Kirjoituksia vakavasta ja keveästä. Ja kaikesta siltä väliltä.

torstai 17. toukokuuta 2018

Itsekkäät, välinpitämättömät ja oikeutetut



Seurasin mielenkiinnolla minäminä –ihmisen lajityypillistä käyttäytymistä junassa tässä taannoin. Tietänet varmaan, se tyyppi joka imee tilasta kaiken ilman? Tönii laukuillaan, laskee kysymättä ikkunan eteen kalteriverhot, jotta ohikiitävä maisema ei häiritse Hänen Majesteettinsa läppärillä työskentelyä (viis siitä jos joku on ostanut ikkunapaikalle lipun ihan vaan maisemameditoinnin vuoksi), valtaa vastakkaisen paikan pöydän kokonaan, pitää jalkoja, laukkuja, takkia ja isoa egoaan toisten puolella. Sellaista spektaakkelia seuratessa nousee mieleen vain yksi epäuskonsekainen naureskeltu ”miksi”.

Joskus uskon eläväni omituisessa rinnakkaistodellisuudessa josta Universumin Todellisuusvastaava aina silloin ja tuolloin kiskaisee minut mielestäni melko surrealistisiin tilanteisiin todistamaan mitä erikoisemmin kääntein toteutettuja minäminä –lajin ilmentymiä. Tämä saa miettimään, onko oma ajatustapani erityisen kummallinen, keisarin uudet vaatteet –tyyppinen piilossa naurettu vitsi, vai elänkö todella väärällä planeetalla.

Seuraavassa muutama hämmästyksestä haukkova havainto ihmislandian supersankareista. 



Ihmiset, jotka ajattelevat olevansa syntymäoikeutettuja erityiskohteluun. Itsekkäällä on aina etuoikeus, eräänlainen lähtökohtaisesti tienattu VIP-lippu elämän parhaille paikoille. Itsekkään ei tarvitse odottaa vuoroaan, edes suostua sellaiseen nöyryytykseen kuten jonotus. Jos katsastus toimii ajanvarauksella, Itsekäs möykkää tiskillä haluavansa auton NYT nosturille, kaikkien vuoronsa varanneiden ohi, koska HÄN ei ehdi käyttää aikaansa mihinkään niin turhaan, kuten kulkemaan järjestelmän talutusnuorassa. Itsekkään mielestä kaikki palvelut, lait ja järjestelmät ovat tehty joustamaan hänen kulloisiakin tarpeitaan varten. Itsekkään asia on aina kaikkein tärkein. Itsekäs tukkii päivystyksen pikkunuhalla ja ainakin kaksi päivää kestäneellä kolkytseitsemän ja yksi –kuumella, eikä hyväksy lainkaan miksi joku pääsee vastaanotolle jonon ohi kirves polvessa. Itsekäs ajaa surutta punaisia päin, eikä suostu ymmärtämään miten toimii vetoketju kaistojen liittymässä. Itsekäs menee kauppaan sulkemisaikaan. Itsekäs jättää auton tyhjäkäynnille naapurin lastenvaunujen läheisyyteen, laulaa singstaria yöllä kerrostalossa ja vie rikkinäisen pesukoneen metsään. Itsekäs leikkaa kysymättä yhteisen raja-aidan alas ja laulattaa sirkkeliä naapurin rippijuhlien aikaan, niin että puutarhapöydät ja vuokrattu pihateltta tärisevät. Itsekäs tekee elämästään taideteoksen, jossa mitättöminkään yksityiskohta ei palvele mitään yhteistä hyvää.



