Kirjoituksia vakavasta ja keveästä. Ja kaikesta siltä väliltä.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Paluu töihin ja muutama vinkki



Nyt kun kesä alkaa olla asetuksena kohdassa ohi, meille tarjoillaan erilaisia vinkkejä selvitä arkeen ja erityisesti työmoodiin. Monet näistä ohjeista on laadittu liikuttavan tietämättömänä siitä, että suuri osa palkansaajista tekee pullansa eteen ihan muuta, kuin kahlaa päivät sähköposteja tai istuu erilaisissa joutavissa palavereissa. ”Aloita työt keveämmin”, ei siten istu ihan kovin monella työpaikalla. Omallanikaan.


Selailin niitä ohjeita minäkin. Yksi yleisimmistä kuului näin; laita korkki kiinni. Mitä jos se ei oikein kunnolla auki ollutkaan? Siihen ei erikseen kantaa otettu. Yhtä herttaisen ulkona lajista tunsin olevani tämän neuvon kohdalla; seuraavan lomamatkan suunnittelu helpottaa arkeen paluuta. Loman ainoa ”matka” kun suuntautui Kouvolaan ja sielläkin tuleville appivanhemmille. Koin elämäni ensimmäisen ampiaisenpiston ja ties monennenko jäätelomakupettymyksen (Omar, yäk). Ampiainen kirveli kauemmin. 
Sitten on toki nämä perinteiset. Liiku, syö, nuku. Jos työ ahdistaa, pitää miettiä miksi. Blaa blaa blaa. 

Eräs unohtumattomimmista neuvoista kuuluu näin; ajattele positiivisesti. Viikonloppu on edessä ennen kuin huomaatkaan.

Aha. Juuri kun meille niin päähän taottiin, että elää ei saa vain viikonloppuja ja lomia varten! Huijausta, mihin saa valittaa?












Vaikka lomaa oli tasaisen samat neljä viikkoa, kesä tuntui pitkältä. Lomakin. Mikä on ainoastaan hyvä asia, mutta tekee erityisen tahmeaksi luopua vapaista aamuista ja joutilaista illoista. Kerrankin oli tarpeeksi sitä, josta ei saa ääneen puhua, eikä ainakaan hehkuttaa, sillä kuitenkin joku helteestä kärsinyt julkisivuremppamuovitettu kerrostaloasuja polttaa hihansa pelkästään sanaparista ”lämmin” ja ”ihana”. Mutta sellainen kesä minulle oli. Kahden edellisen kylmän edestä. Onko siis ihme, jos kalseina aamuina pienesti kaihoaa T-paidan ja shortsien nopeita ja vaivattomia lähtöjä?

Mennyttä ei saa takaisin, kesääkään. Joten katse tukevasti eteen ja seuraavaa lomaa odotellen niihin syksyn hyviin puoliin. Tässä omistani muutama. 




Sää

Harmaata, kylmää, toinen levy suklaata sohvaan hautautuneena? Kaikkea muuta. Nyt päästään vihdoin hyvän ilman ulkoilupakosta kohti energisempää tilaa. Yöt pystyy nukkumaan lattiatuulettimen vaiettua taas. Raitis ilma tuntuu uskomattoman hyvältä pysähtyneen hautovan kuumuuden jälkeen. Tai no, ainakin erilaiselta. Vaihtelu virkistää ja pari muuta latteutta perään.
Jos kesä meni hikisenä ja punakkana, syksy on toinen kesä. Kaikki valot päälle, musanupit kaakkoon ja vaatehuonetta perkaamaan. Ai ei kiinnosta? Odota vaan, kun varsinainen kaamosdebis saapuu.


Villatakit

Saa pukeutua taas. Parasta! Villatakit, nilkkurit ja farkut. Heipat hikiläikille teepaidoissa. Hameen kanssa saa vetää paksut sukkahousut eikä tarvitse noloilla sänkipeltosääriä tai lohjennutta kynsilakkaa. R.I.P.  -grilliherkut voi survoa kivaan tunikaan ja täydestä menee. Viilenevät illat saavat kansalaiset vetäytymään suojaunivormuihin, unettavaan vaatesyliin, joka keinuttaa kohti yhä kylmenevää sydäntalvea kunnes toppatakin alta näkyy enää pakkasessa ja viimassa kalvennut nenänpää. Mitäs mentiin syntymään pohjolaan...


Uudet harrastukset

Ei jaksa.


Punaviini

Jokseenkin ristiriidassa korkki kiinni –osaston kanssa, mutta oikein käytettynä perjantai-illan pieni kohokohta; lusittu viikko, lasi punaviiniä ja hyvä elokuva. Leffasta ehtii nähdä alkukäänteet, kunnes herää korahdellen lopputeksteihin ja siihen, että läheisriippuvainen koira (tai itse) on potkaissut puolikkaan punkkulasin karvalankamatolle. Sille, joka painaa aivan helvetisti jos sen pesee. No mut noin niinku teoriassa...


Sauna

Ei kiinnostanut helteillä kahdesta syystä.
1. Tukala kuumuus siinä kahden neliön kopissa, jonka kiukkuinen sähkökiuas keitti kuivaksi ja
2. Tukala kuumuus asunnossa, koska kiukkuinen sähkökiuas lämmitti koko saunasijainneen yläkerran.
Saunomisen lisäksi leipominen saattaisi kiinnostaa, jos se kiinnostaisi muuten. Kuuma uuni kuumassa keittiössä ei tunnu enää yhtään pahalta ajatukselta, vaikka kaikkinainen taloustyö tuntuukin. Paitsi että siivoaminen on taas ihan kivaa kun sitä ei tarvitse tehdä lämpöhalvauksen uhalla. 


Ruska

Kohti musertavaa pimeyttä luovuttava luonto näyttää kauneimmat värinsä. Tai ainakin mikäli pitää keltainen-oranssi-punainen-ruskea-kuollut väriskaalasta. Minä pidän. Pitäisin vielä enemmän, jos en tietäisi mitä ruskan jälkeen seuraa. Enkä nyt tarkoita syntymäpäiviäni, heh.


Joulu

Anteeksi. Pakko tämä nyt on mainita, sillä jos joulu siirrettäisiin johonkin muuhun vuodenaikaan, talvelta odottaisi vain yhtä asiaa; että se olisi ohi.

Tämän vuoden veromätkyt tekevät joulunvalmisteluista erityisen juhlavaa (NOT!), joten ainakin mielikuvittelu saa kauan kaivattua tekemistä.


Kesä

Ehdottomasti paras selviytymiskeino pitkästä talvesta on tieto, että melko suurella varmuudella sitä jo pian sekoaa versoavasta vihreästä ja yhä valoisammista illoista. 


Enää 9 kuukautta hiirenkorviin!








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti