Kirjoituksia vakavasta ja keveästä. Ja kaikesta siltä väliltä.

lauantai 22. syyskuuta 2018

Pimeä tulee, oletko valmis?




Syksy on astunut suuriin saappaisiin näyttävän roolin tehneen kesän jälkeen. Käytävillä ja marketin kassajonoissa kuhistaan, ettei vuodenaikojen lavalle juuri noussut uusi tulokas ole mitenkään vakuuttava suorituksessaan. Toistaa itsenään. Sataa, tuulee, paistaa päivänsäteitä. Ja ilta illalta saattelee kohti lopullista harmautta.
Kesä kahdeksantoista jäi kaikkien mieleen, miten käy syksyn?






Vuodessa on minulle kaksi alkua. Toinen sijoittuu nätisti siihen joulunjälkeiseen, ja toinen suunnilleen koulujen alkamisen korville. Lasten koulukirjojen päällystäminen paketoi samalla kivasti omia ajatuksiakin. Ei kuplia, ei kurttuja. Sileää ja tyyntä pintaa. Yleensä.
Tällä kertaa en aloittanut ”uutta harrastusta” (lue: alkanut käydä salilla edes säännöllisesti niiden harvojen kertojen sijaan). En luvannut aktivoitua sosiaalisesti, tavata enemmän harvaksi käyneitä ystäviä, istua iltoja, valvoa elokuvia loppuun, olla yhtään parempi ihminen. Tällä kertaa – kuten niin monta aikaisemminkin – lupasin lähinnä selviytyä tulevista kuukausista. Ilahduttavaa sikäli, syyt ovat sentään vuosien mittaan muuttuneet, heh.  














En tunnista olossani termiä kaamosmasennus. Väsyttää, vituttaa, paleltaa huhtikuun loppuun saakka ja pimeys saa viimeisenkin kärsivällisyyden rippeen kuolioon, mutta varsinaista masennusta en itsessäni tapaa. Valon – ja lämmönpuute saa viimeistään miettimään kaiken järjellisyyttä. Että elämä on yhtä odotusta. Viikonlopun, loman, kesän, lottovoiton ja eläkekahvien. Jos elohopeamittari ei vuoden mittaan tekisi jyrkkiä viidenkympin ääripääloikkia asteikolla, tai valon määrä olisi jokseenkin vakio, olisiko elämä jollain tapaa toisenlaista? Vähemmän syklistä, enemmän tässä? Voisi luottaa, että huomennakin näkee vielä illalla mihin astuu tai ettei pakastimen sulatusta tarvitse odottaa tammikuun loppuun. En tiedä, mutta luulen että vuodenaikojen vaihtelu on painanut meidän pohjoisiin geeneihimme pysyvästi jälkensä. Aina on tulossa jotain, johon pitää jollain tapaa varautua. Mikään vallitseva olotila ei kestä muutamaa viikkoa tai kuukautta pidempään.

Parasta syksyssä: saa pukea enemmän.
Pahinta syksyssä: joutuu pukemaan enemmän.


Lievästi skitoaffektiivinen olotila.
















Pidän syksystä. Pidän väreistä ja sumusta ja raikkaan viileästä ilmasta. Pidän sateestakin, kunhan edes suunnilleen joskus voisi kulkea sukat kuivina. Syksy olisi kaikkiaan vallan ihanaa aikaa, ellei tietäisi mitä sitten seuraa. Pimeys. Täydellisen tyrmäävä, palleaan jysähtänyt musta nyrkki.
Miten tulevasta talvesta taas selviää? Elämällä hetkessä? Odottamalla. Ensin lunta, sitten kevättä. Näillä korkeusasteilla sääennusteiden lukemisesta on tullut jokseenkin turhauttavaa. Pitäisi ajella ainakin muutama sata kilometriä ylemmäs ja mielellään vielä koillisvoittoisesti, jotta edes maa tarjoaisi valonkajoa, mutta myös aurinko vielä todistettavasti nousisi jossain kohtaa päivää.










Kylmää vastaan voi vielä vaikuttaa vaatteilla, mutta eniten koettelee musta, märkä pimeys. Koirat pitää viedä (onneksi) joka päivä lenkille kuitenkin, huvitti tai ei. Työt tehdä, ruuat vääntää, koti pitää jokseenkin pystyssä. Anteeksi nyt vain, mutta joskus ”elä hetkessä” onnistuu paremmin kalenterin keskivaiheilla sijaitsevissa kuukausissa. Osalle meistä talvi on ihan todellinen toistuva painajainen pimeyden vuoksi. Eikä siihen auta purkkiDee tai keinovalo. Tekohengitystä kaikki.



* * * 


Työkaveri irtisanoi juuri vakiduunin, myi asunnon ja muuttaa etelään. Jotkut todella elävät tee, älä valita – teemalla.

Kun taas toiset pitävät blogia… (sarkastinen naurahdus)


Halusimme tai emme, pimeä tulee taas. Miten sinä selviät siitä?



14 kommenttia:

  1. Nyt ei ole neuvoja miten selviä, kuten tiedät. ;) Normaalisti ei ole ikinä ollut syysalhoa ja vetoan nyt niihin sekaisin oleviin hormooneihin ja siihen, että kesän 18 jälkeen kontrasti on niin suuri. Pimeys on ihan hanurista suorastaan ja en kestä sitä.

    Mutta olo on täällä jo tasaisempi, aloin popsimaan tehokkaampia pilsuja, jotka suorastaan kumoaa kaikki hormonitoiminnot, kummasti vakauttaa mieltä.