Ihmiset, joita ei mikään koske. Välinpitämättömän lempifraasi mitä välii, on rakentunut koko hänen elämänfilosofiaansa tyylittäväksi toteamaksi. Mitä välii heittää roskat auton ikkunasta, kusii pöntön ohi, ottaa viimeisen tipan kahvia ja jättää keittimen päälle. Välinpitämätön on juuri se tyyppi, joka tiputtaa tahallaan kymmeninen pesemättömien käsien koskettamat ottimet salaattilaariin lounasravintolassa. Välinpitämätön tulee flunssassa katsomaan vauvaa ja tuo toki omat keltaista toukkaa nenistään puskevat taaperot mukanaan. Välinpitämätön ottaa kaikki loput maistiaiset ja ilmaisnäytteet ja avaa kosmetiikkaosastolla myyntipakkauksia nähdäkseen ripsivärin sävyn, koska se ei jostain syystä testeristä selviä. Välinpitämätön kävelee vastakylvetyllä nurmella ja kuraisilla kengillä sisätiloissa. Invapaikkoja tämä ihmislaji suorastaan rakastaa. Kuten myös tupakointia, etenkin ihan minkä tahansa julkisen rakennuksen oven edessä, jotta kaikki varmasta saavat osansa yksilöllistä vapautta ilmentävästä muinaisjäänteestä. Ja vaikka hississä piereminen alkaa olla jo kulunut legenda, uima-altaaseen peseytymättä meneminen sitä vastoin ei. Kiva siinä on Simoerkin eritejäämäisissä pallikarvoissa kauhoa perhosta. Kloorihan ne tappaa. Mitä välii...




Ihmiset, joilla on syntymäoikeus. Parkkeeraa kostoksi auton marketin oven eteen poikittain, sillä joku idiootti on vienyt hänen vakkaripaikkansa. Kaupassa oikeutettu puristelee jokaista tomaattia, ja jättää tiskiltä ostamansa lohen vessapaperiosastolle, koska hänellä on oikeus muuttaa mieltään. Mitä tuotteisiin ylipäätään tulee, oikeutettu tuo kaksi viikkoa kävellyt kengät takaisin kauppaan koska on jostain provokatiiviselta vertaispalstalta juuri poiminut sanan tyytyväisyystakuu. Oikeutettu nostaa kunnianloukkauksesta syytteen, jos naapuri toruu hänen kolttosikäistä lastaan. Oikeutettu hautoo taloyhtiön ruohonleikkuria takapihallaan koko kesän, koska hänellä on…aivan oikein…oikeus käyttää sitä. Oikeutettu pitää lentokoneessa vähintään kyynärpäätään puolellasi ja seisoo ruuhkabussissa sinnikkäänä tukkeena siten, että ihmisiä joudutaan jättämään pysäkeilleen. Oikeutetun ei näet tarvitse maksavana asiakkaana siirtyä käytävällä taaksepäin. Kuluttajana oikeutettu onkin mitä mukavinta asiakasryhmää. Hän on juuri se ihana kanssaeläjä, joka hamstraa syödäkseen sushibuffassa vain kalat ja pizzasta vain päälliset. Erityisen elementissään oikeutettu on sijaisnärkästyjänä erilaisissa forumeissa, yleensä somessa. Oikeutettu tuntee aina jonkun, joka tuntee jonkun, joka voi järjestää potkut sinulle. Oikeutettu sanoo aina mielipiteensä. Oikeutettu on aina oikeassa.






Yltiörehellisenä minun on hirvittävän vaikea ymmärtää vaikkapa varastamista. Pihalta hävinnyt lapsen pyörä, koulun seinustalta sukset. Kuntosalin eteisestä otetut kengät. Mikä logiikka? 
Jos löydän menkkahaukan sovituskopista toisen kaupan vaatekassin kuitteineen tai kadulta rahapussin, en ajattele että kappas miten kiva, juuri tällaista olenkin aina halunnut. Kyllä se ensimmäinen ja tiedostamaton ajatus on; miltä minusta tuntuisi? Silläkin uhalla, että kerran hirveällä vaivalla selvitettyäni rahapussin omistajan henkilöllisyyden ja sovittuani luovutusajankohdan joka hänelle kävi, sainkin vihat niskaani. Minä ryöjäke kun olin kuulemma putsannut lompakon ja jättänyt sinne pelkät kortit. Lompakonhukkaajamiehelle ei tullut pieneen mieleenkään, että jos olisin niistänyt rahat, tuskin jaksaisin nähdä vaivaa tyhjän palauttamiseenkaan. 
Tuleepa mieleeni eräs toinenkin kerta, kun olen jonkun omaisuutta lähtenyt jäljittämään ja omistajan kanssa käynyt juuri tyypillisen "toinen todellisuus" esimerkkisen keskustelun. Minun olisi pitänyt tiettynä aikahaarukkana (hyvin kapea, koska ei vaan sovi) ajaa toiselle puolelle kaupunkia palauttamaan kukkaroa, jonka epäonnekseni satuin kadulta löytämään. Tai voisinko lähettää sen postissa –omalla kustannuksellani tietenkin. Ei paljon vissiin kiinnostellut?


