sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Unettomuus, täällä taas



Hengissä. Jollain tapaa mainittavasti kai kuitenkin. Unettomuus on valitettavasti löytänyt taas osoitteeseen vaivalloisesta salailusta huolimatta. Eikä mikä tahansa pikku pötköttely ennen sievän tuhinan alkua. Vaan The Unettomuus. Runteleva, lamaannuttava ja talttumaton pimeänhirviö, joka odottaa viatonta päänpainajaa vaiti, kuin hämärässä vaaniva peto.







Unettomuus venyttää tuskaisen yön tunnit. Se muotoilee kylkiluut painaviksi patjaa vasten ja rutistaa sydämenlyönnit kaikumaan korviin asti. Tum, tum, tum, ne hakkaavat, kunnes aamulinnut aloittavat avoimesta ikkunasta. Pimennysverhoista, korvatulpista huolimatta, tiedän niiden siellä olevan. Ja aamunsarastus, sekin on vain julmaa, kun ennen oli sentään kaunis.











Unettomuus kuiskii asioita, joita ei muuten usko. Että et selviä päivästä. Että raskaat kätesi roikkuvat kuin uupuneet köydet kylkiäsi pitkin, eivätkä jalkasi jaksa askelta nousta. Unettomuus uskottelee, ettet pysty mihinkään. Ja ettei se poistu koskaan. Sitä etenkin. Se ei tottele pyyntöjä, ei käskyjä. Sitä ei saa lähtemään hengittämällä Universumin rauhaa ja vakuuttamalla kaiken olevan hyvin sittenkin. Se lähtee vasta, kun on itse valmis. Kun tehtävänsä on täytetty. Mikä se nyt kulloinkin sattuu olemaan, yleensä näyttää, että kaikki oli hyvin sittenkin.


Kaikki oli hyvin. Kaikki tulee olemaan, vielä. 





7 kommenttia:

  1. Joka ei ole kokenut ei voi tietää.
    Jokainen joskus nukkuu liian vähän tai huonosti ja lätkämestaruusjuhlien tuoksinassa menee yö valvoen ihan huomaamatta.

    Mutta... kun se uni sit ei tosiaankaan tule... kolmantena vuorokautena alkaa olla vitsit vähissä... pitkään jatkuessaan ei tarvitse katsoa zombiesarjoja telkkarista kun peilissä on aidomman näköinen. Ja mitä virkaa on nukkumisella jos ei kuukausiin ensimmäisenäkään aamuna herää virkeänä?

    Sanovat, että ihmisellä on noin 60.000 ajatusta päivässä. Tarvitseeko niiden kaikkien juolahtaa mieleen just silloin kun pitäisi nukkua?

    -sohvasika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mitä virkaa on nukkumisellakaan, kun se ei virkistä. Kysynpä vaan, ja vastaan itselleni, että sentään kai jotain virkaan. Se, että mukanukkuu, on henkisesti kuitenkin helpompaa. Unettomuudessa ei ole helppoa kuin valvominen. Se kun sujuu lähes itsestään, kunhan alkuun pääsee.

      Omalla kohdallani kyse ei sinänsä ole ajattelusta tai oikeastaan sen sisällöstä. Lyhty ei vain sammu.

      Poista
  2. Unettomuus on syvältä. Myös lyhyet ja pätkittäiset yöunet ovat syvältä. Näytän pikkuhiljaa jo itsekin siltä, että minut on kaivettu esiin jostain....no, ainakin hyvin syvältä ;)
    Samaa ihmettelen kuin "sohvis." Miksi kaiken maailman ajatukset pälkähtävät päähäni juuri yöaikaan kun pitäisi nukkua?!?
    En myöskään muista milloin viimeksi olisin herännyt virkeänä uuteen päivään. Painajaiset saapuvat käsikädessä unen kanssa, joten eipä tarvitse kauhelokuvia enää katsella, vaan enpä kyllä jaksaisikaan :D
    Hali sinulle ihanainen uneton siellä jossain ❤ Kyllä kaikki tulee vielä jonain päivänä (tai yönä) olemaan hyvin ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään viimeksi aamulla sadattelin, että koskas olisin ollut edes aamulla virkeä, jos en kerran kokonaista päivääkään. Pahinta on unettomuusmix, jossa ei saa unta, ja sitten kun saa, nukkuu pätkissä, kunnes herää kokonaan valmomaan liian aikaisin. Tai en minä tiedä. On ne kaikenlajin yhtä kamalia.

      Painajaiset ovat kyllä ihan oma lukunsa. Itse en niitä juuri näe, jotain painostavia ja tunnelmaltaan kyseenalaisia unia kyllä. Yleensä aaveista ym.

      Halaus sinulle murunen. <3

      Poista
  3. Mietin uskallanko lukea, koska uni on täälläkin niin hauras. Nukun ehkä 2-3xvuodessa oikein hyvät yöunet ja olo on noiden öiden jälkeen täynnä elinvoimaa. Tänään juuri mieheni kysyi, että mikä on se, mikä ahdistaa. Vastasin, että kun aina nukkuu huonosti, valvoo, ramppaa tuhat kertaa vessassa, herää jokaiseen rasahdukseen, niin mieli on ahdistunut. Mainitsin esimmerkkinä juuri nuo muutamat hyvät yöt, joidenka jälkeen olen rohkea ja vailla ahdistusta ja tuntuu, että jaksan tehdäkin paljon ja vikkelään, eikä tahmean hitaalla temmolla. Mies nukkuu 6t, mutta sikeästi ja on pirteä harvinainen otus.

    Olet niin kovasti kelaava ihminen, sinä nerokas mieli ja uskon sen olevan juu unettomuuden alkulähde. Toki stressi kaikki muukin.

    voimahali Nelina ja kun yöllä valvon, mietin valvotko siellä jossain kanssani. <3

    VastaaPoista
  4. Me ollaan niitä leiritulisieluja. Ihmishistorian alkuhämärissä oli hyödyksi, jos heimossa oli hyvien nukkujien lisäksi meitä rasahduksiin herääviä ja muutenkin valvovia. Sillä tavalla oli paremmat mahdollisuudet selviytyä, kuin että kaikki olisivat nukkuneet sikeästi ja tulleet petojen syömäksi. Tai jotain. Mutta tämä on kuulemma yksi aika vahva selitys sille, miksi osa on parempia nukkumaan ja osa taas...no, tiedät.

    Vaikka kyseinen tieto ei kyllä ihan hirveästi enää lohduta. Kun ei ihan oikeasti tarttis leirituliakaan vahtia.

    Hali ❤

    VastaaPoista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!