Kirjoituksia vakavasta ja keveästä. Ja kaikesta siltä väliltä.

torstai 6. joulukuuta 2018

6.12.2018



Muinaisen hukka-ammattini innoittamana aion tänään nauliintua jälleen televisiovastaanottimen ääreen seuraamaan Linnan juhlia ”sillä silmällä”. Käsityöläisenä itsenään, kuinkas muuten. Sanokaa pinnalliseksi, mutta puvut ovat yhtä oleellinen osa itsenäisyyspäiväni viettoa, kuin Tuntematon sotilas konsanaan. Mallit, leikkaukset, värit, yksityiskohdat, puvun kantamisen ja sopivuus persoonalleen. Voi kyllä!


Olen joskus leikkinyt ajatuksella, mitä itse laittaisin päälle. Ostaisinko puvun, vai ompelisinko itse? Tietenkään leikkiin ei sisälly jokseenkin rajoittavaa etukäteisoletusta, kuten miksi ihmeessä olisin kutsuttu. Kaikki sellaiset vaiheet ovat kuvitelmassa jo lähtökohtaisesti skipattu.
Mekon väri olisi ihan mitä tahansa muuta, kuin musta. Ehkä tummansininen, turkoosi tai vedenvihreä? Sitten saapuukin ongelma numero yksi, ja samalla ongelma numero kaksi ja kolme ja… puvun malli. Kävipä niin että Universumin Avujenvastaava aloitti luomiseni kintuista, mutta kyllästyi sitten, tai ehkä hänelle tuli puhelu kesken ja kiireessä sutaisi loput. No, tommonen siitä nyt tuli, seuraava… Kaikki käypänen näet sijaitsee alueella, jota yleensä peittää farkut. Ja mikäs mekko se arvokkaaseen iltajuhlaan laitetaan? Pitkä. Tyköistuva. Käsivarret paljastava. Mekko jota en olisi pukenut 20 vuotta aikaisemminkaan, saati nyt. Että se niistä avuista sitten...


No jo on ongelmat, saatat miettiä siellä. Eipäs vaan olekaan. Ajatusleikki on yhtä utopistista mietteiden ulottelua todellisuuden tuolle puolen, kuten millaista olisi elämä 100 vuoden kuluttua tai entä jos dinosaurukset eivät olisikaan kuolleet sukupuuttoon. Onneksi en tule koskaan kompuroimaan hikiset kädet turhan pientä iltalaukkua puristaen kättelyjonossa kaiken kansan pällisteltävänä. Kotosohvalta ehkä näkee hieman huonommin yksityiskohtia, kuin tanssilattian laitamilta, mutta menkööt tämän kerran (tirsk).

* * *  

Itsenäisyyspäivässä on toki oma vakavampi, harras tunnelma. Tänäkin vuonna katson Tuntemattoman sotilaan suuren nöyryyden kera. "Sotaväki-ikäisten" poikasten äitinä ajatuskin uhrilahjasta, joita niin monet kaltaiseni isänmaan puolesta antoivat, on käsittämätön. Että oma lapsi kuolisi jossain kaukana, metsässä, kylmässä, yksin. Oma mies, isä, veli, ystävä. Vaikka nykynuorisoa kuinka parjataan, tiedän ja uskon että tosipaikan tullen he tappelevat vastaan aivan yhtä henkeen ja vereen, kuin isovanhempiensa vanhemmat. Maailma muuttuu, näennäisesti huonompaan ja joskus arveluttavaankin suuntaan, perimmäiset arvot kyllä pysyvät. Yksilöllisyyttä ja itsekeskeistä elämäntapaa korostavassa ajassakaan aika harva haluaa luopua vapaudesta juuri siihen yksilöllisyyteen ja omaksumaansa elämäntapaan. Sillä sitähän se lopulta tietää, jos tänne rajan yli marssitaan repimään saloista sinivalkoiset liput. Itsenäisyyttä on niin montaa lajia. 





* * * 

Tänään aion ulkoilla paljon. Syödä paljon ja katsoa televisiosta paljon pukuja. Miettimättä juhlien järjestämisen järkevyyttä kansantalouden näkökulmasta, tai oikeastaan mistään muustakaan. Perinteinen ilotulitus jää kyllä väliin, eikä niitä sinivalkoisia kynttilöitäkään taida enää laatikosta löytyä. Tunnelmaan pääsee onneksi ilmankin. Huomenna vielä päiväksi töihin ja sitten taas muutama vapaa. Ei hassumpaa.

Miten sinä vietät itsenäisyyspäivää? Onko jokin ehdoton perinne, josta et luovu?



7 kommenttia:

  1. Itsenäisyyspäivän illallinen nautittiin pizzalaatikoista istuen jumppamatolla :D. Armotonta muuttovalmistelua kuin toiseksi viimeistä päivää. Uhh! Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pizzahan on ihan parasta. Ja koko illallisen teema ainakin ikuisesti mieleenpainuva pienine yksityiskohtineen. 😁

      Sutjakasta muuttoa. 💗

      Poista
  2. minäkin ajauduin suunnittelemaan juhlapukua!
    Kansallispuku? Mieluummin kuitenkin ehkä muinaispuku? Tai eleetön pitkä ja tyylikäs?
    Olenko kansallispuku- tai muinaispukutyyppi, vai olenko ennemmin eleetön ja tyylikäs?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis arvasin, en ole suinkaan ainoa! 😂

      Eleetön ja tyylikäs, ehdottomasti. Ja hiukset nätisti. Aika paljon oli muuten epäsymmtrisiä pukuja tänä vuonna. Osa jopa oikein onnistuneita. 😁

      Poista
  3. Naiset. Huoh.
    Vaikka olis vaatekaappi, jääkaappi ja pakastin täynnä vaatekappaletta niin koskaan ei ole mitään sopivaa päällepantavaa.
    Milloin kutsu on sinun niin on herttaisen yhdentekevää onko päälläsi kesämekko tai farkkushortsit.
    Pressa tosin pääsis helpommalla jos vaan sanois "moi" kaikille ohiajaville puvuille.

    Mutta alasti tai vaatteissa sinä olet aina sinä.

    -sohvasika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisille sillä ON väliä 🤣. Tai no, ei toki kaikille.

      Poista
    2. Rakastutko sinä vaatteisiin vai mieheen?

      Toki mies johon rakastut pukeutuu tavalla joka ei silmääsi häiritse, mutta et sinä rakastu vaatteisiin.
      Tai kenkiin tai käsilaukkuihin.

      Väitän, että mies joka vuodettasi lämmittää on usein pukeutunut kauhtuneeseen teepaitaan ja pitkiin BlackHorse-kalsareihin.
      Se on normaalia.

      Omasta puolestani sanoisin, että en ole koskaan rakastunut naisen käsilaukkuun, kenkiin, tai mihinkään ulkoiseen seikkaan. Ainakaan semmoiseen minkä rahalla voi ostaa.

      Naisen kanssa eläessä pitää vaan tottua siihen, että vaatekaappi on aina täynnä, eikä siellä ole koskaan mitään. Ja kylppärikaapissa on sata purkkia joiden käyttötarkoitusta ei kannata edes kysyä.

      Jos naisen kanssa meinaa olla niin miehen paras osaaminen on pitää turpansa kiinni asioista joista ei ymmärrä mitään!

      -sohvasika

      Poista