Onko löytäjän tehtävä nähdä loputtomasti vaivaa palauttaakseen hukkaajalle tämän omaisuutta? Millainen ihminen edes vaatii, että omasta virheestä pitäisi muille aiheutua ylimääräistä puuhaa? 
Tässä saavutaan keisarin uudet vaatteet – kohtaan. Ehkä minä ajattelen tässä omituisesti. Minä, joka ajaisin itse vaikka 200 km siitä ilosta, ettei tarvitse kuolettaa koko rahapussin sisältöä ja alkaa niitä kymmeniä kaikenmaailmanmuitakortteja uusia. Kiitollisena ja nöyränä. Aina voi toki pyytää. Käskeä sitä vastoin ei. 






Ymmärrän hyvin erilaisia tapoja toimia. Ymmärrän senkin, että etenkin nuorissa ihmisissä on keskimääräistä enemmän näitä edellä mainittuja ominaisuuksia, kunnes elämä tavoille opettaa. Olen ollut itsekin se kaupan oven edessä savuttelija, joka närkästyi ihmisoikeusrikkomuksesta nimeltä pyyntö ”voitko siirtyä sivummalle”. Ikää oli noin kuusitoista ja tuohtunutta egoa senkin edestä. Silloinkin, sen aikaisen keskenkasvuisen ymmärrykseni alla jossain sisimmässäni tiesin, että se ihminen oli ihan oikeassa ja minä väärässä. En vain ymmärrä miksi joillekin jää pysyväksi ominaisuudeksi kusipäisyys.


Joskus on vaan niin kovin vaikeaa elää laumassa. Sietää itsekkyyttä ja mitä kekseliäämpiä tapoja toteuttaa silkkaa idiotismia. Jaksan silti uskoa, että enemmistö telluksen tallustelijoista saavuttaa kengännumeroaan suuremman prosentuaalisen sosiaalisen älykkyyden. Tilan, jossa olemisen ohjenuorana toimii pyrkimys hyvään. Se ei tarkoita, etteikö edelleen tekisi virheitä, toimisi itsekkäästi, välinpitämättömästi, jopa kohtuuttomasti. Joskus se mikä muille näyttäytyy itsekkäänä, onkin väärinkäsitys, ajattelemattomuutta, jopa silkka vahinko. Mutta jonkinlaisen sisäsyntyisen manifestin raameissa täällä pitää yrittää toimia, jonka mukaisesti minäminä ei aina voi olla ainoa oikeutettu ihan kaikkeen mitä keksii haluta. Ainakaan toisten kustannuksella. 


Ehkä elän ihan väärässä todellisuudessa, ehkä omani onkin sellainen. Mutta joskus on vaan vaikeaa ymmärtää. Niin kovin vaikeaa. 



14 kommenttia:

  1. Voi että kun satuitkin juuri tänään osumaan aiheeseen joka on kaivellut minua koko päivän. (Toki muulloinkin ;)) Minäminä mussuttaa korvapuustia/hillomunkkia ja naukuu vehnäallergiselle "Ottaisit sinäkin" siitä huolimatta että allergioista on ollut jatkuvasti puhetta. Tämä ottaa aina ne työt tehdäkseen joissa pääsee helpoimmalla ja huokailee sitten että kohta pääsee tauolle kun on painanut niin.. Oikoo kaikessa mahdollisessa ja laistaa sitten vastuusta. Argh. Meillä on muuten tapana nimittää näitä kaupan oven eteen pysäköiviä "Raineksi", kun sattuu olemaan sen niminen juuri näin käyttäytyvä tuttu :D
    E
    ps.Mikä on menkkahaukka? Niin ja kiitos taas hyvistä huomioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menkkahaukka = Henkkamaukka. :D

      Jokainen tuntee Rainen. Tai Simoerkin. Tai minkä tahansa pullanpuputtaja työstäluistajan. Näiden kanssa on vaan elettävä ja oltava polttamatta päreitään niin kovin (usein). Huokaus.

