Kirjoituksia vakavasta ja keveästä. Ja kaikesta siltä väliltä.

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Piti tulla kevyt kesäpostaus



Blogin kirjoittaminen on näemmä jäänyt vähemmälle kahdestakin syystä. Ensinnäkin kesä. Ihan hirveän syväluotaavaa elämäanalyyttista kirjoitelmaa ei ehkä kannata tehdä, vaikka sellaiset aina mielessä myllertävät kuitenkin. Toisekseen viime päiviin on mahtunut kaikenlaista ihan ajallisestikin vievää, jonka lisäksi päässä pyörivät ajatukset ovat ottaneet ansaitusti tilansa. Sohvanpohja niminen paikka on tullut toki sekin tutuksi. Näin kypsällä iällä puhjennut migreeni pitää mielivaltaisin väliajoin siitä huolen. Jos ei kipu kaada vakaatasoon, sitä laimentava lääkitys tekee niin. Erävoitto sohvalle.

Niin, mitäpä tänne. Jotain on loksahtanut paikoilleen. Jokin alkanut. En osaa oikein nimetä mikä. Sen vuoksi en aio ladella kliseitä ja suuria lauseita kaiken tarkoituksesta tai suunnasta. Olla möllötän ja ihmettelen. Olen nöyrä elämän edessä.
Jos jokin tässä hetkessä hämmästyttää, niin se miten paljon voimia ja vahvuutta omat kokemukset ovat antaneet. Että kestän ihan mitä tahansa ja selviän siitä, niin kauan kuin ihmiset ympärilläni pysyvät hengissä. Se entinen minä lamaantui. Maalasi pahimmat ja ilkkui ollessaan sitten oikeassa. Tämä nykyinen ottaa asiat kuten ne tulevat. Kun eivät ne vallassani ole kuitenkaan. Ilman tekopyhyyttä. Ilman mitään pyhyyttä.

On ollut aikoja – ja tulee olemaan, jolloin jokainen tekemäni valinta tuntuu väärältä. Että kaikki on ollut vain tyhmää ja tarkoituksetonta poukkoilua. Eniten minua ikinä lohduttanut ajatus on tämä seuraava.





En todellakaan voi tietää. Kukaan ei. Se avioliitto mikä päättyi eroon, olisi voinut olla jonkun toisen kanssa vielä onnettomampi. Tai se työpaikka jota ei saanut elävä kiusaamishelvetti. Jostain syystä ihmismieli usein olettaa valinneensa väärin, kun lopputulos ei miellytä. Mutta entä jos ajattelisi miltä kaikelta onkaan voinut säästyä valitessaan juuri tämän huonon? Tarkoitukseen uskominen tekee kaikesta helpompaa, uskominen ylipäätään. Mutta vaikka uskoisi sattumaan, silloinkin kaikella on tarkoitus. Opiksi ja ymmärrykseksi.

Monta vuotta kipuilin etten osannut olla tarpeeksi optimistinen. En nähnyt hopeareunaisia pilviä, vain pilviä. Realismi on aliarvostettua, sillä kaikesta pitäisi nähdä vain valoisat puolet, ja nekin etukäteen. Syntyykö kukaan taipuvana pessimismiin? En usko. Kyllä ne ovat ne elämän kokemukset jotka muokkaavat meitä hyvässä ja pahassa. Mitä enemmän kolhuja, sitä enemmän tulevia osaa pelätä. Vasta kun hyväksyin tämän ajatuksen, päättyi kipuiluni. On ihan Ok nähdä pelkkiä pilviä vailla minkäänlaista reunusta.






Katsottava todellisuutta sellaisena kuin se on. Kyllä. Ajatukset ovat omiani, mutta niiden lukeminen jonkin hömppäkirjan sivuilta on aika vapauttavaa. 
Jotain minussa on jälleen muuttunut. Katson todellisuutta ja näen sen, mutta en näe enää vain niitä huonoja vaihtoehtoja. Sillä vaikka kärsimys voi tehdä pessimistiksi, huonot kokemukset voivat myös vahvistaa itseluottamusta. Että kaikesta selvisin. Kaikesta tulen selviämään.

