lauantai 29. kesäkuuta 2019

Pellossa elämisen jalo taito



Meillä eletään ihan pellossa. Huolestuneille kanssamatkustajille tarkennukseksi, että pelto kestää kesäkuukaudet, joilla on mittaa tasan koululaisten loman ajan. Tai hieman vajaan, sillä arkeen laskeutuminen alkaa noin viikkoa ennen kieroksi kääntyneen unirytmin kellottamisella tavanomaiseen. Miksi muuten arkeen muuten laskeudutaan, eikä vaikkapa kiivetä? Tai no...

* * *


Penkistä kiinni, nyt seuraa järkyttävä fakta; meillä lapset saavat kesällä valvoa – ja nukkua – pitkälti kuten haluavat. Kyseessähän ei ole enää varsinaiset taaperot, vaan toiskymmenellään murrosiän viivästynyttä unirytmiä oppikirjamaisesti noudattavat teinikset. Valvomiselle on asetettu kaksi ehtoa; se tapahtuu kotona ja hiljaa. Kotiintuloaika ei näet ole venähtänyt varsin unirajoitteisen (minä) ihmisen pirtissä, jossa nukkumapuuhiin on päästävä keski-ikäisen (edelleen minä) ihmisen sisäisen rytmin mukaan. Niin ja sellaisen, joka saisi kyllä aamuisin nukkua, mutta koiranunisena herää miehen kelloon joka kerta kuitenkin.

Teinikset siis nukkuvat pitkälle päivään. Mikä saattaisi olla vaikkapa suvun eräälle patriarkalle pöyristyttävä aihe. Luterilaiseen kärsimysnäytelmään kun kuuluu larpata elämää sen ankarimman mukaan. Aamulla noustaan kello 5.00, tehdään woimisteluliikkeet, otetaan karaiseva kylmä suihku, harjataan ruumis karkealla pyyhkeellä verinahkaan asti, jotta taas yhden päivän saa pilattua rikkaruohojen kitkemisen ja erinäisten muiden kesäaskareiden vuoksi, koska on lomalla.







Joutilaisuus on jokseenkin pelsepuupista, sillä siten hukka perii ja katajaan ihmistaimi kipeästi kapsahtaa. Vähintäänkin suorittaa sinun aina pitämän. Äläkä ainakaan sisällä istu hukkaamassa aurinkoista päivää! (Vielä pahempi, nuku). 
Mutta kun me ei kerrota Patri Arkalle. Kaikki voittavat. Minä saan aamupäiväni lukuisat tunnit ja teinikset roikkua toisten kaltaistensa kanssa linjoilla. Tyttömerkkinen näet puhuu facetimea ja poikamerkkinen pelaa netissä kavereidensa kanssa. Tai ehkä he suunnittelevat vallankaappausta ja tilaavat netistä uninkonsiemeniä. Sellaisiin puuhiin kun eivät nuoret voi muutoin ryhtyä, kuin muumioiden mentyä maaten. Jonka vuoksi valvominen on pelsepuupista ja kellon tulisi soida 5.00. Lomallakin. Tällä samalla pellossa -metodilla on jo kaksi Kunnon Kansalaista maailmalle valmiiksi saatu, joten huoli pois unifasisteilta; kyllä ne oppivat vielä töihin heräämään. Kesätöihinkin, kun sellaisia joskus saavat. Palkkapussi on yllättävän tehokas motivaattori monelle meistä aikuisistakin.


* * *


Nuoret osaavat vielä rentoilun taidon. Piti oikein miettiä missä kohtaa omaksuin pingottamisen osaksi persoonallisuuttani. Jossain tapahtui niin, että lomalla täytyi siivota kaapit, laatikot, huoneet, varasto, sohvan alta ja pestä ikkunat. Mutta vain sadepäivinä. Aurinkoiset tuli käyttää ulko - ja hyötyliikuntaan ja puuhamaasärkänniemiuimarantaleikkipuisto -sekoiluun aamuseitsemästä iltakymmeneen. Omakotitalossa ja neljän lapsen katraassa riitti toki puuhaa sitä erikseen suunnittelematta, sillä aina oli joku kasvimaa perkaamatta tai jonkun kellonajan ruoka tekemättä. Ironista kyllä, opin pingottamisen jalon taidon jo paljon ennen taloa ja katrasta. Ehkä noin vuonna 1891.


