätään pyöriä. Kaikissa tapauksissa pitäisi olla alkupääomaa, sillä tämäkään liikeidea ei synny täysin tyhjästä. Ensimmäisen kuukauden vuokra (ja mahdollinen takuuvuokra) pitää maksaa, kalusteet ja laitteet hankkia, vaikka ei olisi asiakkaan asiakasta vielä nähnyt. Oma siivunsa menee tietenkin ohjelmiin, sivustoihin ja mainontaan. Päälle sähköt, vakuutus, netti, autopaikka, teippaukset ja mitä näitä nyt on. Alkupääomassa on yksi ongelma. Sitä ei ole. Lisäksi oma alani edellyttää jatkuvaa uusasiakashankintaa, jossa olen surkein ikinä. Mitäs mää ny, tämmönen joo. Mää mitää sillee paremmin osaa…









Ota laina. No en ota. Riski on liian suuri, varmasti myös pankin mielestä. Etenkin kun on tuota opintolainaa kosolti vielä maksamatta. Lisäksi ns. jaloilleen pääseminen laskutuspalvelun kautta tapahtuvalla harrastelulla kestää. Eläkeikä koittaa ennemmin, kuin lainavapaus.

Että on elämä tehty haasteeksi, milloin on nössöjen tähtein alle syntymään sattunut. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa? Idea ulos ja homma tulille. Mutta kun aloitus jumii jo sellaisenkin oleellisen seikan kanssa, kuten mikä nimeksi.




Netissä lähteestä huolimatta korostetaan yrityksen nimen tärkeyttä. Suomi vs. enkku? Nerokas, nokkela, selittävä, tavallinen, mikä? Toimiala pitäisi olla napakka, mutta mitä jos sitä haluaa laajentaa? Jos miettii blogille nimeä kaksi kuukautta, miten ikinä voisi kastaa oman firman?

Tuut, tuut, tuut… (ääni pääni sisällä)
(ei johdu peruuttamisesta)


Mietin koko illan nimiä, surffailin synonyymisanakirjaa ja yhdistelin eri sanoja pareiksi. Juuri ennen nukahtamista koin kirkkaan välähdyksen, sen kuulun intuitiivisen oivalteen. Tämä se on! Harmi vaan, että olin pöyristyttävän itsevarma ideastani kirjoittaakseni sen muistiin. Aamulla oivalluksesta oli jäljellä koko lailla nollat taulussa. (Idiootti!)








Jos ihmisellä on kyllin tahtoa, tapa toteuttaa löytyy. Tällä ihmisellä on tahtoa, mutta epäilyä senkin edestä. Ja sitten se nössöys. Riskinottokyky ja halu siihen sijaitsevat jokseenkin kohdassa nolla. Yrittäjyydestä ei ole minulla ainuttakaan ruusunnuppuista kuvaa, sillä matriarkkanorsuna muistini ylttää liian hyvin nuoruusvuosiin. Läheltä seuranneena, itsensä voi tappaa niin monella muullakin, kuin työllä ja huolella.



Jokseenkin sosiaalisena erakkona haluan kuulua työyhteisöön. Oman alan yrittäminen on yksinäistä puurtamista. Kenen kanssa sitä läppää sitten laittaa? Mutta sitten ovat ne hyvät puolet. Itsenäisyys, vapaus, luovuus, lupa kokeilla ja parantaa toimintaa ilman jarruja ja kankeita rakenteita. Oma työhuone. Olishan se makeeta. Lisäksi näen aika selkeästi, että työllistyäkseni siihen, mitä ihan oikeasti haluan tehdä ja missä olen hyvä, minun on työllistettävä itse itseni. Nyt siihen olisi tilaisuus muutaman jutun järjestyttyä ihan itsekseen kuluneella viikolla. Hölmö olisin, jos en edes yrittäisi. Harmikseni olen ihmisen enemmän luovuttaja kuin yrittäjä.



