Kirjoituksia vakavasta ja keveästä. Ja kaikesta siltä väliltä.

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Kuulumisia, luovailua ja tulevan tuskaa.



Mitään erityisen mullistavaa ei tapahtumakalenterissani taaskaan sijaitse, joten kuulumiset ovat melko ohuita kaikkinensa. Mopokirjallisia, rippileirin pakollisia alkupäiviä, synttäreitä ja sen suuntaista nyt lähinnä. Niin ja sitä samaa pohjatonta surumielisyyttä, jonka katveessa on koko kesä enemmän ja vähemmän tähän asti kulunut. Tutuiksi ovat käyneet kolme mielentilaa; surullinen, kiukkuinen tai sitten sellainen apaattisen odottava, jotta kumpi näistä iskee seuraavaksi (sarkastinen naurahdus tähän).


Syksy pukkaa jo päälle, ajatteli sitä erikseen tai ei. Jostain pitäisi toimeentulo keksiä. 
En saanut paikkaa, jota hain, ja johon olisin  t o d e l l a  halunnut ja erityisen hyvin sopinut. Aina kiilaa joku samaa jo 10 vuotta työkseen tehnyt ja superlisäextrakoulutettu, kun omani ovat vain sinne päin. Jos jotain kiroan, niin näitä kaikille samanlaisia hakualustoja, joita ainakin kuntien ja valtion virat yleensä edellyttävät. Ensinnäkin niihin menee aikaa ihan *elvetisti, kun jokainen päivämäärä ym. pitää vetää pudotusvalikosta. Lisää koulutus…lisää työkokemus… Ja siitä huolimatta pitää lisätä vielä se varsinainen CV, jossa ON jo nämä kaikki! Aaaargh!!! Sitä paitsi, haastatteluun ei irtoa paikkaa, ellei ala ruuvata CV:tä kiinnostavammaksi. Toimi psykiatrina Ameriikassa vuoteen 2011, jolloin siirtyi opettamaan antropologiaa Oxfordin ylipistoon…



Mutta että tällaista. Paetakseni tuskallisia tunnelmia ja pakottavaa talousahdistusta, olen lähinnä luovaillut, huomatakseni, että piirtäminen käy edelleen tuskaisen kipeää, mutta niin tekee muuten ompelukin. Universumilla on yhä loistava tilannekomiikan taju.




Kopioin idean interneezistä, toteutus sentään oma. Puuvärit ja tussi. 

Kun ideat loppuvat...


* * *


Valmiita kuvia tuotoksista ompeluksista en voi laittaa, sillä osa saattaa mennä joululahjaksi. Mitäpäs sitä muuta heinäkuussa tekisi... (Pahoittelen kuvien laatua, koska paskankamerankännykkä).

Sain ystävällisesti lahjoittajilta isosti vanhoja farkkuja. mutta pitihän sitä kangaskaupassakin käydä.




Kaksipuolinen silitettävä liimakangas on ihan paras keksintö!





Puuhapajapäivä, perhe syö sohvalla. :D 




Kun pöytäpinta-ala on kortilla, pitää ottaa lattia haltuun erinäisten osien kiinnittämiseksi. Tämä toimii kutsuna labradorinnoutajelle. Ellu osallistuu kaikkeen. Aivan kaikkeen. 













Parhaat ja perheeltä vaalitut; ISOT Fiskarssin vaatturin sakset




Tästä alkoi farkkuharrastus vuosia sitten. Kovassa käytössä onkin ollut. 



Ja sitten vähemmän rokkihenkinen pitsisievistelyversio, jonka tein keväällä. 




Rakastan farkkua materiaalina. Etenkin kulunutta ja pehmeää. Siitä saa vielä vuosienkin käytön jälkeen vaikka mitä. Nahka taipuisi käsissä myös, mutta siihen pitäisi olla järeämpi ompelukone. 






* * *


Niin, käytiin me pikavisiitti Porvoossakin. Rakastan vanhaa kaupunkia ja talojen sisäpihoja! Kuvia en juuri ottanut, ehkä mieleeni sitäkin enemmän. (Ihan järkyttävä pissahätä nakersi keskittymistä noin 90 %. Miksi, oi miksi parin tunnin automatka saa rakon täydeksi, ja ensimmäisenä pitäisi aina etsiä vessa, vaikka ei malttaisi?)




Hirrrrveän hankala ottaa muuten kirkosta kuvia, joissa EI olisi jonkun turistin pää...




* * *


Perjantaina 15vee lähtee rippileirille viikoksi. Koska kumisaappaita tai sadeasua ei tietenkään voi pitää, toivomma poutaista viikkoa. Toivomma sitä kyllä muistakin syistä, ihan joka kolkkaan ja kaikille tarvitseville. Iloista viikkoa sinulle ihana!




