keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Ydinvirhe ja muutama muu loistava ajatus


Olen viimepäivät viihdyttänyt itseäni miettimällä missä kohtaa tein ydinvirheen. Siis oikein virheistä virheen, josta seuranneena dominoilmiönä istun kirjoittamassa sinulle tätä postausta. Virheen jahtaaminen on järjen tasolla täydellisen turhaa. Tämän ymmärrän hyvin. Jostain syystä syyllisen pisteen löytyminen on hyödyttömyydestään huolimatta erityisen tärkeää. Vähän kuin ronkkisi koko ajan finniä, vaikka tietää sen vain tulehtuvan pahemmin. Täydellisen väärään lähtenyttä suuntaani pohtiessa täytyy ymmärtää tämä; kuherruskuukausi irtisanoutumisen voimaantumisesta alkaa olla kokolailla ohi ja tutut paska taisi osua tuulettimeen -epäilyt ovat täällä taas. Aaltoja sitten niille.


Minulla on kaksi vahvaa voittajaehdokasta. Ydinvirhe saattoi tapahtua vasta 2014 hakeuduttuani viimeiseen harjoitteluun paikkaan, jonka vakituisluontoisesta työsuhteesta nyt irtisanouduin. Toisaalta opiskelu alalle, jonka kiinnostavuusmarginaalin kapeus ei ainakaan millään tavoin korvaa sen alkuperäisen suunnitelman mukaista mahdollisuuspottia, taisi viitoittaa tieni vikaan. Ydinvirheen tapahtumisvuodeksi saadaan tällä laskutavalla hyvän ykkösen päättyminen ja huonon kakkosen alkaminen, jotka sijoittuivat kesään 2012. Kyynisempi kaveri kääntäisi kalenterinsivuja syntymävuoteen saakka, mutta se virhe ei sentään ollut omani, hehheh.



* * *



Kärsivällisyys, usko tulevaisuuteen, kyky heittäytyä luottaen jokaiseen päivään. En ollut paikalla, kun niitä jaettiin. Pintavaurioita korjaillaan nyt, vaihtelevalla menestyksellä. Koska kasvua on Luojalleni kohtalainen kiitos sentään tapahtunut, järki kertoo tunteen nyt vain lapioivan jotain PMS-höpinän tasoista sontaa, jota itsesäälisuutin tuuttaa pään täydeltä. Ihmisellä on n. 60 000 ajatusta joka päivä. Kuka väitti että edes suurin osa olisi jotenkin laadukkaita?


Tämän olen oppinut.

Ajatus on vain ajatus. Sen ei tarvitse olla millään tavoin totta.
Ajatus kyllä uskottelee aina olevansa totta.
Ajatus menee ohi, kun tulee muuta ajateltavaa. Yleensä tulee.



* * *


Kalenterini on juuttunut kohtaan 4.8.2019. Siihen saakka kestää sairauslomani, johon mennessä toivottavasti kaikki tutkimukset ja konsultaatiot on tehty ja papereissa muutakin kuin jotain epämääräistä ja epäilyttävää. En siis edes voisi tehdä muuta kuin tuumailla ja odottaa kesän yli. En ainakaan hakea töitä tai perustella toiminimeä. Minulla on nyt yltäkylläisesti aikaa miettiä missä kohtaa kaikki alkoi mennä pieleen. Kaikki on tietenkin liioiteltua. Työ ei ole elämässä läheskään sata.


Pitäisi vissiin kurkkia laatikon ulkopuolelta ja miettiä muutakin kuin ilmiselviä ja näitä nykyisiä vaihtoehtoja. Mitäs kun mikään (muukaan) ei kiinnosta? 
Jos sinä kysyisit minulta noin, vastaisin ettei kysymyksellä ole perusteita, ennen kuin olet oikeasti kokeillut kaikkea. Järkimieli vastaa minullekin niin. Sitten on se Tunneheppu, joka epäilee vallan. Sen mielestä on hirveän tärkeää löytää syy ja sitten velloa kunnolla siinä! Ratkaisusta se ei ole erityisen kiinnostunut koskaan, vaikka muuta väittää. Siitä kun tuntuu siltä, ettei mikään kiinnosta.

Tunneheppua ei innosta edes tuleva kesä. Hiirenkorvista kasvavat lehdet ja omenankukat hukkaan, koska sitä pelottaa niin paljon. Mitä jos tässä kävikin huonosti? Järkimieli runttaa Tunnehepulle kovat vastaan ja sanoo saavansa aina jotain töitä. Tunneheppua ei kiinnosta tehdä jotain. Se haluaa tehdä mielekästä työtä, jossa ei tarvitse väistellä nitojia ja puhelinjohtoja spontaanin itsensä vahingoittamisen pelosta, kun viikonloppuun on vielä kolme päivää ja kesälomaan kuukausia.