      Mukavaa viikonloppua, toivottavasti sinullakin vapaata sellaista. ♥

      Poista
    2. Ah, kyllä helpottaa jaksamista kun muillakin on näitä samoja :D. Tänään töissä (Onneksi vapaita odotellessa) kävin mielessäni läpi tätä sinun kirjoitusta ja se auttoi kun kuuntelin ja katselin sitä otusta jolla työpäiviäni rask.. rikastutetaan.
      E antoisaa viikonloppua!

      Poista
    3. Olen kirjoittanut (en julkaissut) jutun jossa kerrotaan erikseen mm. työpaikkaperseilystä. Ehkä postaan sen vielä joskus tänne.
      Nimim. Jaa mistäkö ammensin idean? 😁

      Lavvantainjatkoja. ❤

      Poista
    4. En malta odottaa työpaikkaperseilypostausta!!! Mun työpaikka on kuin sketsisarjasta, tosin aina ei huumori ihan riitä

      Poista
  2. Unohdit mainita ihmiset, joiden loma-aika on AINA tärkeämpi kuin toisten, vuodesta toiseen! Mikään vuorottelu ei tule kysymykseenkään. Sillä nyt niin ei ole väliä, että toisellakin on lapset, puoliso ja menot. Tuntenet tyypin?
    Loistavia huomioita! Ja niin tuttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jjep. Tunnen tyypin. Yleensä se on kyllä koululaisten loma-aikaan oman viikkosensa haluava perheetön. Kiusallaan?

      Mukavaa, rentoa viikonloppua. ♥

      Poista
  3. Teinien angstikauteen ja itsensä metsästämiseen sallittakoon nämä rajan rikkomiset, mutta jos teini-ikä jää päälle, se on aika surullista. Aivan mielettömän taidokkaasti sanailit eri lajityypit oikeastaan pissipäisyydelle ja kaikkihan me tunnemme jonkun tälläisen tapauksen tai olemme törmänneet.

    Hämmästelen myös aina näitä ihmistyyppejä, hapen syöjiä, jotka puhuvat tuntitolkulla vain itsestään ja eivät koskaan kysy toiselta mitään, en vaan tajua ja olen yrittänyt ja yrittänyt pohtia tätä ihmislajia. Minulla oli tälläinen ystävä ja vasta 30-vuoden ystävyyden jälkeen irrottauduin kahleista ja en tänä päivänä ymmärrä miten jaksoin niin kauan. Hyviäkin hetkiä oli myönnetään ja tilanne ei aina ollut toisen osalta niin paha, oli parempia vuosia ns. Mutta luulen, ettei hän koskaan oppinut mitään minusta, koska en muista, että juuri koskaan olisi kysynyt. Piti parhaana ystävänään, koska minä olin se joka kuuntelin ja kuuntelin, arvaa koinko samaa. Minulle röyhkeys on kauhistus kaikissa muodoissaan ja kaikki minä minä ihmiset kuuluvat tähän kastiin, mutta mistä moinen käytös kumpuaa, ei ole tähän päiväänkään mennessä vielä valjennut. Nykyään vältän, kuin ruttoa näitä ihmistyyppejä, liukenen jonnekin, kun kohtaan.

    Huh hellettä, meni vähän asian vierestä, mutta itsekkyys on todellakin monimuotoista.

    Upeaa viikonloppua Nelina ja ai että rakastan sun blogia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mennyt yhtään asian vierestä, vaan täysin nappiin!