8 kommenttia:

  1. Kuntarekry ...grr!

    Mut voi hyvät hyttyset miten upeita ja ihania farkkukasseja!
    aivan mahtavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuntarekrypä hyvinkin! Esimakua organisaation kankeudesta. 😂

      Kiitos ihana ❤

      Poista
  2. No nyt ovat jotkut tietyt taivaankappaleet vissiin väärässä tai ainakin jossain tietyssä kohdassa, kun kuljemme kanssasi näköjään ihan samassa syklissä. Ainakin mitä tulee tunne-elämään ja sen yleensä niin vaihtelevaan kirjoon. Olen nimittäin viimeaikoina pahasti juuttunut ärtyneisyyden, apeuden, sekä jonkinasteisen apatian kouriin. Ehkäpä elämä on taas heittänyt liikaa kapuloita rattaisiin kun niin kovasti taas tunnen kuormittuvani?
    Nyt yritän toden teolla pyristellä näistä negatiivisista tunteista eroon, sillä en halua pilata rakkaan kipparini kesälomaa, enkä sen jälkeistä elämäänsäkään ;) Eikä kukaan kestä tällaisen mörökölli, ihaa-aasi ja ameeba -kombon kanssa eloa, ei ainakaan kovin kauaa, joten jos en halua viettää loppuelämääni yksin, niin jotain on tapahduttava ja pian :D
    Toivon että negatiiviset fiilikset jäävät rannalle keskenään ruikuttamaan, kun torstaiaamuna irrotan köydet ja suuntaan sekä veneen keulan, että katseeni kohti aavaa ulappaa...
    Toivon myös, että tuskaiset tunnelmat sekä ahdistukset väistyvät antaen tilaa kaikelle sille potentiaalille mitä sinusta löytyy, kuten tuolle ikuisesti kadehtimalleni luovuudelle ❤ Lämpöisempää, levollisempaa ja kaikin puolin parempaa viikon jatkoa sinulle ihanaiselle ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihaa! Olinkin jo unohtanut. Samaistun. Tai johonkin Aasi Ihaan ja Nasun risteämään, pelokas ja melankolinen kaiketi.

      Tänään on torstai, joten toivon että olet päässyt irrottamaan paitsi köydet, myös jättämään murheet konkreettisestikin rannalle. Etäisyys ja irtiotto tekevät varmasti hyvää. Ja komppaan niin kovin tuota mitä sanoit. Mutta tästä noustaan kyllä.

      Ihanaa loppuviikkoa murunen, rentouttavaa ja kevyttä kaikin puolin. ❤

      Poista
  3. Voi ei, nyt on kyllä isoa huolta ja murhetta ja voin kuvitella tuon tunteilla tasapainottelun. Olet kyllä ehdottomasti ollut ihanan ahkera ja wow miten taitava olet piirtämään ja käsistäsi. Mutta susta kyllä niin huokuukin monitaiteellinen persoona.

    Kivaa, että kävitte täällä ja juu tunnin päästä pitää aina jo päästä vessaan, näin se on. Jos joskus tulette vielä uudelleen, niin vessa löytyy esim. Cittarin yläkerrasta tai vanhankaupungin alusta, parkkipaikkaa vastapäätä on turistitoimisto ja siellä on vessa. Tärkeitä nämä vessaasiat. <3

    Voimia, tsemppejä ja haleja, tässä ei nyt kliseet auta, eikä mikään poista stressiä, ennen kuin löytyy se työpaikka, joten voimahali. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää! Citaria olisin ehdottanut, mutta käytiin sitten kahvilla siinä liki (ei vanhaa kaupunkia), hoitui samalla.
      Mutta vallan kamala tunne, pissattaa niin että hampaat kelluu. Ja mitä jos olis vaikka kompastunut? 😳

      Kyllä tämä tästä lutviutuu. Nyt ehkä astetta luottavaisempi taas tulevaa kohtaan. Ehkä 😁
      Hali ❤

      Poista
  4. Aivan huikean hienoja farkkukasseja ♥
    Mä just sain kirpparipöytään laitettavaksi kokopitkän nahkatakin josta varmasti joku yhtä taitava järeämmän koneen omistaja olisi superinnoissaan, jos sen sattuisi sopivasti löytämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, siitähän saa vaikka mitä! Ihan noihin farkkujuttuihinkin tehosteeksi. Mutta koneen pitää olla tosiaan tarpeeksi järeä. Varsinkaan tikkaukset ei anna yhtään armoa.

      Kiitos! 💗

      Poista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!