Mutta kun sitä Tunneheppua ei kuitenkaan kiinnosta mikään.

Ei kiinnosta rakennusala. Ei kiinnosta puutarha-ala. Ei kauppa, kioski, ravintola, päiväkoti, postinjako, porrassiivous, ripsien laitto tai yksisarvishoito. Tunneheppu kyllä keräisi vaikka käpyjä henkensä pitimiksi, mutta kiinnostaa sitä tarvitse ei. Tunneheppu pelkää, ettei siitäkään tule mitään, johon joulukuussa päättyy opinnot. Koska Tunneheppu epäilee aivan kaikkea.


(Luodaan ihminen. Luodaan sille kyky epäillä. Jäädään seuraamaan viihdettä).



* * *


Epäily on inhimillistä. Ja sitten sekin on, että epäilee epäilyä. Etenkin se. Päätin käyttää luppoaikaini hyväksi. Aloitin kirjoittamaan kirjaa. Sitten mietin, että VMP ja painoin delete.


Mikä puuttuu, ympäröi oikea vastaus.

a) idea
b) omaperäisyys
c) lahjat
d) aika
e) kaikki muut, paitsi aika.

Eniten e -vastauksia saaneet saavat pillimehun ja avatun tikkarin.

BINGO!



Sitten päätin aloittaa sen toisen blogin, jossa voisin sarkastella sensuuritta ja jatkaa hymistelyä täällä. Nimeen asti pääsin, esipuhe oli vielä vaiheessa. Delete soi sillekin.

Tässä nyt istun ja leppoisasti naureskelen Maailmankaikkeuden loistavalle huumorintajulle. Kerrankin olisi aikaa vaikka lampaat söisi, mutta niitä lampaita ei enää ole.


* * *



Nousen. Pesen koirankuonoiset ikkunat. Sitä ei voi mikään minulta pilata.






8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ei muuta tarvitsekaan! :D Tämä nyt oli sellaista itseironista irvistelyä, jota ei kannata ihan liian vakavasti ottaa. Katsotaan mihin monot vievät, jos eivät mihinkään, niin nökötetään tässä sitten.

      Kiitos, murunen. ♥

      Poista
  2. 4.8. on hyvä päivä, kahden ison välissä, hyvän ja pahan - mun synttärien ja Hiroshiman - joten uskon vakaasti, että siihen mennessä asiat ratkeavat ♥ Niillä on tapana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti ihan katsoa, että koskas se Hiroshima nyt olikaan... Poikaseni on syntynyt 3.8. joten Isoja Päiviä osuu tuohon taitteeseen sitten ruuhkaksi asti. :D

      Minäkin uskon vakaasti, tai sitten luottoni maamme terveydenhuollon korkeaan tasoon horjuu vakavasti; elleivät siihen mennessä ole saaneet terveenpapereihin leimaa, ihmettelen ma. Kesälomista ja kaikista huolimatta.

      Aurinkoista päivää sinnen! ♥

      Poista
  3. Elokuu, meidän leijonien kuukausi, on aina täynnä voimaa ja kesän lämmöstä ladattua energiaa, sellaista joka ennen hiipumistaan tuuttaa vielä kerran täysillä. Elokuu on täynnä mahdollisuuksia ja niihin sinun on uskoman. Elämä ei kohtele meitä bloggareita silkkihansikkain, mutta toisin asiaa tarkastellen, mistä sitten ammentaisimme ajatuksemme? Ei pelkkä ruusuilla tanssiminen sanoiksi muutu, eikä lauseiksi siellä tai täällä.

    Anna ”niiden kahden” jatkaa ajatustenvaihtoa. Muista, että niiden välissä sykkii kuitenkin sydän, joka lopulta kertoo totuuden. Sitä odotellessa, anna ajan kulua ❤️

    Olet ihana, tunteva ja paljon kokeva, Nelina. Rutistan sinua lämpimästi ja voimallisesti, tunnetko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leijonat ovat parhautta ♥ (Siis toki ollaan me jouskaritkin, heh)

      "Ne kaksi" - ja muutama muu - saavat ihan vapaasti jatkaa ajatustenvaihtoa. Otan popcornit ja hyvän asennon. Ihan parasta viihdettä meinaan. :D

      Rutistus sinulle ihananainen, olet huippu. ♥

      Poista
  4. mä niin tiedän tämän tunnehepun ja sen kieroutuneet kiemurat! Pitäisi saada suukapula sille kaverille aina välillä, etteivät sen jupinat häiritsisi.

    Epätietoisuus ja odottaminen syövät sielua, se on selvä - lämmin ajatus täältä <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin näin. Suukapula, vähän ehkä pippurikaasua simmuihin ja auton takakonttiin. Pahoittelen väkivaltaisia suunnitelmiani, mutta olosuhteet pakottavat ottamaan Kovat Kuvitelmat käyttöön. :D

      Kiitos, Marika ♥

      Poista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!