Tässä sitä alati vatkataan ja samaa ympyrää pyöritetään.

Saakelin nössö.





Olisi enemmän kuin mahtavaa kuulla, onko sinulla jotain rohkaisevaa, varoittavaa, ihan mitä tahansa mielipidettä puolesta tai vastaan. Yrittäjyydestä tai nössöydestä. Ehkä kummastakin.







4 kommenttia:

  1. Voisin kirjoittaa tästä aiheesta omakohtaisen "vältä ainakin nämä virheet"- opuksen :).

    Valitettavasti olen nyt jotenkin kyvytön tuottamaan mitään tekstiä, joten kysyn vaan, että oletko tutkaillut starttirahan saantimahdollisuuksia? (Ja sori, jos kysyn itsestäänselvyyksiä). Olisi alkuun parempi kuin ei mitään.

    Jos ikinä milloinkaan saan uudelleen päähäni yrittää yrittäjyyttä, teen sen vain, jos keksin jonkun niin timanttisen liikeidean (tai siis ratkaisun johonkin olemassaolevaan ongelmaan), että asiakashankintaa ei tarvi harrastaa, vaan ongelmanratkaisu myy itse itsensä.

    Ihailen mm. "The other Danish guy"- yrityksen perustajaa, joka päätti alkaa valmistaa maailman parhaita alushousuja. Jotain sen tapaista haluaisin itsekin oivaltaa, mutta sitä tuskin koskaan tapahtuu :)

    PS. Liimasin ensimmäisenä sivutoimisen toiminimeni silloin vielä tyhjän toimistotilan seinään tarran "Kun on tahtoa, on keinoja". Ja vaikka kävi niinkuin kävi, uskon silti lauseeseen. Itselläni vaan ei tainnut sittenkään tahto riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keinoja varmasti onkin. Eri asia sitten miten toimivia...

      Luin tänään juuri lehdestä tyttären ja äidin keppihevosia tekevästä yhtiöstä, jonka liikevaihto oli viime vuonna 207 000 e. Kepparit ovat nyt Se Juttu, mutta kuinka kauan? Vuoden, kymmenen, aina? Kukaan ei pysty ennustamaan mistä tulee seuraava Se Juttu. Tuuriakin täytyy olla matkassa.

      Ikävä kyllä, en omaa tällaista vainua, jos en juuri sitä tuuriakaan. 😑 Että enpä tiedä. Olen niin samaa mieltä kanssasi, pitäisi olla ratkaisu johonkin ongelmaan tai timanttinen liikeidea. Huoh.

      Kiitos ihana niin paljon kun jaksoit tähän kommentoida. Mukavaa keskelläviikkoa sinnen. ❤

      Poista
  2. Edellisessä tekstissä ruma ja nyt sitten jo nössö? Rumasta nössöstä nyt ei ihan ensimmäiseksi tule Nelina mieleen joten rajansa kuules valehtelullakin!

    Yrittäjyys vaatii käytännössä kolmea asiaa.
    Toimivan liikeidean
    Osaamista
    Rahoituksen

    Ne kaavakkeet, rekisterit, ohjelmat yms ovat sitten vaan hommaan kuuluvia aikaa vieviä rutiineja. Yritys ei elä kaavakkeita täyttämällä, mutta saattaa toki kupsahtaa jos niitä jää täyttämättä.

    Toimivista liikeideoista mainittakoon, että kylän ainoa kaljakuppila on yleensä hyvä liikeidea, kylän kuudes kaljakuppila sitten yleensä ei.
    Keppihevoset voivat olla nyt hyvä idea jollekin joka on ollut kasvaneen buumin mukana mutta jos nyt arvaan, että keppihevostelijoita on ehkäpä kymmenisen tuhatta niin myymällä kymmenen keppihevosta päivässä markkinat on täytetty kolmessa vuodessa.
    Kasvaminen bisnekseksi voi muutenkin olla hankalaa. Itse voisin valmistaa jätelaudasta muutamia kivoja persoonallisia ja ekologisia linnunpönttöjä... mutta jos minun pitäisi valmistaa niitä 20.000 saadakseni cittarit täyteen niin minulta loppuisi jätelauta eivätkä ne enää olisi kovin persoonallisia eivätkä ekologisia joten loistava liikeideani tukahtui juuri kasvun mahdottomuuteen.

