torstai 1. marraskuuta 2018

Marraskuu, vuoden synkin?


Marraskuu. Miten se tapahtui nyt jo

Lapsuuteni talvet alkoivat usein jo lokakuun puolella ensimmäisen nuoskalumen peittäessä asfaltoimattomat tiet. Tietenkin se suli pois. Mutta marraskuussa viimeistään viriteltiin pulkkaa ja suksia tien (sen asfaltoimattoman) toisella puolella alkavan pellon rinteeseen. Pelto ei näet ollut lattana tilkku, vaan tosiaankin rinne.
Vielä nuorena aikuisena vuoden pahin kuukausi sijaitsi lokakuussa, lehtensä pudottaneiden puiden rujojen risujen kurottaessa kohti harmautta, josta ei tiennyt missä kohtaa päättyi maa ja alkoi taivas. Kuin kellosta olisi loppunut veto ja aika pysähtynyt näyttämään kurkistusluukkua ikuisuuteen. Ja se kaikkein pahin; pimeys ennen hiljalleen putoavia hiutaleita, joiden uuttera työ oli peittää maa valkeaksi.

Sisääni on rakennettu lumiodote. Ehkä siksi marraskuu on vuoden synkin, lumi(r)ajan siirtyessä yhä kauemmas. Lokakuussa  on sentään ruskaa ja kuulaan aurinkoisia päiviä. Mitä marraskuussa on? Jotain perin mystistä. Se pakottaa ymmärtämään omat raaminsa, ajan rajallisuuden ja kohtaamaan pysähtyneisyyden. Marraskuu merkitsee minulle perinteisesti alakuloa ja matalaa virettä. Mutta sillekin on tilauksensa. Jollen tietäisi olon helpottuvan muutamaa viikkoa myöhemmin, olisin kaivamassa lääkepurkkia joka vuosi. Jäisin vaille mahdollisuutta märehtiä menneet ja tulevat, taas yhtä vuotta vankemmalla kokemuksella ja hieman eri kulmasta siksi. Jäisin kääntymättä sisääni, näkemättä tarvetta perata turha.

Olen hyväksynyt käyväni marraskuussa hitaalla. Senkin, että olen murheellinen usein tietämättä miksi. Tahmeus tekee joskus äreäksi, äreys erakoksi. Luen kirjoja, yritän nipistää aikaa luovuudelle. Selvitä taas yhdestä vuoden vaikeimmasta. Ihan kohta helpottaa, sillä jouluihminen näkee lumettomassa pimeydessä sentään jotain valoa. Vaikka kuusen sähkökynttilät, jos ei muuta. 

Sitä ja lunta odotellen, lataan tänne kameran siivousta. Kyllä oli kaunis syksy! 















































































10 kommenttia:

  1. Oli, upea, aurinkoinen, värikäs syksy!

    Koitetaan jaksaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me jaksetaan. Onhan näistä marraskuista jo muutama kokemus ehtinyt tulla... ;) <3

      Poista
  2. Voihan ihanuus näitä upeita syksykuviasi!! ❤ ❤
    Ja niin ihana oli lukea näitä ajatuksiasi jotka käyvät lähestulkoon identtisesti yksiin meikäläisen päässä pyörivien pohdintojen kanssa :)
    Täällä toinen hitaallakävijä, ja lunta joka marraskuu yhtä kiihkeästi odottava jouluihminen :D
    Tsempataan toinen toisiamme ja laitellaan niitä kausi- tai joulu- tai ihan mitä vaan valoja yltympäriinsä niin paljon että pysyy pimeys loitolla ;)
    Oikein hyvää huomista pyhäinpäivää sinulle ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että taidetaan olla enemmistöä marrasjähmeine ajatuksinemme täällä pohjolan perukoilla. Niin monesta suusta kuulee nyt, miten tahmeaa on pimeys.
      Tsemppaamalla tästä selvinnee, toinen toisiamme. Ja ihmettelemällä ääneen, miten esi-isät keksi vaeltaa muinoin juuri tänne maksimoimaan kurjuuttaan. Sitten vielä ihmetellään, miksi ollaan niin jäyhä ja jäärä kansa, ei täällä ole selvinneet, kuin kaikkein kovapäisimmät! :D
      Pitäisi ehkä muistaa, ettei enää tarvitse pestä pyykkiä avannossa ja illalla tihrustaa päreen valossa kotoaskareita.

      Karkas hieman pitkälle taas ajatus, mutta ihanaa, että samistellaan. <3

      Poista
  3. Marraskuu on vuoden synkin, mutta helmikuussa voimat on ehtyneet, mutta onneksi pian on sitten jo maaliskuu. Vielä tätä tahkoaa jotenkin, kesän voimalla varmaan.

    Ihanaa viikonloppua Nelina. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesän voimalla, puhtaalla sisulla, tulevan toivolla. Varmaan kaikilla niillä.

      Hali <3

      Poista
  4. Joku on tosiaankin hankkinut kameran.


    -sohvasika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooh, osa on kyllä ihan kännykällä napattuja.

      Poista
  5. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Facebook muistuttaa menneiden vuosien enemmän ja vähemmän onnistuneesti kryptatuista päivityksistä lähes päivittäin (ei onneksi enää tulevaisuudessa). Ne, jos mitkä paljastavat kuukausien ja vuodenaikojen samankaltaisuuden. Marraskuu on tosiaan se aika vuodesta, kun nainen vetää itsestään mehut pois tekemällä töitä (liikaa) ja sitten joulukuussa taas toteaa loman alkavan juuri ajallaan. Voi tätä järjen köyhyyttä. Ihminen muka oppiva olento?

    Iloa ja valoa sinne pimeyden keskelle ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valoa ja iloa sinulle, ihana ❤

      Päiväni murmelina tuntuvat venyvän vuosiksi. Ja siinä sitä vasta onkin selittämistä itselleen ehtoopuolella. Ettäkö oppiva olento? En allekirjoittaisi. 😁

      Poista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!