Kirjoituksia vakavasta ja keveästä. Ja kaikesta siltä väliltä.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Rytinällä


Tänään on eronjälkeisen aikani viimeinen parisuhteessa elävän yyhoomutsin statusta kantava päivä. Tästä edespäin totuttelen ruksimaan kaavakkeisiin kohdan ”avoliitossa”. Tai oikeastaan en edes ihan vielä. Erinäisen vuokrahallinnallisen vaihtokauppasopimuksen vuoksi virallinen osuus siirtyy myöhemmälle syksyyn, mutta nyt tapahtuu hammasharjan todellinen ilmestyminen peilikaappiin. Hammasharja, parranajovehkeet, miesshampoo, kitarat, vähän liian iso TV-taso ja yksi sekopäinen koira. Eräs ystäväni lupasi laittaa kellon käyntiin. Et halua tietää miksi.

Muutimme tähän pikkuruiseen asuntoon alkuperäiskokoonpanolla minä ja kolme lasta. Myöhemmin myös neljäs, eli esikoinen vaihtoi vihollisleiristä äitilään kahdeksi elämäntäyteiseksi vuodeksi, ennen kuin itsenäinen elämänsä tapahtui. Alkuperäiskokoonpano jäi, sen muodostajat vain muuntuivat aikain saatossa. Minä olin jokatoisviikonloppuina bailaava sinkkumutsi, jonka hippaviikonloput katkaisivat silloin ja tuolloin kevyesti seurustelu, mutta ei mitään sen raskaampaa. Kunnes erään kännykkäsovelluksen myötä sovitut "vastahakoiset" treffit aakkosasemalla naulasi hippakauteni ikkunat kiinni.  Sinkkumutsista tuli vakaassa parisuhteessa sätkivä keski-ikäisyyden ikoni, kahdesta nuorimmasta murkkuja ja yhdestä murkusta aikuinen. Nyt se täällä vielä asunut entinen murkku muutti lopullisesti pois. Konkreettisesti. Tavarat ja kaikki. Vaikka eihän sitä ole juuri näkynytkään, kuten ei kotona asuvia aikuisia lapsia yleensäkään.
Ihan saatanallisen haikeaa. Kurkussa on iso kaktus, jonka nielemisyritykset tekevät asiasta aina vain kivuliaampaa. Tekisi mieli vetää kunnon kännit. Teki, kun se tapahtui. Nyt en enää edes jaksaisi.





Tavaran siirtelystä saa vielä konkreettisempaa, kun päättää kiepauttaa kaikki kolme makuuhuonetta ympäri siten, ettei kukaan enää asu entisessään, mutta ei myöskään vaihda kenenkään kanssa pelkästään päikseen. Varsinainen ilo piilee uupuneissa vuosissa, joissa hamstraajamutsilla oli vähiten energiaa alkaa perata tavaraa kahdesta syystä, jotka molemmat tulivat jo ilmi edellisessä lauseessa. Niin ja hei, sitten ne pienen asunnon pienet kierreportaat. Huonekalujen siirtäminen ja uusien kaappirakenteiden kantaminen kahden miltei pystysuoralle kierteelle taitetun tikapuun erottamalle kerrokselle on erityisen mieleenpainuvaa. Jotta tavaroita voi ylipäätään siirtää, niitä tulee ensin tilapäismajoittaa sellaisissa epäloogisissa paikoissa, kuten sauna ja olohuone juuri tämän kolmen huoneen kiepautuksen vuoksi. Muutto tyhjään asuntoon on nyt siten tutkitusti kolme kertaa helpompaa; pakkaa autoon, aja paikalle, pura kohteessa heti oikeisiin huoneisiin. Ei siirtelyä saunan, olohuoneen ja lopullisen sijoituspaikan välillä. 
Tässä on nyt tusattu jo erinäiset vuorokaudet vanhaa tavaraa roskiin ja kierrätykseen, jäljelle jäävää tavaraa uusiin paikkoihin, maalia seinään ja kalusteita kasaan, jotka tietenkin piti hakea ensin Ikeasta. Tuollainen kakskolmekytä ja seinän leveä kaappikompleksi muuten painaa osissakin. Paljon. Jopa enemmän, kuin se parvisänky mikä piti purkaa yläkerrassa ja kasata alas. Villi veikkauksesi, miten hienoa isojen elementtien kasaaminen ylipäätään on tilassa, jossa jo on huonekalut? Aivan.





