Kirjoituksia vakavasta ja keveästä. Ja kaikesta siltä väliltä.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Kesä tuli toukokuussa


Noin kahdessa minuutissa täyteen kesään puhjennut kevät on saanut sisäisen lomamieleni sekoamaan. Sen lisäksi, että sitä ei kiinnosta mitenkään päin käyttää päiväänsä niin turhaan kuten työntekoon, vähät iltatunnit lomamieli viettää lähes maanisen ulko-oleilun merkeissä. 





Ensinnäkin aurinko. Ihminen ken ei koskaan vasiten ota syöpäsäteilyä ahnaasti palavalle nahalleen, paljastaa nyt täysin aikein auringolle säärensä D-vitamiinin toivossa aina kun se vain on mahdollista. Sen vähimmäismäärän, 20 minuuttia joitakin kertoja viikossa.

Saatuani muutaman vakavan varoituksen siitä miten palanut orvaskesi oireilee vuosien kuluttua aurinkoa erikseen edes ottamatta, olen äärimmäisen tietoinen riskeistä, jota liittyvät jo tuohon lyhyeen altistamiseen. Aurinko tappaa, aurinko vanhentaa, vaikkakin vanhentava vaikutus ei juuri kiinnostele sääri-iholla. Jos jalkani siitä ruttuun menevät, kiintoisana yksityiskohtana mainittakoon, että kintut kulkevat sääolosuhdepakosta 10 kuukautta vuodessa täysin verhottuna kuitenkin. Toisin on toki naaman laita. Sitä on hieman hankalampi peittää farkuilla ja paksuilla sukkahousuilla. 
Lyhyen D-vitamiinitankkauksen lisäksi en muuten aurinkoa ”ota”, kasvoille kaikkein vähiten – kiitos kaikkien lapsuudessa ja myöhemmissä palaneiden kesien. Mutta kintut saavat pienesti nauttia lämmöstä. Maltilla ja ihoa seuraten toki.

Auringolla on toinenkin, paljon suurempi merkitys. Nimittäin valo. Sekoan täysin huhtikuun lopulta aina pitkälle syksyyn asti. Kuin joku kirjaimellisesti sytyttäisi lampun pääni sisällä. Minun ei tarvitse edes oleilla ulkona imemässä kirkkautta itseeni, riittää kun valo tulvii ikkunoista sisään. Että on mahdollisuus olla ulkona ilman taskulamppua ja kymmentä heijastinta. Jos jo yksi sateinen kesäpäivä saa harmaudellaan halun koteloitua vilttiin ja herätä uljaana perhosena joku ihan toinen päivä, voit kuvitella mitä talvi tekee minulle. Se ei ole mitenkään kaunis näky, voin kertoa.






Pohjoisen lapsilla on jokin sisäsyntyinen kauniin ilman käyttöastepakko. Heti kun päivä piirtää vähän lyhempää varjoa hartiat korvissa ja ryhti lysyssä kulkeville masennustaipuvaisille, ulkona pitää viettää jokainen liikenevä hetki. Käsi pystyyn, kuka ei ole lapsuudessaan kuullut lausetta; nyt ulos leikkimään siellä on hyvä ilma?
Sisällä saa murjottaa sateella ja pakkasella, kesä on aivan liian pyhää tuhlata sellaiseen. 

Mitä ulkona sitten pitää tehdä? Nauttia. Toisin kuin arjalaiseen työmoraaliin valetuilla muulloin, kaunis ilma ei ole syy raataa itseään raadoksi nestehukan ja paarmanpuremin laskettavilla kunniamaininnoilla. Pieni ja isokin puuhastelu on toki sallittua, mutta siinä on ihan eri asenne. Kesäasenne. Puutarhan kuopsuttelu onnistuu myös vähemmän hampaat irvessä, saattaapa jopa laiturinnokassa tai puistossa viltillä luettu kirjakin olla mitä suositeltavinta ajankulua. Kesällä löhötään, grillataan ja otetaan rennosti. Kesäkansalle myydäänkin pienet parvekkeet ja rivitalon tilkkutakapihat täyteen erilaista keinua, lepolassea ja riippumattoa. Kesällä saa tuumiskella, kunhan sen tekee ulkona. Koska – aivan oikein – siellä on hyvä ilma.

Onko siellä hyvä ilma? Yleensä ei. Viimeiset kaksi suvea on näistä toukokuun lukemista lähinnä haaveiltu. Ehkä siksi lämpö ja valo saavat pienesti sekoamaan. Allekirjoittaneen nyt ainakin, vaikka ei helteistä niin perusta. Nukkua kun olisi kiva öisin, eikä se onnistu koko päivän joka suunnasta lämmenneiden seinien sisällä. Paitsi jos jäisi töihin yöksi. Sisällä toimistossa on näet hyytävän kylmä. Viime viikon vietin aamuni päällä seuraava kattaus; kaksi paitaa, farkkutakki ja viltti. Hanskat otin jo perjantaiksi, sen verran alkoi viikon kohme sormia kiukuttaa. "Ei huonekohtaista lämmönsäätöä" kuulostaa lähinnä kuluneelta vitsiltä talossa, jossa yläkerta hikoilee ja alakertakin täytyy siksi pakastaa viilentää sekin. Niinpä intoni pinkaista valoon ja lämpöön työpäivän päätteeksi saattaa olla enemmän kuin perusteltua. Vielä kun raapisi jostain motivaation rämpiä läpi päivä pinkaisua edeltävästi. Lomamieli, voi miksi tulit jo?