Tästä piti tulla kevyt kesäpostaus. Sen sijaan huomaan kirjoittaneeni jotain epämääräistä tajunnanvirtaa, ulos itsestäni jotain jonka selittäminen on kovin hankalaa. Näen vaihtoehtoja ja polkuja, jotka eivät ole enää mahdottomia. Yksi aika on tulossa päätökseen.

Lomaan on vielä viikko. Enää viikko. Sitten alkaa taas uusi aika. Yksi muuttaa pois, yksi tilalle. Haikeaa, ihanaa.

Elämää.



(Kuvat kirjasta Onnellisuuden käsikirja, Markku Ojanen)

18 kommenttia:

  1. Jotenkin luen tämän siten, että lienee syytä onnitella.

    -sohvasika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on ihan miten, ja kenen kannalta asiaa katsoo. 😁

      Poista
    2. Ajattelin onnitella sinua ja puolisoasi.

      Jossain päin suomea on hyvin harvinaislaatuinen ja upea nainen joka on löytänyt sielunkumppanikseen upean miehen.
      Mistäkö tiedän, että mies on upea?
      No, koska sinä tykkäät hänestä. Yksinkertaista, Watson.

      -sohvasika

      Poista
    3. Kiitos ihana sanoistasi. ❤

      Upea mies se kyllä onkin. Voi olla että kohta on myös "valaistunut". Olen ainakin varoittanut. Nimim. Hankala Nainen

      Poista
    4. Kuulehan kaunis rouva. Me miehet ollaan siitä kummallisia, että me tiedetään, että naiset ovat hankalia. Sen oppii viimeistään kolmevuotiaana omasta äidistään joka osaa olla äärimmäisen hankala, mutta ikuisesti rakas.

      Me ollaan pienestä pitäen totuttu siihen, että naiset
      o v a t hankalia. Ei se tule yllätyksenä kenellekään.

      -sohvasika

      Poista
    5. Hahaha...noo...nähtäväksi jää. 😊

      Poista
  2. Mun täytyy lukea tuo Ojasen kirja, vaikuttaa mielenkiintoiselta - tuo alin kuva(teksti) etenkin osui ja upposi!

    Sain aina kuulla eksältä, että olen pessimisti. Omasta mielestäni olin ja olen realisti, minäkin näen ne pilvet. En välttämättä sitä reunusta, jos sitä ei kerta kaikkiaan ole.

    Mutta en minä silti muserru, ei vain ole sellaista valheellista toivoa. Voi ottaa asiat sellaisina kuin ne ovat. Joskus se masentaa ja toisinaan pystyy paremmin hyväksymään ne ei niin ihanatkin asiat.

    Ehkä se on helpompaa, kuin (perusteeton) optimismi tai pessimismi?

    Ihanaa kesää sinne, Nelina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielunsisko. ❤ Allekirjoitan niin kaiken mitä kirjoitit.

      Kirja on oikein hyvä, mutta muutamassa luvussa häiritsi uskonnollisuus. Mikä kenenkin elämänkatsomus sitten on. Mutta jos sen sietää, niin kokonaisuutena suosittelen oikein lämpimästi.

      Ihanaa viikkoa lomalainen. ❤

      Poista
    2. No mä tilatessa huomasin kustantajasta, että voipi olla syytä lukea omien ateistilasien läpi, mutta se ei koskaan ole estänyt minua tutustumasta mielenkiintoiseen kirjallisuuteen!

      Mä koitan tän viikon tehdä töitä niin sitten olis taas kolme viikoa ihan vapaata❤

      Poista
    3. Muistin että olet nyt juuri lomalla! 😂 No mut jäädään samaan aikaan.

      Ai sinä tilasit sen vallan. Apua, olikohan se ihan NIIN hyvä? 😳
      Itse ihan kirjastosta vaan lainasin. Mutta tosiaan jos suodattaa ne näkemys-kohdat, niin ajatukset ovat oikein käypäisiä.

