Kirjoituksia vakavasta ja keveästä. Ja kaikesta siltä väliltä.

torstai 9. elokuuta 2018

Kehu ihminen päivässä


Yksi elämäni tärkeimmistä peruspilareista on pyrkimys hyvään. Tämän juhlallisen ajatuksen takana sijaitsee yksinkertaisesti yritys elää niin, että ihmisillä ympärilläkin olisi mahdollisimman mukava olla. Auttaa, ilahduttaa, laittaa hyvää kiertämään. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö muiden hyvä olisi joskus ristiriidassa oman hyväni kanssa. Terve itsekkyys ei kuitenkaan ole yhtä kuin egon kirjoittaman muistio siitä, kuka on oikeassa, ensin ja oikeutettu poikkeuksiin. Terve itsekkyys piirtää rajat ylikävelylle, mutta sallii myös olla väärässä ja erehtyä. 

Uskon kehu / kiitä (vähintään) yksi ihminen päivässä -metodiin. Mutta vain aiheesta. Mikään ei ole niin vaivaannuttavaa, kuin väkisin väännetty ja kaivamalla keksitty kohteliaisuus tai tyhjästä ontto kiitos. Jos ei ole mitään sanottavaa, ei ole. Silti kokemukseni mukaan Ihmiset ylipäätään panttaavat asioita mielessään. Ystävällinen ele, avuliaisuus, mahtava asenne tai mikä tahansa kaunis miete jää liian usein vain kahden korvan väliseksi salaisuudeksi. Aina ei arjessa edes huomaa miten hienoja tarinoita ympärillä kulkeekaan.

Eräs esimerkki ilmiöstä nimeltä jokapäivä. Kaupan kassahenkilöitä on ilmeisesti joko ohjeistettu, tai annettu vapaat kädet helpottaa ostoskansan ostospussiähkyilyä avaamalla hihnalle ladotut muovipussit valmiiksi. Etenkin lähi-abcin kassatar taitaa tämän seikan joka kerta. Milloin olin unohtanut ottaa oman kantovälineen mukaan ja ostin muovipussin, myyjä avasi sen minulle valmiiksi. Kaltaiseni tumppukäsi osaa totisesti arvostaa pientä avun elettä ihan kahdenkin ihmisen edestä. Kassaneidin yllätys olikin melkoinen, kun maksukorttia masiinasta poistaessa kiitin häntä. Sillä tavalla nätisti ja pienesti, suomalaiseen välttelevän ytimekkääseen tapaan; "kiitos kun avasit muovipussit valmiiksi". Nopea silmiinkatsottu hymy. Poistuminen. 
Tietänet sen ilmeen, kun ei osaa vastata oikein mitään ja sopertaa siksi jotain yllättynyttä ja sekavaa? Se oli juuri se ilme. Ilahdutti ehkä itseä jopa enemmän, kuin kiitoksen kohdetta konsanaan. 

Ennen kuin joku älähtää muovipussien järjettömyydestä ja valaiden ruumiinavaustulosten karusta kertomasta, johdatan aiheen takaisin alkuperäiseen. Hyvän saa sanoa. Kivan värinen paita, uusi tukka, hienosti sopiva kynsilakka, kaikki yksinkertaisia aiheita aloittaa kehu ihminen päivässä. Pinnallista, älähtää joku, ei suomalaiseen suuhun sovi amerikkalaisittain sokeroitu kehukulttuuri. Kyse ei olekaan siitä. Ei tarvitse kaivaa väkisin kohteliaisuuksia, keksiä korulauseita tai vääntää suuta hevosenkengälle kuolettavasta vitutuksesta huolimatta. Mutta jos jotain positiivista ympärillään huomaa, se kannattaa sanoa ääneen. Ylipäätään hyvän ajattelu on hyväksi ja tuottaa lisää hyvää kantajalleen. Aina ei jaksa. Ei huomaa, viitsi, ehdi. Muka?