Tästä ei pitänyt tulla valitusta. Jonka mainitseminen kertoo että kyllä vaan tuli. Mutta kun alan olla jo niin poikki, että liikkuminen edellyttää maanittelua raajojeni ja pääni kesken. Pattitilanne, sanoisin. Raskas työputki, raskas viikonloppu ennen viimeistä viikkoa töissä, opiskelu, henkinen myllerrys muuttotouhun ja muun vuoksi, sekä luopuminen ja ihan fyysinen kantaminenkin yhdistettynä pari viikkoa kasaantuneeseen huonoon nukkumiseen. Pitäisi tehdä neljä esseetä ja ottaa uusia harjoitusasiakkaita. Unohdinko mainita, että olen sopinut muutaman työpaikkahaastattelun?

Titityy.





Mutta sitten se osa minusta, joka on innoissaan. Kaiken epäilyn ja pahimpaan varautumisen alla on innokas ja rakastava mieli. Että tästä alkaa uusi, tästä tulee hyvä. Elämä on aaltoliikettä ja toivottavasti eteenpäin. Isot asiat tapaavat tapahtua samaan kalenteriaukeamaan, ainakin kuvitteelliseen sellaiseen. Lähipiirissä on eräs, joka oli jo niin menettänyt toivonsa kaiken rakkauden suhteen, jota koitin tsempata ja varoa sanoja ”kyllä sinäkin vielä” (ethän koskaan sano niin pitkään ja aika epäsuotuisassa tilanteessa olevalle sinkulle, vaikka se olisikin totta), mutta valaa varovaista uskoa ja potkia hellästi persiille. Nyt, vuotta myöhemmin hän asuu rakkansa kanssa tuoreet kihlat nimettömässä. Mikä tahasa uusi voi tapahtua koska tahansa. Ja kun alkaa tapahtua, tapahtuu yleensä rytinällä. Ei kahta ilman kolmatta – hyvässäkin.

Tänään on tapahtuminen totta. Nyt nousen tästä, siirrän makuuhuoneesta jälleen kerran tavarat sängyn päälle ja sivuille ja saunaan, jotta viimeiset kaapit mahtuu kasata. Sitten kierrätyskeskukseen lajittelemaan jätesäkit, ja miestavara tänne.

Illalla korkkaan oluen.



18 kommenttia:

  1. Auts ja titityy! Yhtään en fiiliksiä ihmettele.
    Silti, onnea!!

    VastaaPoista
  2. Olet oluesi ansainnut <3 Onnea, ihana!

    Meillä on (ei mies-)muistissa kun esikoisen ja kuopuksen huoneet vaihdettiin päikseen vain teinin, lapsen ja äidin voimin. Välivarastointia ei onneksi paljoa tarvittu, mööbleeraamisen ajaksi vain.

    Tai kun jostain saimme päähämme uuden sänkyjärjestelyn tämän jälkeen ja haimme kaksikerroksisen sängyn kaupasta, purimme sen alta puoli parven ja kokosimme kerrosvekottimen. Purimme yhden parven ja kokosimme varastoidun joustinpatjasängyn tilalle, kaikki yhden illan aikana. Jotenkin olemme esikoisen kanssa samanlaisia, on saatava kerralla valmista.

    Ja hoidimme puretut kierrätykseen ystäville - jostain syystä se hakeminen aina viivästyy, joten eteisessä oli hetken aikaa kaaos. Onneksi on myös ovi terassille hätätapausten varalle...

    Joten hengessä mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, miks toi kaikki kuulostaa niin tutulta 😂
      Olen myös kerralla kuntoon -ihminen. Siks tämä käy nyt niin voimille. Mutta kun kahden asunnon tavarat pitää survoa yhteen (jo ennestään ahtaaseen), on tiedossa paaaaljon erinäisiä "vaiheita". Siihen vielä yksi melkein putkeen mennyt Ikeakasaus, niin venyipä se eilinen takaraja sekin. Eli vasta tänään päästään samaa kattoa asumaan. Huh.

      Kiitos sinulle ihana. ♥️

      Poista
  3. Ihanaa! Miten elämänmakuista ja ihanaa! Anna palaa, beibi! Tää maailma on sun ❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailmasta niin tiedä, mutta jos huomenna järkkäis viimeisiä tavaroita paikoilleen, edes loput kesälomasta vois olla mun. 🤣

      Poista
  4. Kamalinta hommaa, touhuttiin näitä viime talvena, kaikki huoneet vaihtoon. Täällä kaksi lentänyt pesästä, kamalaa hommaa sekin aluksi, mutta sitten se jotenkin lähtee rullaamaan.

    Mies kun jäi lomalle, tuntuu, että aivot on ihan täynnä, toinen puuhaa koko ajan jotain ja siinä on sitten syyllinen olo. Noh tänään ollaan öljytty kahdesti ja raot kanssa terde ja sitä oli vaan 90 neliötä. '

    Titityy täältäkin ja hei zemppiä!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, ja tsemppiä titityyhyn!