      Poista
    4. Mä tilasin sen siis toisesta kirjastosta luettavaksi, en missään nimessä ostanut - tällaista tää kirjastonhoitajien ammattislangi on ;-)

      Poista
    5. Huh! Menin halpaan. 😂
      No mutta hyvä näin. Olen maailman huonoin suosittelemaan mitään (maksullista ainakaan), koska mistä kukin tykkää on niin subjektiivinen käsite kuitenkin.

      Poista
  3. Kun jokin loksahtaa paikoilleen, päättyy tai alkaa, on elämä nähdäkseni jollakinlailla mallillaan. Ihanaa, ihana, ihanaa! Päättäväisyystsemppi viimeiseen työviikkoon, lomalla on ihan kivaa - tule sitten sinäkin tänne nauttimaan siitä, mitä on! Pus ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mallillaan ei aina tarkoita, että olisi tasaista ja surutonta. Mutta jokin sellainen hyväksyntä ja tietoisuus on nyt läsnä. Omien voimien tiedostaminen. Ajatukset ovat loksahtaneet ainakin. Millä oikeasti on väliä.

      Kiitos, enää neljä päivää ja sitten wapaus!

      Poista
    2. Ei kukaan mene huvipuistossa vuoristorataan jos se ei tunnu vatsanpohjassa, edes hieman pelota tai edes jännitä. Ei kyydin tarvitse olla vaarallista eikä tule ollakaan.
      Se on silti jotain muuta kuin tyytyä ostamaan hattara kioskilta ja katsella huvipuiston tunnelmaa.

      Kun palat loksahtavat kohdalleen niin siinä rakennetaan samaa miljoonan palan palapeliä. Samaa. Ei se kuva joka kohdasta ole kaunis.Sowwhat?

      Se vuoristorata ennemmin tai myöhemmin menee pimeään tunneliin. Pidäthän minua kädestä kun sinne mennään on tyhmä kysymys jos vastaus ei ole selvillä etukäteen.

      -sohvasika

      Poista
    3. Olen heitä, jotka ostavat hattaran - tässä tapauksessa tosin jäätelön - kioskilta ja katselee tunnelmaa. Ajatuskin vuoristoradasta saa vatsani kääntymään sekaisin. Ensinnäkin, vuoristorata VOI olla ihan oikeasti vaarallinen. Miksi ihmeessä erikseen maksaa kyydistä, jossa tulee huono olo, tai pahimmassa tapauksessa sinkoutua vaunuinen kivikkoon? Vaara ei ehkä ole ilmeinen Suomessa, mutta olemassa kuitenkin. :D

      Ei. Minä syön jäätelöä, nautin kun kesätuuli vaihtaa jakaustani ja pysyn tukevasti jalat maassa. Kirjaimellisesti, kuvainnollisesti. Sillä jos vauhdista ei ihan oikeasti nauti, pelkästään näyttämisen halusta on turha kiivetä kyytiin.

      Mutta palapelivertaus, se on oikein oiva. En oikein pidä kuvasta nyt, mutta katselenkin sen yksityiskohtaa. Tummanpuhuvaa taivasta tai jotain. Kokonaisuudesta voi silti tulla värikäs ja hieno.

      Kiitos <3

      Poista
    4. Sinä olet heitä jotka lähtevät avaruussukkulan kyytiin.
      Vain nähdäksesi maapallon muualta.

      Sinä et ole se joka menee huvipuistoon syödäkseen hattaraa tai jäätelöä.

      Sinä et ole se joka pelkää vuoristorataa.

      Sinä olet se joka uskaltaa enemmän kuin minä.

      Minä olen se joka vaan rakentaa pientä palapeliään eikä uskalla lähteä vuoristorataan.
      Sinä olet jotain muuta.

      Poista
    5. Vuoristoradat ovat aivan liian yliarvostettuja. Mitä vikaa palapelien rakentajissa?

      ♥️♥️♥️

      Poista