    Tämä nykyään mainostettu "kevytyrittäjyys" on absurdia. Yrittää ei voi kpvin kevyesti jos se ei ole harrastus. Laskutuspalvelu on näppärä keksintö esim. harrastebändeille jotka siis ovat köyhien soittajien löyhiä yhteenliittymiä ja päästäkseen soittamaan firmakekkereissä täytyy voida kirjoittaa lasku. Yrityshän ei voi maksaa pimeästi jos sillä ei ole kassassa pimeää rahaa. Satunnaisiin keikkoihin laskutuspalvelu on ihan kätevä keksintö mutta elinkeinoyrittäjälle se on tilitoimistoista kallein.

    Aloittavan yrittäjän yksi murhe on se, että et voi olla yrittäjä ja työtön. Ainoa tietämäni tapa olla yhtä aikaa työtön ja sivutoiminen yrittäjä on se, että sivutoiminen yritys on ollut olemassa ennen työttömyyttä jolloin on näyttöä siitä, että yrittäjyys ei ole ollut este työmarkkinoiden käytettävissä olemiseen. Jos työtön perustaa yrityksen niin hän hyvin nopeasti muuttuu yrittäjäksi jonka yritys nyt vaan ei tuota mitään ja se on vaan voi voi.
    Ilman omaa, lainattua, kavallettua, varastettua tai mitä tahansa pääomaa se jo mainittu starttiraha taitaapi olla ainoa keino jonkinlaiseen taloudelliseen turvaan?

    Mutta oli minulla asiaakin. Ai että onko Nelinasta yrittäjäksi? Olen siitä ihan varma että on. Yritys, kun sen perustat (olet päättänyt asian jo) on yksi synnytetty lapsi lisää ja kyllä leijonaemo pennuistaan huolehtii.

    *laittaa pehmustetta saappaankärkeen ja potkaisee onnenpotkun takamuksille*

    -sohvasika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevytyrittäjyys toimii yrittäjyyden tunnusteluna tai tosiaan tilanteissa, joissa harrastuksellaan voi muutaman euron tienata. Siinä kohtaa kun kassavirtaa alkaa olla harrastelua enemmän, laskutuksessa ei ole enää mitään järkeä.

      TE-toimisto ei aina hyvällä katso sivutoimistakaan yrittämistä. Ansioiden määrä ei ole heille se juttu, vaan yrittämiseen käytetty aika. Saa olla aika tarkka, jos meinaa nostaa soviteltua päivärahaa ja olla samaan aikaan jokin sortin yritystä. Omassa työssäni näin takautuvia lausuntoja - joskus vuosienkin taakse - kun työmarkkinatukea pienen yrittäjätulonsa oheen soviteltuna nostanut katsottiinkin kokoaikaiseksi yrittäjäksi juuri tuon yrittämiseen käytetyn ajan vuoksi. Siinä sitä oli kiva sopia tuhansien eurojen takaisinmaksusta, kun työttömyysturva evättiinkin jälkikäteen. :(

      Itse olisin ennemmin turhan varovainen, kuin jälkikäteen OHO!

      Mutta joo. Keppariyritys tuskin on pystyssä enää 10 vuoden kuluttua. Niin voi sanoa valitettavan monesta muustakin yrityksestä. Hyvästä alusta huolimatta markkinoita on perin vaikea ennustaa. Omani ei onneksi edellytä markkinavainua, mikä on jokseenkin ainoa edellytys edes kokeilla. Minä kun en omaa minkään lajin kaupallista vainua. Oma mummokin jäisi myymättä, äidistä puhumattakaan. :D

      Poista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!