      Ja tuo syyllisyys...tuttua. Mies teki varastoon hyllyjä ja minä makasin varjossa akkainlehden kanssa miettien, voiko näin tehdä? Joku omituinen jousi persiissä, pitää olla tekemässä tai tekevinään jotain koko ajan, vaikka L.O.M.A.

      Sinne terassillekaan tunnu ehtivän. Teillä on sellainen onneksi omasta takaa ja ISO onkin! (Nostaa hattua urakallesi)

      Halit päivääsi. <3

      Poista
  5. Kovasti onnea täältä sohvasikalasta.

    Kalusteet taitaa olla paikallaan ja muutot tehty niin ei muuta kuin oikein hyvää lomaa.

    -sohvasika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tosin täällä edelleen "pientä" laittoa. Kun tuota muutakin elämää on ja toiselta (minulta) putosi täysin hanskat kun kaikki isot oli sentään siirretty ja kaatopaikkareissut tehty. Tavoite oli, että ensimmäinen lomaviikko "saa" mennä tähän, mutta sitten pitää alkaa olla kyllä muutakin puuhaa, kuin perata vielä yksi kaappihylly tilaa toiselle ja viikata vielä parit verhot ja lakanat ja ja...

      Nyt otan kameran ja fillarin ja häivyn helteeseen heräävään aamuun. Yksin. :D

      Poista
    2. Muistathan aina, että kertainen rutina on aina parempi kuin jatkuva kitinä. Muistathan?

      Mitä muuttoon tulee niin muista se, että "mies"-otuksen partakone, hammasharja ja dödö vievät kylppärikaapistasi tilaa ehkä murto-osan.
      Kas kun me miehet ny vaan ei kaivata erillistä varpaanvälivoidetta, otsanahan hoitotuotetta tai naparyppyjen silitysvoidetta.

      Hammasharjalla, mäntysuovalla ja rexonalla "mies"-otus saa aina kuurattua ittensä tarpeeksi hemaisevaksi.

      Kitaroiden kanssa tilanne on ihan toinen.

      Yleensä tahtovat lähelleen kitaran per keikkasettiin kuuluva biisi.
      Hevimuusikot selviävät viidellätoista mutta hunppamuusikot tarvitsevat ainakin sata. En valehtele. Nähty.Tehty. Liikaa.

      Kodin säännöistä sovittaessa on ihan asiallista sanoa, että kotona voi olla naikkari, metallikielinen ja y k s i sähkis oli se mikä tahansa. Muut kuuluu treenikämpäksi nimettyyn paikkaan. Joka ei ole makuuhuone. Piste.

      Who cares bout verhot ja lakanat?

      Stressaat itseäsi ihan väärillä asioilla.

      Mulla on ikkunassa roikkunu seitsemän vuotta ihan samat verhot. Kun ne sinne kerran sain niin olkoot siellä ja roikkukoot. En mä ny vähän väliä mielipidettäni muuta.

      Mut mulla on vieläkin soittovehkeitä ympäri etelä-suomea.
      Ainoa kämpässäni oleva on yksi virvelirumpu kotelossaan.
      Muut saa olla missä huvittaa kunhan ovat tallessa mut täällä ei ole tilaa. Yksinkertaista? Älä luule. Kitaristi sinua miellyttääksesi myy kaksi kitaraa ja ostaa kolme tilalle, etkä sinä edes huomaa eroa.
      Been there, done that, dont ask.

      Käytettyyn Ikea-kalusteeseen kannattaa suhtautua samoin kuin leikattuun nurmikkoon. Äsken olit siinä mutta sitten olitkin liian pitkä. Eikä kukaan maksa leikatusta nurmikosta mitään.

      Kokeilehan suhtautua lomaan sillai, että älä stressaa äläkä häivy. Voit toki tehdä omiasi niipal kuin huvittaa, ei se siitä ole kiinni.

      Mut älä koskaan jätä puolisolta kysymättä, että haluatko tulla mukaan jos et varmasti tiedä.

      Moni elämä on pilattu väärillä olettamuksilla, myös minun.

      -sohvasika

      Poista
    3. Kiitos viisaista sanoista.

      Ja kitaroita, niitä piisaa. :D Johtoja, vahvistimia, kaikenlaisia vempaimia, joiden käyttötarkoitusta en mitenkään tiedä. Olen surullisempi kuin mies niiden kaikkien mahtumattomuudesta tähän asuntoon.

      Olen vihdoin alkanut ajatella, että oletukset ja tulkinnat eivät aina välttämättä ole yhtä kuin intuitio tai jokin universaali minuun istutettu tieto. Ikäväkseni tosin oletukset ovat aika monasti osuneet kohdilleen. Lastenisän "ei mua mikään vaivaa" syy paljastui aina kahden päivän mykkiksen jälkeen. Kyllä sitä aina joku vaivasi.