    Nyt sitten koitan vielä kestää tuota pimeyttä, ehkä se kirkasvalolamppu pukin listalle. ;=)

    Ihanaa sunnuntaita Nelina ja zemppiä meille, sun teksti oli taas täydellinen, kuten aina. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei ees ollu! 🤣

      Hyvä jos pilsut auttavat! Tasaa ainakin niitä hirveitä PMS-kausia. Jo se riittää nostamaan elämänlaatua.

      En tiedä, kai tää taas on vaan läpi vedettävä. Pimeä aika. 😑

      Hali ♥️

      Poista
  2. En todellakaan ole valmis pimeyteen! Vuosi vuodelta pimeä aika on vaikeampi mulle ja suorastaan pelottaa että miten taas selviän. Kirkasvalolampun ostan ja vitamiineja nappaan. Siinä tammi-helmikuussa olen yleensä varma, että olen fyysisesti sairas ja käyn lääkärissä toteamassa, että kilppariarvot on kohdallaan. Helmikuun lopulla alkaa näkyä jo valoa tunnelin päässä.

    Puhuin asiasta työterveyshoitajan kanssa ja puheissa vilahti masennuslääkkeet. Juu ei kiitos, en todellakaan vielä ole valmis semmoiseen, edes kausittain. Jos ei olisi vaikutusta seksuaalisuuteen tai painoon, niin sitten voisin ehkä jopa harkita. Tsemppiä meille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sama! Ei kiinnostele syödä lääkkeitä pimeän vuoksi. Tai siis sen, että tahmakuukaudet tuntuu vuosi vuodelta tahmeammilta. Sivuoireet lääkkeistä vielä kaamoksen päälle, ei kiitos.
      Se valo tulee tunneliin sitten, kun valo tosiaan tulee tunneliin. 😁

      Tsemppiä! ♥️

      Poista
  3. En todellakaan ole! Enkä tiedä miten vuodesta toiseen tästä pimeästä kaudesta aina hengissä ja edes jotenkuten järjissäni selviän.
    D-vitamiinia olen jo alkanut purkista popsimaan ja kynttilöitä poltan joka ilta.
    Tässä parin, kolmen viikon sisällä pitäisi paatti tyhjentää, nostaa, pestä ja alkaa peittelemään talviunille. Mieli apeutuu entisestään kun ei ole elämässä juurikaan mitään muuta sisältöä kuin työnteko ja telkkarin töllöttäminen ;) Yritän jaksaa ulkoilla mahdollisimman paljon koiran kanssa, sillä se nostaa aina mielialaa ja sitten voi herkutella paremmalla omallatunnolla, hih.
    Tsemppiä meille kaikille kaamoskammoisille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan paatin peittely konkretisoi asian. "Se" tulee taas.
      Mietin jo, että mitä sitten valokuvaan? Harmautta ja jäätä? Huoh.
      Eli ei, ei ole minullakaan muuta antaa, kuin vertaistukeni.

      Yritetään vaan, rämpiä läpi. Koirien kanssa ja ilman.

      Hali ♥️

      Poista
  4. Kirkasvalolamppu (aamulla), kynttilät (illalla), vitamiinit sekä purkista että salaatin ja kaiken mahdollisen tuoreen muodossa. Ja sitten käpertyminen sisälle, sohvannurkkaan sitä kevättä odottamaan. Talvi on murmelien puolivaloilla käymisen aikaa, valitettavasti.

    Sit joskus skumpaa ystävän kanssa - kyllä siitä on mahdollista selvitä. Ehkä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana suunnitelma! 😍

      Kirkasvalolamppu mulla ei toiminut jostain syystä ollenkaan. Ehkä en tuijottanut tarpeeksi? Aamuisin lähden palomiestyyliin kotoa, pitäisi vissiin kauemmin hautoa valoa verkkokalvoille.

      Talven pimeimpinä aikoina auttaa vähän, kun töistä tultua laittaa kotona kaikki valot päälle. Siis kaikki. Jostain syystä mulla ei ole ongelmia päästä aamulla ylös, mutta noi iltapäivät...

      Sohvannurkkaan vaan. Kesää suunnittelemaan. 😁

      Poista
  5. Loistava teksti.
    Tänä vuonna en todellakaan ole. En yhtään! En tiedä miksi, kontrastin vuoksi vai jostain muusta syystä.
    Jotain estolääkettä tarvis vissiin alkaa kehitellä. Ja pian.
    Kiva kun oot siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että se vois jopa olla kontrastin vuoksi. Ainakaan ei iän, eihän? 😬

      Kiva että oot itte!

      Poista
  6. Voi, olen ihan toista maata! Kesä vie mehut, jonkinsortin apeus iskee viimeistään heinäkuun puolivälissä. Mutta kun saapuu syys niin....kirjoitin kerran syysrunooni säkeen...ja minä synnyn uudelleen pudonneista lehdistä.... Energisin ole siis syksyisin ja tietysti keväisin. Tukipuita teille kaamoksessa kamppaileville, ymmärrän kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana sinä! 😍
      Pidä tuo, älä anna meidän kaamoskärsiväisten pilata iloasi murjotuspuheilla. Kyllä mekin täältä taas piristytään, keväällä sitten. 😁

      Poista
  7. Mörkiäispimeyteen ei oikein masennuspillerit auta kun ei ne sitä pimeyttä poista.
    Ja toisiaan ne vähentää seksiä ja lisää painoa mut pillereitä syödessä siitä ei viitti välittää...

    Parhaiten toimis pillerit jotka lisäis seksiä ja vähentäis painoa niin sit ei pimeys haittais lainkaan!

    Ja kaikki pillerit jotka toimii noin on laittomia, tietysti.

    -sohvasika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvin sanottu. Ei lisättävää. 👍

      Poista