Kirjoituksia vakavasta ja keveästä. Ja kaikesta siltä väliltä.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Kesä on juhlien aikaa


Koululaiset ovat siis kirmanneet kesälaitumille. Ammattiin valmistuneita ja lakkinsa saaneita on juhlittu paitsi ansaitusti, myös näyttävästi. Tienvarret täyttyivät juhlaväen autoista, marketin kassalla vielä viime hetken ostoksia puvut ja sievät mekot päällä; kenties varasukkahousut ja pientä purtavaa ajomatkalle. Kesä on perinteisesti juhlien aikaa. On valmistujaisia, rippijuhlia, häitä. Unohtamatta muutenvaanjuhlia

Omanikin valmistui eilen ammattiin, mutta kaksoistutkinnon toiseen osaan vasta tulevana syksynä. Pienen piirin kahvitukset siirtyvätkin myöhemmäksi. Miltei kateellisena katselin eilen juhlakansaa ja upeita kuvia sosiaalisesta mediasta. Miltei, sillä olisi meilläkin ollut yhdet lakkiaiset. Kummityttö, jonka en elämän erinäisten käänteiden vuoksi nähnyt kasvavan ujosta koulutytöstä upeaksi naiseksi, pääsi ylioppilaaksi. Kun kerrankin olisi ollut juhlat, ne sijaitsivat muutaman mahdottomuuden päässä; 500 kilometriä suuntaansa ja samanaikainen opiskeluihini kuuluva harjoittelu, jota joudun olosuhteiden pakosta suorittamaan lauantaisin. Yritin kyllä epätoivoisesti ympätä samaan viikonloppuun molemmat, mutta asiaa eri puolilta (lähinnä juna-aikatauluja) tiirailtuani ymmärsin, ettei aikana ennen ihmisen kloonaamista osallistuminen ole mahdollista. Harmi. Universumi tosin oli jälleen viisas ja lohdutti langettamalla samalle aika-akselille vaatimattomasti kolme päivää (miksi aina!) kestävän migreenin, joten olisin joutunut joka tapauksessa perumaan osallistumiseni. Rankasti lääkittynä viidenkymmenen tuntemattoman kanssa minglaamassa? Noup. Vaikka olisihan se kai tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.





Rakastan juhlia. En vain rakasta järjestää niitä. Minulta puuttuu täysin emäntägeeni, joka lankeaa naisotuksille yleensä syntymälahjana. Kaikki se työ ennen ja jälkeen, leipominen, täysistä kahvikupposista ja etenkin – pannusta huolehtiminen. Puistatus. Servietit puuttuvat pöydästä, eikä pikkulusikoita ole koskaan tarpeeksi. Vastenmielisyys yhden naisen pitopalveluyrittäjäksi juontaa ilmeisesti neljän lapsen ristiäisrumbaan. Kenen idea on ollut sijoittaa juhlava nimeäminen aikaan, jolloin tulee hulluksi yövalvomisista ja maitobaarihormoneista? Stressi, se on ollut pienin yhteinen nimittäjä.
Omissa häissäni olen ollut tasan yhden kerran tähän asti, mutta jo sillä kokemuksella voin kertoa, keskipistely ei ole mitenkään mukava kokemus. Eivät häät nyt varsinainen epämukavuuden rovio olleet. Mutta niin paljon mieluummin istuisin juhlakansan nauttivana osapuolena.

Pienen suvun eräs ominaispiirre on bileiden vähyys. Olen omalta osaltani tehnyt parhaani maan kansoittamiseksi, mutta kaksi muuta sisartani ovat omaksuneet vaikutteita kiinan lapsipolitiikasta. Serkkuja minulla on tasan kolme, ikä - ja elämäneroa noin kaksikymmentä vuotta. Tuskin täytyy erikseen mainita, että olen meistäkin se vanhin. Sisaruskatraani neljäs ja pahnanpohjimmainen saa muutaman viikon päästä sentään toisen vauvan, joten suvun juhlittavia tulee edes yksi lisää. Rippijuhlia, lakkiaisia ja häitä ei silti ihan heti ole näköpiirissä, ellei omaa ydinperhettäni oteta lukuun. Ikärakenteesta johtuen. Niinpä olen seuraavatkin vuodet se, joka emäntägeenittä häärää juhlaa ja unohtaa kaataa kahvia ja ainakin servietit. Oma pieni sukuni tosin tuntee minut. Ja heidät tietäen, arvostanevat tunnelmaa ja hervottomia tarinoita – kiitos poikieni – enemmän.





Vaikka rakastankin juhlia, rakastan niitä ainoastaan jos voin väittää tuntevani kutsutuista mielellään enemmän kuin yhden ihmisen. Suuret joukot ja kepeä keskustelu tuntemattomien lauman kanssa eivät ole minua. Ylisosiaalinen työ vaatii alisosiaalisen vapaa-ajan, itselleni mitoitetun. Juhlissa parasta ovat ihmiset, vasta kaukana perässä tulevat puitteet ja tarjoilut. Ihan parhaimpia bileitä ovat olleet vaatimattomat nyyttikestiajatuksella toteutetut. Eritoten karttakepin hautajaiset, joihin olen ainoana ei opettajana päässyt osallistumaan suvivirren lakattua kaikumasta koulun käytävillä. Kas kun siskoni edustaa kyseistä ammattikuntaa ja sukulaissuhteen syillä siksi itseoikeutetusti kutsun aina laittanut. (Opettajat muuten osaavat todella juhlia loman alkamista, voin kertoa.) Karttakeppiä ei ole haudattu moneen vuoteen, eikä muutenkaan kalenteri näytä kovin varatulta mitä kesään tulee. Tai syksyyn tai ylipäätään mihinkään vuodenaikaan. Osin omasta tahdosta. Osin olosuhteista.