Suomalaiset sananlaskut suorastaan rakastavat ahkeruudesta ilakointia. Ei Luoja laiskoja elätä ja siitä edelleen. Kautta aikojen uurastaminen on nähty hyveenä, laiskuuden ollessa yksi kuolemansynneistä. Ihmispolon elämä on toki ollut raatamista ja kaskenpolttoa, eikä se Luoja totisesti aina laiskoja elättänyt, vaikka valtio niin nykyisin tekisikin. Sodista selvittiin kotirintamalla nukkumalla 45 minuuttia seisaallaan ja siitä aamulypsyn kautta tehtaaseen päiväksi, kun se toinen puoli potentiaalisesta työväestä pisti ylivoimalle kovasti hanttiin jossain syvällä kannaksella, ja nukkui vielä vähemmän. Aina oli waimowäellä vähintään joku villasukka tai virkkuu kesken, nekin hetket, kun olisi voinut vain olla ja lojua. Sitten meistä kasvoi kansa, joka uupuu työssään ja elämässään, jää sairauslomalle ja / tai määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle ajaksi X ja opettelee uutta suhdetta suorittamiseensa. Eikä se ole kenenkään vika. Työ ei ole enää ojankaivuuta, se väsyttää ihan eri tavalla. Muutos on ollut valtava ja nopea. 

Meillä ei ole ehkä ollut valmiuksia ottaa uutta asennetta lepoon. Edelleenkin vahvassa elää vanha kiinalainen sananlasku; kun ruumis on väsynyt, rasita mieltä, kun mieli on väsynyt rasita ruumista. 
Ei. 
Kun mieli on ihan oikeasti väsynyt – rentoudu. Tee niin myös, kun ruumis on väsynyt. Kun ylipäätään on väsynyt, kannattaa levätä, eikä riehua kortisolit vielä enemmän tappiin. Kiinalainen sananlasku on todennäköisesti ajalta loitsut ja muut tehokkaat hoitomenetelmät, eikä siten enää siirrettävissä tälle vuosituhannelle. Poikkeuksena toki hiipivä masennus; liikunnalla on ihan todistettavia vaikutuksia mielialaan. Eli jos masentaa, mene lenkille. Jos pää on tukala silkasta ajattelusta, ota kirja, nokoset tai lämmin suihku.


* * *


Meidän suvussa ahkeraliisan palkinnon ansaitsi ehdottomasti mummi. En tiedä nukkuiko se oikeastaan koskaan, ehkä seisaaltaan siivouskaapin nurkassa mopinvartta vasten. Niin siistiä ja vastaleivottua ei kellään ollut! Saksantunnit ja voimistelun lopetti vasta muistisairaus. Hellastakin oli pakko ottaa sulake pois. Viimeiset vuotensa mummi tuijotti seinää vanhainkodissa, jonka nimi oli jokin lehtoon tai iltaan liittyvä. Kuten niissä aina. Eikä tehnyt enää mitään, ei. 
Pappa kyllä otti lepiä, milloin ei kalassa ollut. Mutta kalastaminen on periaatteessa tuottavaa tekemistä kuitenkin, eikä ainakaan hurrikaanin lailla rätin ja imurin kanssa riehuvan waimon pakoilua. (Eipä). Mielestäni siinä piilee suuri viisaus; pitää osata ottaa rauhallista aikaa, milloin ikinä on sen tarpeessa.









Ehkä pitkä ja polveileva jorinani onkin vain huonon tavan kasvattajan puolustuspuhe lasten oikeudesta kesäpeltoon. Mutta tässä täytyy muistaa, että vuodesta kuluu 10 kuukautta loskasateisessa kello-orjuudessa kuitenkin. Kaksi rennosti otettua tuskin tekee ketään pilalle. Kenpä ties, näistä seuraavista kasvaa sukupolvi, joka ei jää pitkälle sairauslomalle uupumustaan, kuten vaikkapa allekirjoittanut hulluina vuosinaan. Satasta suoraan seinään (kuvainnollisesti) on kyllä tehokas, mutta ei niin kovin suositeltava tapa höllötä kaasua. Kätevintä olisi oppia tekemään niin ns. moottorijarrutuksella, eli ajoissa. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. 