Onneksi kesä tapahtui. Sentään toukokuussa, vaikka lomasta ei ole vielä tietoakaan. Jos nyt kaksi seuraavaa vuoden valoisinta kuukautta menee keskimääräisessä harmaudessa, on nämä muistot pohjalla. (Kuulostaa osin ontuvalta omaankin korvaan.)
Päivät ovat piinaavan pitkiä viettää jääkaappi -nimisessä paikassa naurettavan pientä korvausta vastaan, eikä motivaatio millään tunnu enää riittävän päiväni murmelina toisintoon. Äkkiä, paljon, heti! Pimeä ja loska huohottavat jo niskaan vain muutaman herkän kuukauden päässä!




Lomamieli on jo täällä, vaikka vapaus siintää vasta jossain. Siihen asti jaksaakseen maaninen ulko-oleilu alkaa ikkuna auki ajetusta kotimatkasta (on ilmastointikin, mutta sillä ei pääse tunnelmaan) ja jatkuu pitkälle iltaan. Ei kiinnosta pyykinpesut, ei imurinvarteen tarttuminen. Pitää olla ulkona, kun on hyvä ilma. Mennä metsään koiran ja kameran kanssa, joista jälkimmäinen vie miltei transsinomaiseen tilaan. Huomaan joka ikisen yksityiskohdan, sävyn, mahdollisen kuvakulman. Sillä miten taidokkaita otoksia huomioista tulee, ei ole mitään merkitystä. Kimalaisen kukkakierros, omenapuiden parempi mekko, miniaurinkoja voikukkakedolla. Valokuvaus on yksi meditaation muoto. Eikä yhtään hassumpi sellainen.



Hurmaavia, lämpimiä ja ihania kesäiltoja kaikille! 








8 kommenttia:

  1. Nyt, kun näistä säistä on saatu nauttia useampi viikko eikä ennusteen mukaan vielä ihan heti loppua näy, olen jopa päässyt siihen tunteeseen, ettei ole pakko iltavuoron jälkeen sännätä pihalle jos ei jaksa.

    Monena kesänä on tuntunut yhden töissä vietetyn aurinkoisen illan jälkeen, että kesä menee hukkaan. Ja on se saattanut mennäkin, koska niitä ilmoja ei totisesti kahtena viive kesänä juurikaan ollut. Nyt on ihanan rentoa, mutta tunnistan tuon fiiliksen kyllä!

    Nautitaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jjep. Pari iltaa olen jo minäkin
      malttanut olla sisällä, ainakin tunnin 😁

      Nautitaan. Todellakin. ❤

      Poista
  2. Kesänainen, nauti ihanainen! Tästä tosiaan on pakko kiskoa irti kaikki mahdollinen. Ainoastaan keski-ikäisen rajoitettu kyky valvoa puristaa liiat mehut vähän turhan aikaisin. Mikä olisikaan hauskempaa kuin valvottu kesäyö ja aamun lyhyet unet?!

    Pussss ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on joku puolestaan vienyt taas unet... Ei malta, ja kun malttaa ei tule. 😁

      Mutta ihanaa on. Nautitaan ny. Halituksia ❤

      Poista
  3. Kesä. Mikä ihana jo sanana! Vaikka se tekee myös kaikkea tylsyyttä, rakastan sitä silti! Juuri se kaikki, mistä kirjoitit, on sitä. Oi ihanuutta!
    Nautitaan, nautitaan! (Välillä vähän kiroillaan, mutta ei kerrota kelleen..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Pienesti sadetta ehkä jo odotellen. Mutta on tämä makiaa. Ehkä siksi kun tietää että ihan kohta ohi kuitenkin. 😁

      Poista
  4. Lämpöä ja lomamieltä, sitä se teettää kun kesä yllättää suomalaiset kesken kirkkaan mutta kolean kevään :D
    Olen monesti blogissani sanonut että taidan toimia aurinkoenergialla :) Niin vahvasti valo minuun vaikuttaa että aina keväisin ja kesäisin tunnen todellakin eläväni joka solulla, ja unen tarve vähenee kuin huomaamatta. Kohta koittavat taas "perinteisemmät" kesäpäivät, jolloin sitten nukutaan niitä kertyneitä univelkoja pois ;)
    Kiitollisin mielin me kesän lapset nyt iloitsemme ja nautimme ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nukutaan vissiin sit seuraavat 2 kk... 😆

      Iltaisin joutuu kyllä ihan varta vasten laskemaan kierroksia että pääsee ylipäätään nukkumaan. Kun olis niin kaikkee muutakin. Paitsi loma. Eli nukkumaan vaan kiltisti.

      Että aurinkoenergialla täälläkin. ❤

      Poista