      Ei lisättävää. Paitsi että hyvä kun hankkiuduit eroon loputtoman kuuntelijan osastasi. Se ei ole ystävyyttä. Ainoastaan hyötysuhde.

      Blogirakkaus on kyllä ihan molemminpuolista. 😍

      Ihanaa lauantai-iltaa. ❤

      Poista
  4. Jee, täällä olen ihan fiiliksissä! Ihan parasta, ja niin täyttä asiaa sinulta jälleen kerran. Ja nyt kun minulla on vaihteeksi taas aikaa kommentoida, niin täältähän pesee. Pyydän anteeksi jo etukäteen :)

    Ensinnäkin tämän postauksen linkitän siskolleni, sillä olemme monesti ihmetelleet että onko meissä molemmissa jotain pahasti vialla, kun meitä ärsyttää juuri nämä mainitsemasi ihmistyypit. Sukuvika(ko)? ;)

    Olemme siskoni kanssa menneet monet kerrat itseemme ja yrittäneet olla välittämättä, mutta kun EI VAAN PYSTY!
    Näin luontoa, eläimiä ja joitain ihmisiäkin ;) rakastavana kerron nyt tarinan.
    Eräällä saariretkellä, joka ei siskoni ja minun näkökulmasta katsottuna mennyt ihan niinkuin Strömsössä, tapahtui mm. seuraavaa: Venekunta saapuu ja kiinnittää veneen kylkiparkkiin, kun veneet pitäisi siis ajaa keula/perä edellä laituriin ja toinen pää sitoa ankkuriin, jotta laiturin ääreen mahtuisivat muutkin veneilijät. Yritimme kauniisti ehdottaa uudelleenrantautumista, mutta kun ei heillä kuulemma ole ankkuria veneessään. Venekunnalla on koiria, jotka päästetään juoksemaan saareen vapaana. Lintujen ym. pesintäaika, koirien kiinnipitoaika, jotkut saattavat pelätä koiria, jotka myös tekevät tarpeensa uimarannalle ym. ei toivottuihin paikkoihin jne. Mainitsimme asiasta. Vastaus oli että he vahtivat kyllä koiriaan ja niiden tekemisiä.
    Venekunnan miespuoliset jäsenet virtsaavat häpeilemättä, joko laiturilla tai veneensä kannella seisten (n. 5 metrin päässä meistä) suoraan mereen, mihin heitetään myös tupakantumpit. Grillikatoksella makkaroita paistaessaan saivat sytytysnesteellä puut syttymään, onneksi ei syttynyt koko katos. Tölkkejä, pulloja ym. roskaa löytyi seuraavana aamuna kahden ison kassillisen verran lähimaastosta, jotka me keräsimme ja kuskasimme mantereelle, koska kyseinen venekunta oli päättänyt poistua paikalta aamuyön varhaisina tunteina. Huom. Kaupunki on tuonut venesatamaan useita roskiksia niin mökkiläisiä kuin veneilijöitä varten, ettei saaria, merta ja luontoa roskattaisi. Pieni vaiva, mutta valtavan suuri merkitys yleiselle viihtyvyydelle ja luonnon hyvinvoinnille.
    Ai niin. Soittivat kovaäänisesti, veneen kajarit pahasti säristen musiikkia koko illan ja alkuyön, jonka päälle sitten huusivat toisilleen todella mielenkiintoisia ja selkokielisiä juttujaan ;) Puoliltaöin erään veneen kattoluukusta nousi esiin mies, tai oikeammin sanottuna miehen pää, joka karjaisi: "Nyt loppu se p****n huudattaminen!" Me muut venekunnat aplodeerasimme ja sen jälkeen tuli hiirenhiljaista.
    Wuhuu! Emme olleet siskoni kanssa sittenkään ainoat, joita häiritsi näiden idioot.. anteeksi ihmisten välinpitämätön ja itsekäs käytös. Ja hei, nyt tiedämme, että sinäkin kuulut meihin, joiden on joskus niin kovin vaikea ymmärtää ♥
    Kiitos Nelina ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen sanaton. Sellaisella raivostuneen typertyneellä ja hyvin ihmisallergisella tavalla, sanaton. Mutta valitettavasti en yhtään yllättynyt.