Oli miten oli, näytti taas aurinko miltei paistelleen, vaikka meillä vaan nukuttiin. Miten hirveää tuhlausta.

Ja tänään en tee sitten yhtään mitään.




8 kommenttia:

  1. Ihana oot ♥

    Mä tuossa puoli kahden aikaan kirpparikahvilassa mietin, että pitäiskö lähteä herra 13 veetä herättelemään, mutta soitti sitten huomenet mulle joku minuutti ajatuksen jälkeen. Sujuvasti valvoo illalla - pelaa kavereiden kanssa - vielä senkin jälkeen kun minä menen jo nukkumaan. Ja aamuisin saan omaa vapaata aikaa.

    Viikko ennen loman loppua haluan aina lapsen kotiin, että voidaan kääntää rytmiä tunti kerrallaan aamu aamulta kohti kouluherätysaikaa. Hyvä on toisesta tullut täälläkin ja tästäkin tulee - ihan varmasti.

    Ja eineksilläkin kasvaa ihan kelpo kavereita. Nimimerkillä Olen opetellut ottamaan rennommin ja nyt en kyllä tee lomalla mitään vaan lepään ja rentoudun. Ja hankkiudun eroon tästä penteleen kiltin ihmisen lomaflunssasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itte sää oot! ♥


      Ja hei, nyt oikeesti sitten flunssa äkkiä veks. Mikä kumma siinä onkin, että tunnolisen puurtajan tavoittaa aina, milloin stressi hetkeksi heltiää?

      Einekset ja vapaat "aamut" (hyyyyvin venyvä käsite, kuten tiedät), voi kyllä. Ihanaa, että löytyy lajitoveri. ♥

      Poista
  2. Tätä oli ihastuttava lukea, luin miehelle ääneen joitakin otteita kun oli ihan meidän omasta elämästä ja helppo samaistua :)

    Ihania kesäpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeesti? Voi kiitos. Vai pitäisikö sanoa, että voi mies parkaa... :D

      Ihania kesäpäiviä sinne myös. ♥

      Poista
  3. Pellossa on mahtava elää just niin kauan, kuin alkaa jo kaipaamaan rutiineja. Yleensä vasta kun koulut alkaa, eikä yhtään sitä ennen. Pelto hommeleiden jälkeen jotenkin osaa huom. hetken arvostaa taas rutiineja ja oravanpyörää, kunnes äkkiä sitä kaipaisi taas "pellolle."

    Nauttikaa koko sydämen kyllyydestä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sama juttu, kun lähtee johonkin reissuun. Kotiin tullessa huomaa jo ikävöineensä pyykinpesua ja ruuanlaittoa.

      Pellossa elelevät kyllä vaan nuo talouden alaikäiset. Allekirjoittanut jatkaa rutiinejaan ihan samalla pieteetillä, kuin ennen teiniksien peltokäyttäytymisen alkuakin. :D

      Poista
  4. Mäkin olen ollut niin pellossa etten ole paljon netissäkään (eli blogeissa) pyörinyt. chillannut kakrujen kanssa. Äänikirjan kuuntelin (Miksi nukumme, Matthew Walker) , jossa kerrottiin unen tärkeydestä , ja siitä kuinka teineille luontainen unirytmi on mennä myöhään nukkumaan ja nukkua aamupäivä. Mikä loistava syy meille rentomutseille antaa lasten nukkua miten haluaa- niistä tulee viisaita kun aivot saa kehittyä rauhassa! :D
    Kaikkien pitäisi välillä heittäytyä elämään pellossa, ja antaa lastensa tehdä kanssa niin! Kyllä sitä arkea ja aikatauluja taas kohta riittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että olet peltoillut sinäkin! Ja erityisesti iso peukutus pyörimisestä ihan muualla, kuin netissä, eli blogeissa. Ne mihinkään katoa, kesä sen sijaan kohta tekee niin. Nyt nautitaan ♥

      Poista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!