Kalenteri ja
vallitseva säätila näyttävät tänään juhannusta. Julkisen kivityksen uhallakin
totean, että paras osuus viikonlopusta selviää ulos katsomalla. Vihdoin sataa
ja saa tehtyä muutakin kuin maanista ulkoilmailua.
Lapsuudenkodissani
en muista mitään erityistä tapahtuneen tämän kyseisen juhlan aikaan, mutta heti
kun sain vähäiset tavarani siirrettyä aikuisuus ja vapaus nimiseen kaksioon,
juhannuksesta tuli The Juhla – ainakin kolmeksi seuraavaksi vuodeksi. Muistan
toki muutaman erityisen juhannuksen jo ajalta ennen täysi-ikää. Lähinnä
ihmetellen. Miten ikinä sain luvan lähteä telttailemaan Kustaviin kavereiden
kanssa? Äiti rakas, ne reissut maistuivat Coca Colalla blandatulta Cherry
Vodkalta.
Parikymppisenä
The Juhannuksen juhlinta alkoi jo torstaina. Silloinen avomieheni ja silloinen
paras ystäväni omansa kanssa pakkauduimme autoon ja ajelimme hyvissä ajoin
varaamiimme mökkeihin eräälle leirintäalueelle. Kylmälaukussa makkarat ja
krapulajogurtit. Pojat ottivat naukkua jo torstaina, me tytöt siveästi vasta
varsinaisena aattona. Juomien määrä piti tarkkaan laskea, sillä lastin
täydennys ei ollut ihan niin yksinkertaista. Kaksneljäseitsemän Abcit olivat
vasta villi unelma visionäärin verkkokalvoilla.
Juhannusta
edelsi itse tapahtumaa suurempi hypetys. Mökit varattiin jo talvella
(lankapuhelimesta soittamalla, voi aikoja!) ja varsinainen suunnittelu alkoi
ainakin kuukautta ennen. Aikana ennen internetiä sääennusteet lausui
nahkahousuinen setämies television pääuutislähetyksen päätteeksi. Siinä piti
silmä kovana seurata ensin Ruokolahden leijonan ja Viron oman rahayksikön
käyttöönoton viimeisimmät käänteet ettei tärkein vain lipsunut ohi.
Tosin olisipa tuon tiennyt katsomattakin. Kylmää oli. Yleensä. Seuraavana
iltapäivänä Nissan Bluebirdin automankasta raikui Dr. Albanin It’s my life.
Siitä ennustettiin suurta hittiä.
![]() |
Juhannuslook vuodelta 1991. Vyölaukku ja yli-iso farkkutakki. Uuh mama. |
![]() |
Vuokramökkieleganssia. No, eipä siellä kuin nukuttu. |
![]() |
Vuosiluvusta en ole varma, mutta Nissanista olen. |
Nuoruuden
juhannukset olivat varsin kosteita. Sittemmin tapahtunut perheytyminen kuivatti
kaiken muun paitsi vallitsevan sään. Jos minun täytyy jotain mainita ajalta
jolloin lapset olivat pieniä, niin joka juhannus satoi. Mikäli kävi tuuri myöden,
taivaalta tuli ehtaa vettä. Aina ei käynyt. Muistan hyvin yhden erään
juhannuksen ajalta kaksi alle koulukäistä lasta. Kotineliöiden käytyä äänekkään
ahtaaksi pakkasimme iskämiehen kanssa naperot autoon ja lähdimme metsästämään
juhannuskokkoa. Sellainen löytyi 35 kilometrin päästä, ilmeisesti ainoa joka
saatiin saavillisella bensaa syttymään. Vesitihku lakkasi juuri niiksi
minuuteiksi, jotka naperot jaksoivat vaatimattomaan risukasaan tuijottaa.
Hyttyset söivät. Kangastossut kastuivat nurmikosta. Lähetään jo, täällä ei
ole mitään tekemistä…
Vastoin
lasteni väittämää, minulla usein oli. Perus arjen lisäksi väänsin toppatakki
päällä parvekkeella pekoniin käärittyjä herkkusieniä sähkögrilliin tirisemään.
Monissa perheissä iskämiehet vastaavat grillaamisesta, onnekkaissa tapauksissa
myös vaiheista ennen ja jälkeen. Meillä se vastasi syömisestä. No hard
feelings.
Erosin.
Juhannuksista tuli jälleen jokseenkin kosteita vaikka ei olisi satanut yhtään. Kunnes
ne kuivuivat uudelleen.
* * *
Tästä ei
pitänyt tulla viinanhuuruinen mittumaarin ylistys, eikä tulekaan. Vaikka vanhan
uskomuksen mukaan runsas juominen juhannuksena tiesikin runsasta satoa
myöhemmin. Örvellys ja riekkuminen sitä paitsi karkottivat pahoja henkiä. Niitä
on suomalaisessa kansanperimässä ilmeisesti pitänyt kyseisellä keinolla torjua
jo vuosisatoja, vaikka juominen itseasiassa lisääkin riskiä kohdata erinäisiä mörköjä.
Oman pään sisäisiä etenkin.
Mitä teette
juhannuksena? Ei mitään. Piti rakentaa terassia takapihalle. Mutta koska sataa,
tehdään sama mitä aina sateella. Eli ei siinäkään tapauksessa mitään. Alun
perin oli aikeissa piipahtaa pieni passia ja lentolaukkua edellyttävä pomppu yhteisessä
euroopassamme, mutta kahden koiraotuksen sijoittaminen The Juhlan ajaksi
osoittautui jokseenkin haastavaksi. Ehtiipä tuonne myöhemminkin.
![]() |
2014. Valotkin päällä keskellä päivää. |
Pitäisikö
juhannuksen olla jotenkin erityinen? Saako siivota, lukea kirjaa, käydä salilla
ja katsomassa mummia? Pienesti nauttia hiljaisesta talosta. Tai no, hiljainen
ja hiljainen. Yksi lapsista päätti ettei mökkireissu telttamajoituksella ole
kovin mielekästä puuhaa enää 13 vuotiaalle, ja passaa siksi iskäviikonlopun.
Eipähän tarvitse aiheesta kanssaan tapella. Mamman bilevuodet menivät jo.
Perinteinen
juhannuspäivän rullaluistelu täysin autiolla asfalttitiellä jäänee
sääolosuhteiden vuoksi sekin väliin, mutta ehkä metsälenkkejä karvakuonojen
kanssa sitten senkin edestä. Eipä tarvitse kolmeen päivään olla ainakaan
töissä. Grillissä paistuvat herkut, joita minä en tee, enkä siivoa. Ja jos
sataa kuin saavista, tilataan pizzat. Aikas kivaa, sanoisin.
Ihanaa
juhannusta, The Juhlaa tai vain tavanomaista naapurustohiljaisempaa
viikonloppua Sinulle!
Ei satanut paljon vettä tänä juhannuksena 👍
VastaaPoistaEi niin. Varsin kuivaa oli, monin tavoin. 😂
Poista