      Ja mulla kun meni hermot jo siihen junaperseilijään. Aikamala... :D

      Mistä näitä tulee? Pahinta on, ettei tämä ihmislaji yleensä itse juuri häiriinny mistään. Eli sellaista kantapään kautta hankittua opetusta ei vaan ole.

      Empatiakasvatus pakolliseksi oppiaineeksi jo päiväkodista lähtien? Jos ei koti sitä taida, yhteiskunta edes yrittäisi? En tiedä. Mutta vaikiaa on!

      Koitetaan jaksaa. Ei kai tässä muutakaan voi. Perustetaan joku vertaisryhmä. Idioottien uhrit Ry. :D

      Kiitos ihana-Ansku ♥

      Poista
  5. Tämä juolahti mieleeni tänään kun olin kävelemässä asemalle.
    Takaani kuului "ring-ring" joten jatkoin kulkuani suoraan, ponnahtamatta ennalta-arvaamatta oikealle tai vasemmalle koska 50% todennäköisyydellä ringring ajaa silloin päälle.
    Kyseinen minäminä ringring pysähtyi rinnalleni ja alkoi tenttimään, että miksi h-vetissä en väistänyt?
    Poistui mutisemasta kun kysyin, että miksi pyöräilet jalkakäytävällä?

    Kun pääsin asemalle, niin laiturilla oli jokunen minäihminen joilla on ilmeisesti kamala pelko siitä, että juna karkaa? Pelko on niin suuri, että kaksosrattaita ollaan työntämässä ovesta sisään samalla kun parikymmentä päätä yrittää ovesta ulos. Ihan terveen järjen luulisi sanovan, että sisään mahtuu huomattavasti paremmin kun sieltä on ensin tullut parikymmentä päätä ulos?

    Päätepysäkillä nousin liukuportaisiin. Edelläni olu pari minäihmistä. Sen huomaa siitä, että liukuportaiden päätyttyä he pysähtyvät niille jalansijoilleen ihmettelemään missä ovat ja mihin mahtavatkaan olla menossa. Vaikka ensimmäinenkään opastekyltti ei taatusti ole siinä mihin liukuporras päättyy vaan ne ovat tarkoituksella hieman sivummalla.

    Sitten kauppaan. Kaksi kassaa - yksi jono on suomessa tunnetusti mahdottomuus, koska jos kuuluu sanat - "täällä on vapaa kassa" niin minäihminen hyökkää jonon perältä välittömästi koska kassa selvästikin avattiin juuri häntä varten.
    Kaupan kassajono muuten lie ainoa paikka jossa minäihmisellä ei ole kiire koska kyseessä on hänen kassavuoronsa, joten hänellä on oikeus kuluttaa siinä aikaa vaikka kertomalla kassaneidolle pikkutuhmia vitsejä.

    Jotenkin joskus tekisi mieli vaan pysytellä kotonaan, koska ne joiden soisi pysyvän kotonaan kunnes oppivat ulkona olemaan eivät pysy kotonaan.

    -sohvasika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaargh! Niin hyviä esimerkkejä, että oikein myötäraivostuttaa! Just tuo änkeäminen samaan aikaan ja mikä juttu se on jäädä seisomaan liukuportaiden yläpäähän? Se on paitsi tyhmää, aiheuttaa vaaratilanteen.

      Kaupassa käytäväntukkijat, etenkin ne jotka pysähtyvät niille sijoilleen keskustelemaan jonkun tutun kanssa. Hirveen kätevää. Ei ole!

      Mikä tahansa palvelutiski; asioi, poistu. Älä heitä muutamaa kivaa kommenttia säästä vuoronumerolla 230, jotta se 279 ehtisi myös hoitaa asiansa lounantauolla plus matkat. Kun sinä totisesti et ole universumin ainoa asiakas ja ihminen!

      Tekaa aika usein mieli pysytellä kotona. Ihmisallergia ja ylilataus.

      Kiitos loistavasta kommentista. :D

      Poista