lauantai 29. joulukuuta 2018

Täytehöpinää välipäiviin



Hyvää joulun jälkeistä elämää itse kullekin suklaita sulatellen, hyggeillen, töitä raataen, tai muutoin vaan suloisesti sivuuttaen sen tosiseikan, että vuoden viimeisiä päiviä vietellään. Itse korkkasin välipäivät menemällä töihin. Tällä ”lomalla” pitäisi taas jaksaa pimeät viikot kohti kirmaavaa kesää. Onneksi ensi viikko on vielä rikkonainen, vaikka loppiaisen mokomat paiskasivatkin viikonloppuun.

Pyhät sujuivat varsin rauhallisesti ja mikä parasta, myös yleistä tyytyväisyyttä lahjoja kohtaan oli havaittavissa. Itse sain tänä vuonna pukilta sukset. En tosin ymmärrä mitä vikaa veljen (nyt 28v) teiniaikaisissa Atomiceissa ja äidin vanhoissa monoissa oli, sauvankin katkennut hihna pysyi ihan hyvin solmulla kiinni! Nämä uudet eivät tosin tulleet yllätyksenä, sillä olin mukana elävänä painona testaamassa sopivia. Pohjien kanssa kun on joku juttu, joka testataan paperiarkilla. Lause kuvastaa hyvin "välineurheiluni tasoa". Minulle kun ovat aina kelvanneet toisten vanhat tai muutoin alekorista jämäpaloista kerätyt. Nyt ei tarvinnut keräillä, eikä juuri tahmaavalla pidolla voidella, sillä voi mahdoton; suksien pohjassa on karvat! Enää toivotaan kunnolla lunta ja latuja. Pertsaa on paha hiihdellä ilman.

♥ ♥ ♥ 

Joku meillä jaksaa uskoa kykyihini muutoinkin, kuin vain keski-ikää pakoon sivakoivana (huono)kuntourheilijana. Tai saattoivat sukset tietty olla vihjekin, mutta antajansa huomioiden en lähtisi arvelemaan eleen takana olevan sen kummoisempaa aietta, kuin korkeintaan puhdas sympaattinen sääli. 

Sain lahjaksi näet erinäisiä taiteluvälineitä:








Kosketukseni puuväreihin on lähinnä muistijälki lapsuuden värityskirjoista, jolloin valinta oli tehtävä kahden paskan vaihtoehdon välillä; hailakat puuvärit, tai sotkevat vahat. Näillä nykyisillä saa aikaan ihan kivoja kontrasteja, joihin 80-luvun sisarensa eivät yltäneet.

♥ ♥ ♥ 

Mitä enemmän ahdistun työkuvioista ja tulevasta muutoksesta niihin liittyen, sitä tehokkaammin olen liimaantunut kynieni kanssa keittiön pöydän ääreen kaikki ne kultaiset minuutit, joita omaksi ajaksi voi kai kutsua. Piirtää voi koska tahansa. Hetken, tai pidempään. Siinä missä maalaamiseen menee pelkkään valmisteluun rutkasti aikaa (raivaa keittiön pöytä, levitä suojaliina, levitä värit, paletit, siveltimet, sekoita pohjustus, sekoita ohennin, sekoita värit…), on muutamastakin kynänvedosta heti nähtävissä jotain valmista. Joskus on kiva tehdä tarkkaa…




…joskus vain luonnostella jotain vailla tarkoitustakaan saattaa mitään valmiiksi.








Piirtämisessä on yksi huono puoli. Se nielee kaiken muun. Kun lapseni olivat mallia vaahtosammuttimen kokoa, kuulin usein sanonnan ”puhe jää jalkoihin”. Tällä tarkoitettiin tilannetta, jossa noin vuosikas piltti opettelee niin uutterasti uutta taitoa, ettei sanojen oppimisille jää sijaa. Minulla kirjaimet jäävät kynän jalkoihin. Kun piirrän, en kirjoita. Kun kirjoitan, olen yleensä ollut piirtämättä jo tovin ja maalaamatta ainakin vielä pidempään. Kaikkeen kun ei luovuus tunnu riittävän, tai ainakaan aika. On kuin luovuutta olisi suotu vain tietty ennalta annettu määrä, eikä sitä siksi riittäisi valutettavaksi kuin yhteen askareeseen kerrallaan. Luojalle kiitos, minua ei ole paiskattu minkäänlaisella lauluäänellä. Naapureiden ja varmaan vähän perheenkin onneksi. Nämä luovat pakkomielteeni kun sijaitsevat melko matalilla desibeleillä kuitenkin.