On erityisen ihanaa antaa palautetta asioista, jotka eivät ole mitenkään konkreettisia. Koska viimeksi on tullut kerrottua, miksi joku on tärkeä ja ihan huippu tyyppi? Niin mukavaa, kuin konkreettista palautetta on antaa, sitä on myös saada. Kenenkään itsetunto ei ole niin rautainen, etteikö pienesti punastuisi rehellisen kauniista sanoista. Positiivisen palautteen vastaanottaminen ei ole aina helppo laji. Monesti törmää vähättelyyn. No tämä nyt on vaan tämmöinen… Kiitosta ja kehua kannattaa opetella myös vastaanottamaan. Kehun vähättely ei ole kaunista vaatimattomuutta. Se väheksyy sanojaa.

Netissä levisi keväällä puhu hyvää selän takana –kamppis, joissa kehuttiin (blogeja) kuten nimestä jo selviää – selän takana. Jäin miettimään, miten loistava ajatus onkaan, ja erityisen tärkeä someraivoilun ja helpon pilkan aikakautena. Toisaalta olen itse monesti törmännyt hyvän puhumiseen juuri takanapäin. Siinä on yksi merkittävän iso haitta. Sanat eivät ehkä koskaan saavuta ainoita todella aidosti niistä ilahtuvia korvia. On tärkeää puhua hyvää selän takana, mutta erityisen tärkeää edessä. Ihmisellä on lähtökohtainen oikeus tietää mitä hyvää hänestä ajatellaan. Kuulla kehu tai kiitos, kun niihin on aihetta.

♥ ♥ ♥ 


Minulla on tapana aina silloin ja tällöin laittaa lapsille muuten vaan -viestejä, joissa kerron miksi juuri kyseinen lapsi on erityinen. Tapa on takuulla mallia nolo, eikä paluupostissa viestiruutuun lävähdä vuolaita kiitoksia äidillisten tunteiden yliläikkymisestä. Toki kehun ja kiitän ihan livenäkin, mutta se on helposti sellaista arki-kiitosta. Uskon että jokainen tarvitsee erityisesti hyvää palautetta siitä on mitä on, ei siitä sitä tekee. Kirjoitinkin rakkaudenpuuskassani kahdelle vanhimmalle poikaselleni muutama vuosi sitten jouluna oikein vanhanaikaiset ja käsialallani pilatut kirjeet, joissa kerroin mitä heissä arvostan, rakastan ja mistä olen juuri hänessä ylpeä. En totisesti enää muista mitä sanoja olen käyttänyt, saati millä tavoin kuvaillut kumpaakaan. Kirje oli hetken ajatus, jonka satuin muotoilemaan paperille sujautettavaksi lahjan mukaan. Ei sen erityisempää minulle. Poika nro 2 kertoi hetki sitten pitävänsä kirjettä edelleen lompakossaan. Eikö se kerro miten korvaamattoman arvokasta on voida saada palata sanoihin lämmittelemään, milloin elämässä puhaltavat vähän hyisemmät tuulet? 

Hyvän tekeminen on lopulta aika itsekästä. Siitä tulee näet todella hyvä olo. Eteenpäin laitettu hyvä ei ole minulta mitenkään pois. Yliaikaa ostettu parkkilippu on harvinaiseksi käyvä ilo ojentaa jollekin tässä kännykkäsovellusten ajassa, mutta tien antaminen, kassalla yhden ostoksen kanssa edelle päästäminen, oven auki pitäminen ja kiitos eivät ole vain kuolevaa kansanperinnettä. Ystävällisiä eleitä on joka päivä ympärillä, kun ne vain huomaa. Joku aika sitten ruuhkabussissa seistessäni nuori mies yritti luovuttaa omaa istumapaikkaansa vanhemmalle naiselle, mutta sai kohteliaan ei kiitoksen. Teki mieli sanoa sille nuorukaiselle jotain. Että hei, vähäks olet huippu tyyppi. Äitis olis susta ylpeä, minä olen ainakin. En sanonut. Kuten alussa mainitsin, pyrin hyvään. En aina onnistu.