      Tarvitsen paljon omaa aikaa. Kun lähden kameran tai koiran kanssa luontoon, lähden sinne kysymättä mukaan, vaikka tietäisinkin varmaksi vastauksen. Ihan kaikesta ei tarvitse yhteiselossakaan tinkiä.

      Ja hei, samat verhot täällä jo seitsemättä vuotta! Kuten olen sanonut, en omaa naisgeenejä mitä tulee sisustukseen ja kodin laittamiseen. Mitä niitä hyviä verhoja vaihtamaan, ennemmin luen, kuin ripustelen verhonipsuja. :D

      Poista
    4. Ehdotan, että kannustat miestäsi etsimään itselleen bändin.
      Vaikka tuolta.
      https://muusikoiden.net/wanted/

      a) bändeillä yleensä on treenikämppä jossa soittimet on varastoituna
      b) jos ei kenenkään työnantajalla ole tarjota firman pommisuojaa ilmaiseksi treenikämpäksi, niin erilaisia bändihotelleja on saatavilla ihan kohtuukustannuksin
      c)kun miehesi on bänditreeneissä niin sinulla on omaa aikaa
      d)jos bändi tekee keikkaa edes satunnaisesti niin sitä omaa aikaasi on joskus enemmän kuin tarpeeksi.

      Kaverini ratkaisi ongelman sillai, että vuokrasi taloyhtiöltään kellaritilaa kotistudiolleen ja soittokamoilleen. Maksaa vissiin viiskymppiä kuussa siitä, että hänellä on studio, soitinvarasto ja treenikämppä 24/7

      Isän vaimon poika (siis en minä) ratkaisi ongelman sillai, että soittokamat on varastoituna äitinsä autotalliin

      Et ei se välttämättä ole kauheen kallista majoittaa soittolaitearsenaaliaan muualle.

      Ei ole kauhee vaatimus tai puheenaihe. Mitäs tekisit jos miehellä olis kakskymmentä moottoripyörää?
      Jotenkin villisti veikkaan, että et sinä niitä makuuhuoneeseesi huolisisi vaan joku muu ratkaisu olis keksittävä?

      Ongelmat on tehty ratkaistaviksi, ei kärsittäviksi.

      -sohvasika

      Poista
    5. Ei ne kitarahommelit oikeasti ole ongelma. Minä niiden muualle sijoittelusta olen murheissani, aika moni niistä on miehelle, kuten kengät minulle. Jos jotain paria ei näe, ei muista edes omistavansa. 😁Kyllä molemmilla saa ja pitää olla myös omat jutut, kotonakin. Minun "harrastukset" nielevät tilaa myös.
      Kotona kitaroita ei nyt ole kuin muutama, muut on säilytyksessä. Vahvistin näyttäs olevan ja sit jotain...öööö...juttuja.

      Bändissä mies soitteli aikansa, kuulemma nähnyt sen touhun jo kahteen kertaan. Nyt tekee musiikkia omaksi, ja vähän muidenkin iloksi -sen mitä enää töiltään ehtii.

      Elämässä on aikoja ja sitten taas aikoja. Minäkin piirrän ja maalaan, sitten joskus...

      Poista
    6. Ymmärrän miestäsi kahdessa asiassa.
      Hän on huomattavasti fiksumpi kuin minä.

      Ensinnäkin noi bänditouhut. Selvisi kahdella yrittämällä tajutakseen, että tämä ei ole ihmisen hommaa.
      Mulla meni kolkytä vuotta sen tajuamiseen.
      Ja mulla on aina ollu rummut vaan treenikämpällä koska ei niitä kotonakaan voi soittaa. Sama se on missä ne on kunhan tiedän missä ovat.

      Toinen asia mistä olen melkein kateellinen on se, että löysi sinut, piti näkemästään ja korjasi pois kuljeksimasta.
      Kadehdittavan fiksu mies.

      Poista
    7. Tiedä niin siitä fiksuudesta kun tähän kelkkaan lähti... 😁

      Poista
  6. Kertarytinällä kaikki kuntoon, huhheijaa mikä meno ja meininki teillä siellä onkaan! Itse en olisi yhdellä oluella tuosta kaikesta toennut ;)
    Mutta hei, tämä kaikki kaaoshan tarkoittaa sitä että elämä kulkee eteenpäin ja niin sinä ihanainenkin ♡

    "Olkoon iglussanne lämpöä,
    lampussanne öljyä ja
    sydämessänne asukoon rauha."

    Lämpöinen onnentoivotus ja halaus sinulle ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkä edes ottanut sitä olutta!!! 🤣

      Kiitos ihana murunen sanoistasi. Hali. ♥️

      Poista