En vielä kirjoita tiivistelmää, miten luokatonta kuraa se tämäkin vuosi piti sisällään (sarkastinen heh). Joten toivottelen tässä kohtaa hyvää viikonloppua ja koitan raahata persiini läppärin ääreen kirjoittamaan muutaman päivän päähän Ihan Oikean Uudenvuodenpostauksen.

Hali!



16 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Mun rupes oikeesti tekemään kaiken joulumässytyksen jälkeen mieli omenaa kun katoin tuota sun piirrosta!

      Poista
  2. Kyllä! Kateellisena ihastelen sun taitojasi, niin sanailun kuin piirtämisenkin. Hienoa työtä kertakaikkiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkeen voi oppia, kun tarpeeksi tekee, piirtäminen on ihan todistetusti sellainen "mekaaninen taito", joka ei vaadi syntymälahjoja, kuin korkeintaan kärsivällistä sinnikkyyttä. 😂

      Lauluääni sen sijaan on ja pysyy, vaikka on sekin hiottavissa tiettyyn rajaan saakka. Hitokseen kadehdin ihmisiä, joilla on mahtava lauluääni! 🙄

      Poista
    2. Pikkutarkka, yksityiskohtainen ja jäljittelyyn perustuva piirtäminen voi olla johonkin rajaan asti mekaaninenkin taito, mutta kyllä yhtään taiteellisempi piirtämistaito on osa laajempaa taiteellista lahjakkuutta, joka on synnynnäinen ominaisuus. Minusta sinulla on selvästi taiteellisen rento jälki ja varma ote. Hyvät edellytykset erinomaiseksi piirtäjäksi! Lahjakkuuden lisäksi tarvitaan kuitenkin aina myös PALJON harjoitusta.

      Malleina vähän hengettömät valokuvat villieläimistä yms. voivat johdattaa sinua piirtäjänä mekaaniseen suuntaan, sammuttaa viivan. Sinun kannattaisi harjoitella tutkimalla omassa ympäristössäsi olevia malleja ja piirtämällä niitä. Tiloja, esineitä, eläimiä, ihmisiä, maisemia. Tuoreita, eläviä asioita, kolmiulotteisia malleja.

      Onnellisia hetkiä mahtavan harrastuksen parissa!

      T. Kuvisope

      Poista
    3. Kiitos kommentista ja vinkeistä. :)

      Kieltämättä kovin kapea kattaus tässä bloggauksessa oli, ja erityisesti yhden lajin ympärille keskittynyt. Tällä erää kun harjoittelen paitsi värikyniä, myös turkin ja ylipäätään minkään eläimen tekemistä. Luonnosteluissa on toki kuvia imurista, kahvinkeittimestä, astelmasta, jossa on kaukosäädin, päivän lehti, silmälasikotelo ja tyhjä juomalasi; kaikkea mikä sattuu sijaitsemaan näkökentässä kun sohvalla istuu... :D "Näkemisen harjoittelu" kuuluu nykyään miltei päivittäiseen ohjelmaan. Vähän sama, kuin kirjoittamisessa. Jos haluaa hyväksi, pitää lukea paljon ja kirjoittaa jotain joka päivä. Itsesensuuri ja valmiin tavoittelu ovat luovuuden murha kaikin tavoin.

      Olen aikoinaan piirtänyt elävää mallia kansalaisopiston kurssilla, patsaita, asetelmia, tiloja ja rakennuksia, maalannut, tehnyt hiilitöitä jne. Ainoastaan akvarellit ovat "liian herkkiä" omaan käsialaan. Ehkä nekin vielä joskus selätän repertuaariini. ;) Olen myös maalannut mitään esittämätöntä, lähinnä kun olen tarvinnut jotain väriä elämääni. Mutta jotenkin minulla on sellainen fiilis, että kaikki kopiointi on sitä mekaanista puuhaa, tapahtui sitten kuvasta tai kolmiulotteisesta. Sinä päivänä, kun osaan piirtää tai maalata jotain täydellisen esittävää ja kolmiulotteista ihan hatusta, voin sanoa osaavani. ;)

      Lahjakkuudessa pätee 10 000 tunnin sääntö. Tee, tee ja tee. Paljon toistoja pienillä painoilla. Vielä on matkaa noihin lukemiin...