♥ ♥ ♥ 


Kehu / kiitä ihminen päivässä. Anna palautetta, keskity hyvään. Jos hymy on nopein kasvojenkohotus, kehu / kiitos on helpoin tapa tuottaa iloa kahdelle ihmiselle. Sillä ilon antaminen tulee aina takaisin.  

Ihana olet!







10 kommenttia:

  1. Sä olet ihana myös <3

    Olen huomannut (saman) että olemme aika huonoja ottamaan kehuja vastaan. Se ei saa silti olla este niiden antamiselle. Siinähän sitä kouliintuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri. Kannattaa vaan sitkeästi jatkaa. Kehun voi todella oppia ottamaan vastaan. Varsinkin jos miettii sitä sanojansa mielipiteenä. Jokaisellahan on oikeus omaansa...

      Ihana-Marjaana ♥️

      Poista
    2. Mä kehuin eilen Wilman kautta kuopuksen opettajan: se oli laittanut lapset itse tekemään lukujärjestyksen. Mikä nerokas veto! Mahtava tapa sitouttaa, osallistaa jne ja sanoin sen myös opelle!!!

      Poista
    3. Mahtavaa! Sekä tuo lukkarijuttu, että palautteesi. ♥️

      Poista
  2. Justiinsa näin. Yhdyn täysillä joka sanaan!
    Mä otan joskus itseni kanssa 'kampanjan', jos on päässyt unohtumaan. Suurin parhaus tässä on juuri se reaktio, joka useimmiten on yllättynyt ja erittäin ilahtunut. Ja se oma olo myös.
    Paras on tainnut olla Motonetin kassa, joka melkein itki ilosta kehuessani hänen silmälasejaan. Kertoi, että olivat ekaa päivää päässä ja että oli pelännyt niiden olevan liian hyökkäävät. Päinvastoin, erittäin hänelle sopivat ja ihanan räväkällä tavalla.
    Mutta juu, muutama (aito) sana ja toinen voi leijua koko päivän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne sanat voi olla jonkun päivän, tai pidemmänkin ajan ainoa positiivinen juttu. Itselle pieni asia voi olla toiselle kovin merkityksellinen, jonka muistaa kauan.

      Toi kamppis-ajatus on hyvä.

      Hyvää viikonloppua Helmi Nainen ♥️

      Poista
  3. Täyttä asiaa!

    Ja nimenomaan tuollainen täsmäkehu: kiitos, kiva kun teet... - se jos mikä osuu kohdilleen. Täytyy taas yrittää muistaa harrastaa sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Toki on tärkeää yleisesti esim. kiittää hyvästä palvelusta, tai kertoa sille elämänsä huipputyypille, että se sellainen todella on. Mutta vielä spesiaalimpaa on sanoa miksi.

      Kiitos Marika. Mukavaa viikonloppua. ♥️

      Poista
  4. Kiitos sinä ihana ♥
    Tämä on todellakin täyttä asiaa!
    Töissä kehun tosi usein ammattitaitoisia, avuliaita ja ystävällisiä työkavereitani. Nyt pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja muistaa kehua ihan jokaista kehun ansaitsevaa. Ehkäpä tässä vielä itsekin oppisi myös ottamaan kehuja vastaan muutenkin kuin menemällä sanattomaksi tai mumisemalla jotain epämääräistä ja kiemurtelemalla kuin mato koukussa :D
    Kiitos muistutuksesta ja kivaa viikonvaihdetta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaiseen perimään kuuluu, ettei liikaa sovi kehua. Ylpistymistä on pidetty paljon suurempana riskinä, kuin sitä lämmintä tunnetta sydänalassa. Toisaalta, jos kehutaan, siihen on todella aihetta! Ehkäpä tätäkin ajatusta vasten on helpompi yrittää ottaa kehut vastaan.
      Miksi se onkin niin mutkattoman paljon helpompaa antaa kuin saada itse?

      Suloista viikonloppua Ansku ♥️

      Poista