Elämä on siitä hauska, että se voi aina yllättää. Potentiaalisia naimisiinmenijöitä on lähipiirissä muutama pari, toivoa sopii että ymmärtävät viettää suuren päivänsä muutoinkin kuin maistraatin jälkeen todistajien kanssa kakkukahvit hörpäten. Ja mitä omaan Suureen Päivääni tulee, asia ei ole täysin mahdoton. Ehkäpä seuraavaan viisivuotissuunnitelmaani saattaa tulla kirjoitetuksi The Bileet, kuka tietää. Pitkä koeaika taannee paremman lopputuloksen. 

Yksi asia on kuitenkin varma. Niiden juhlien toteutuksesta en vastaa minä.




6 kommenttia:

  1. Oi! Nelina miettii häitä. Siis omia häitään.
    Se tarkoittaa sitä, että maailmassa jossain on hyvä mies jota en ole vielä kätellyt.

    Olen soittanut jokuset sadat häät joten ihan pikkiriikkisen niistä uskon tietäväni. Sen voin kertoa, että neuvoja ei kannata kysellä kaasoilta tai suvulta. Jos neuvoa joskus kysyttäis bändiltä niin ei kaikkien tarttis lyödä päätään samaan mäntyyn. Honkaan. Petäjään.
    Ei vaan koskaan kysytä.

    En ole seitsemään vuoteen soittanut nuottiakaan mutta jos Nelina astuu avioon niin oletan vieläkin saavani aika hyvän bändin kasaan.

    Ja minä suorastaan suutun jos Nelina ei ensimmäiseksi kysy minulta.
    Niih!

    - sohvasika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EN suunnittele häitä! 😁 Se että asia ei ole TÄYSIN mahdoton on vielä 5000 kilometrin päässä suunnittelusta.

      Ajatus tuntuu vieraalta. Sitä pitäisi edeltää onnellinen avoliitto, joka ei sekään ole vielä tapahtunut, eikä tapahduttuaan aikanaan mitenkään itsestäänselvyys. Minä kun en se helpoin ihminen ole millään mittarilla lukien. En.

      Poista
  2. Nyt menin melkein sanattomaksi, mutta vain melkein ;)
    Tämä teksti oli niin monelta osin kuin omasta näppiksestäni, että aloinkin tässä jo pohtimaan voisimmeko kenties olla sukua toisillemme :D
    Tunnistan itseni täysin mm. seuraavista: Ei emäntägeeniä. Ylisosiaalinen työ, alisosiaalinen vapaa-aika, itselleni sopivasti mitoitettu. Keskipisteily puistattaa. Ekat häät kirkossa + toistasataa häävierasta jatkoilla. Toiset häät maistraatissa kahdestaan kipparini kanssa ♥ Jatkot oman lähipiirin kesken, ihanan rentoa ja ihan riittävän romanttista :) Ihmiset tekevät juhlan, ja mieluiten jo ennestään tutut, kuin ventovieraat ihmiset. En viihdy suurissa väkijoukoissa. Rakastan juhlia, mutta en omiani ;)
    Ellei muuta sukulaisuussuhdetta löydy, niin ainakin ihan ilmiselvää sielunsiskoutta on olemassa!
    Onnea ammattiin valmistuneelle lapsellesi ja ylpeälle äidille toki myös ♥
    Juhlallista, mutta rentoa ja rakkaudellista kesää toivottelen sinulle ja läheisillesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä todella olet sielunsiskoni ❤.

      Ihanan lohdullista, että jaat tämän emäntägeenittömyyden ja keskipistekammon.

      Häät oman kipparisi kanssa kuulostavat juuri sellaisilta, jotka itsekin pitäisin JOS. Hyvät bileet pienelle piirille. Eivät ne ensimmäisetkään isot olleet, mutta vissiin harjoituksesta menivät.

      Juhlat ovat kyllä tosiaan ihania. Kutsuvieraana. 😁

      Mitä ihaninta ja tunnelmallista rakkauden kesää teille sinne myös. ❤

      Poista
  3. Ja minä jo ehdin ajatella, että olisipa hauskaa tulla kuokkimaan niihin häihin. Esitellä itsensä bloggaritutuksi, syvemmin kuin ihan pinnalta, syvistä meristäkin on jo saatettu vaihtaa ajatuksia. Uskon olevani hengissä vielä viidenkin vuoden kuluttua. Ei kai tämä kutsu vanhene? Niin, siis kai kutsua voi odotella? Olisihan se vähintään hauskaa? 😄 Heeeh.

    Lisää vaan unelmia ja haaveita. Jos asia ei ole mahdottomuus, se on ehdottomasti mahdollisuus! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä mennään nyt selvästi asioiden edelle. Pieni sivuhuomautus hyvin spekulatiivisesta asiasta ja heti karkaa mopo käsistä. 😁😁😁

      Mun unelmat liittyvät nyt aika tukevasti työhön ja asumiseen. Kattellaan niitä muita sitten.

      Mukavaa päivää muru. ❤

      Poista