      Mukavaa alkanutta vuotta!

      Poista
    4. Kuvisope puhuu asiaa.
      Esimerkiksi piirtämisessä minä olen täysin lahjaton. Teknisesti tiedän miten päin kynää pidetään kädessä mutta minulla ei ole näkemystä mitä sillä tahtoisin tehdä. Eikä niitä lahjoja. Jos ahkerasti harjoittelisin niin parhaimmillaan voisin oppia piirtämään hieman parempia tikku-ukkoja.

      Ei minulla ollut lahjoja jääkiekkoonkaan. Vaikka treenaisin sata vuotta niin minusta ei saa Gretskyä tai Selännettä.

      Harjoituksesta jos puhutaan niin Nummelan uimahallissa taitaa olla vieläkin enemmän Jani Sievisen hikeä kuin vettä! Maailmanennätykset eivät synny pelkällä lahjakkuudella vaan armottomalla rääkillä. Mutta jos ei ole lahjaa jota harjoittaa niin uimaan voi oppia mutta maailmanennätyksistä on turha haaveilla.

      Sinulla on mahtava piirtämisen lahja.
      Mutta yksityiskohtien tarkan jäljentämisen sijaan niin taidollasi tosiaankin kannattaisi tehdä jotain jossa maailma näkyy Nelinan silmin. Sit vaan näyttely galleriaan!

      Sinulla on paitsi kirjallisia myös kuvataiteellisia lahjoja.

      -sohvasika

      Poista
    5. Katsos kun se maailma ei näy Nelinan silmin! SE tässä on "ongelman" ydin. Nelina on mekaaninen piirtäjä, sielunmaisema välittyy sitten kirjaimilla - jos aina välittyy niinkään. Ei paljon galleroita kansoiteta näillä eväin. :D

      Poista
  3. Hiihtäminen sopimattomilla suksilla?
    Ei Mietaakaan pärjännyt puusuksilla kun muilla oli alla lasikuitua!
    Sitäpaitti hiihtämisen tulee olla kivaa ja sitä se ei ole sopimattomilla suksilla. Se on kuin intissä, että "v****u näillä suksilla hiihdettiin jo talvisodassa. Se on sama kuin peruskoulun pesäpallo! Että tulit valituksi viimeisenä ja yrität olla tekemättä tuhoa.

    Mutta. Päällä oikeat vaatteet, alla oikeat sukset, edessä lapin kaira niin mikään housut jalassa ei ole parempaa.

    -sohvasika

    Ai niin. Piirtäminen on lahja. Yhdellä ja vain yhdellä koulukavereistani on se lahja. On julkaissut pari sarjakuva-albumia mutta ei pidä taitoaan minään?

    Lauluäänestä sanon vaan, että olen soittanut jokuset sadat häät periaatteella "äänellään se variskin laulaa".

    - edelleen sohvasika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei paremmasta tiedä, huonoillakin välineillä voi tehdä asioita ihan menestyksekkäästi. Tai no, tehdä ylipäätään. :D

      Lumi satoi, lumi sulaa. Ehkä maaliskuussa sitten pääsee jo uusia suksia kokeilemaan? Paitsi jos - kuten aina - sattuu samaan kahteen säiden mukaan mahdolliseen kertaan vuosituhannen flunssa, tai jotain.

      Poista
  4. https://like.fi/wp-content/uploads/2010/03/9789520103040-iso.jpg

    -sohvasika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnetko? Vien terveisiä kun kuun vaihteessa tavataan.
      Tai sitten kyseessä oli vain esimerkki, että jos ottaa aiheeksi jotain Kalevalan kaltaista niin tekee sen täysin omalla tyylillään.
      Ei se myyntimenestystä takaa mutta tekijän kädenjäljen tunnistaa.

      Sinä jostain syystä et luota itseesi.
      Minä luotan sinuun.

      Jos minä kehtaan soittaa nuorenparin elämän tärkeimmän hetken opetellen levyltä niin sinä kehtaat tehdä omanlaistasi taidetta.
      Usko itsesi.

      -sohvasika

      Poista
    2. En tunne. :D

      Ja juu, oma jälki on Se Juttu. Sitä tässä metsästän, tai oikeastaan yritän poisoppia. Ehkä se sitten on se satukirjamainen, pikemminkin kuin yltiörealistinen. Asia joka on vaan hyväksyttävä, että pääsee eteenpäin. :)

      Kiitos!

      Poista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!