torstai 15. marraskuuta 2018

Lenssublues



Jälleen on luokseni laskeutunut muutama päivä, kun on lähinnä vain pakko sietää. Sinkkitabletinmakuinen horros, jolloin ei päässä unettoman yön jäljiltä järin viisaita souda. Tämänkin postauksen kannattavuutta voisi useammaltakin tasolta lähteä arvioimaan. Lopputulema jokseenkin sama. Kai.





Se on sitten flunssa, lenssu, höyhen ja kaktus kurkussa yhtä matkaa, empimättä. En edes jaksa avautua sairastamisen typeryydestä. Siinäkin kun on tasoja niin monta – tiedän. Muutaman päivän tylppä kurjuus ei tosin muutu yhtään sen siedettävämmäksi suhteuttamalla laajempaan kärsimykseen, jota ihmiskunta kohtaa alati erikseen pyytämättä. Jossain maastopalot vievät koteja, tulvat, maajäristykset, nälkä ja sairaudet ihmishenkiä. Ei tee yöllistä yskärallia yhtään sen helpommaksi.
Aika yhdestä viiteen on muuten pahin. Silloin vielä viriää toivo unesta, jota minuuttien matelu tunneiksi vääjäämättä näykkii. Vasta kun toivo laantuu luovuttamiseksi, uni saapuu. Yleensä tuntia ennen herätyskellon valmistautumista vuorokauden ainoaan tehtäväänsä.

Ja kun vihdoin nukahtaa, näkee unta soittavansa töihin, eikä sijaista saa järjestettyä.





Sohvalta käsin voi tehdä useitakin havaintoja. Kuten esimerkiksi, että seuraava koira on joko vaalea, tai lattia tumma. Ja että miksi huonekalujen värisävyä ei voi valita pölynharmaana? Seikat, jotka eivät arkirallissa ihan hirveästi ehdi verkkokalvoille piirtyä. Työ ei tunnetusti tekemällä lopu, mutta sen määrä kyllä lisääntyy eksponentiaalisesti sohvalla makaamalla. 


Erityisen syyllistäviä osaavat olla Canis Lupus Familiaris -sukuiset ötökät. Tuttavallisemmin, koirat. Ne kun kieltäytyvät ymmärtämästä, että ihan väärään vuorokaudenaikaan televisiovastaanottimen kaukosäädintä pitelevän alfanaaraan jokainen kyljenkääntö ei enteile lenkkivaatteiden päälle vetämistä. Alativalpas jokojoko noin seitsemäntoista tunnin niistämisen jälkeen ei jaksa enää naurattaa. Jos ei moni muukaan.



Piti kirjoittaa parisuhdetaantuvista aikuislapsimiehistä (ilmiö, ei henkilöity kertomus). Tai röyhkeysvalmennuksesta, kohderyhmä; naiset. Väärinkäsitysten välttämiseksi jääkööt toiseen kertaan, mielellään sellaiseen, jossa ajatusten muotoutuminen kirjalliseen asuun on jokseenkin ymmärrettävää.

Pitäkää jalat lämpiminä ja kädet pestyinä. 

Kotisohva kuittaa.



9 kommenttia:

  1. Mulla on pölynharmaa lattia. Armeliasta!

    Ja paranemista sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upeeta! Harmaa lattia on muuten tyylikäs, tykkään.

      Tarttisin mustan lattian, kun tuosta labbiksesta lähtee karvaa. Olis aika synkkä? Ehkä imuri vois toimia paremmin...

      Poista
  2. Voi sua muru, mutta tiedän, että flunssa oikeasti vetää alhoon. Sitä tuntee olonsa pieneksi. Lääkkeeksi olen syönyt Fazun sinistä, vaikka en ole maistanutkaan mitään ja katsonut aina Ylpeys ja ennakkoluulon, no koska on niin ihana ja Colin Firth.

    Voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimiskohan tuo leffa paremmin? Ainakaan kognitiivinen psykoterapia (kirja) ei niin tehnyt... Suklaa toimii kaikkeen, paitsi nyt ei jostain syystä maistu. Ehkä koska sinkkitabut oikeesti muuttaa makuaistia.

      Kiitos ihana. <3

      Poista
  3. pikaista paranemista!
    Minullakin on tämä viikko mennyt sinkki-hunaja-särkylääkehuuruissa. Sohvannurkassa jaksoin yhden iltapäivän, sitten alkoivat harmittaa sohvatyynyihin iskostuneet kissankarvapölypallerot. Pakenin raukkamaisesti työpaikalle niistämään, yskimään ja keräämään sympatiaa (huonolla menestyksellä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä ei tunnetusti ihan hirveästi sympatiaa saa, korkeintaan "et tartuta!" huudahduksia. Tosin, kuka voi olla saikulla (= pois töistä) kaksi viikkoa flunssasta? Influenssa on toki asia erikseen ja sen jälkitaudit etenkin.

      Poista
  4. Niin, ja just kun luulin, että tämä se olisi kaltaiselleni miesflunssaajalle taas paskinta paskaa hetkeen, pukkas toki migreenin vielä päälle. SE on muuten kombona aika mieletön. :O

    VastaaPoista
  5. Mä kokeilen tänä talvena avantouintia. Aloitin kylmiin vesiin totuttautumisen n 18 asteisesta vedestä syyskuussa, nyt vesi on n 4 asteista. Ei ole flunssia ollut, mutta en nyt vielä vedä kovin pitkällekantavia johtopäätöksiä. Ja vesi on ihan helvetin kylmää mutta olo mahtava aina pulahduksen jälkeen. Ainakin toistaiseksi, ans kattoo nyt kun on oikeasti se avanto mihin mennään :)

    Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi olis niin upeeta! Minäkin haluaisin. Mutta kun se on niin...kylmää. 😂

      Olen kuullut myös, että avantouimarit harvemmin on kipeänä. Paitsi jos harrastuksen aloittaa dippaamalla itsensä tammikuussa ensimmäisen kerran, ilman tuota sinun viisaasti aloittamaa totutusta. Takuulenssu.

      Kiitos, mukavaa viikonloppua ❤

      Poista

Kiitos sinulle ihana kommentistasi!