Kirjoituksia vakavasta ja keveästä. Ja kaikesta siltä väliltä.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Huhtikuu jo



Pääsiäinen ei ole enää entisensä. Se pitää monella tapaa paikkaansa, sillä nuoruudessani – tai ainakin saavutettuani baari-iän – pitkäperjantai oli Todella. Pitkä. Perjantai. jota seurasi typerä välilauantai ja kaksi sunnuntaita, eikä kukaan kotoaan juuri poistunut. Nyt pyhän määrettä eivät täytä edes kiinni olevat kaupat ja ostosparasiitit. (No okei, ”paratiisit”. En voinut vastustaa kiusausta.)  Pääsiäinen ei ole entisensä etenkään siksi, että lapset ovat kasvaneet. Enää ei pueta noitaa virpomakierrokselle, eikä edes piiloteta suklaamunia lukuisten vihjelappujen juoksuttaessa ensin äitiä (piilottamaan) ja sitten lapsia (etsimään) mihin se kukko on tänä vuonna sattunut yllätyksensä laskemaan.






Lapsena meillä oli tapana käydä mummilla, joko pääsiäissunnuntaina tai -maanantaina. Mummi teki pashaa ja leipoi täytekakun. Mummilla oli jokaiselle suklaamunia ja vaikka mitä herkkuja. Pelattiin Kimbleä ja vähän isompana selasin kaikki ihanat aikakausilehdet, joita mummi tapasi tilata. Niitä oli aina aika nippu yöpöytänsä alatasolla. Jossain kohtaa huomattiin, että kahvinkeitto kävi aina vain hitaammaksi ja ”mihin minä laitoinkaan” alkoi tapahtua. Mummi eli sen jälkeen vielä vuosia ja vuosia, loput niistä kai nuoruudessaan tyhjä katse kasvoilla. Kukaan suvusta ei ottanut mummin osaa pääsiäiskoollekutsujana. Jotain kuoli lopullisesti hänen mukanaan.




Omista perhepääsiäisistä en paljoa muista. Paitsi että neljä tapahtumatonta päivää putkeen kaikki koolla oli jollain tapaa, no  – ahdistavaa, eikä muutoin eronnut perusarjesta, kuin juuri ahdistuksen määrällä. Eron jälkeen suurin pohdinta koski mennäkö baariin perjantaina vai lauantaina, milloin vapaa viikonloppu sattui samaan kohtaan kalenteria sijoittumaan. Hippavuodet olivat ja menivät ja nyt istun pitkästä aikaa tyhjässä talossa, ellei syliin änkeävää isovillakoiraa oteta lukuun, ja kuuntelen hiljaisuutta. Viimeiset pari vuotta kotona on käytännössä aina ollut joku lapsista, kasvettuaan isilä-iästä omapäätäntä-ikään. Tämä hiljaisuus on ihan erilaista kuin se, jossa teinit nukkuvat yläkerrassa. Tässä on jotain todella hiljaista. Samaan aikaan myös tuulahdus tulevista ajoista jolloin herään joka aamu näin. Ihan käsittämätöntä, että sekin on vielä edessä! Elämän erilaiset vaiheet ja muutokset huomaakin erityisen helposti juuri juhlapyhien ja traditioiden kautta. Mutta miten se jaksaa aina yhtä paljon hämmästyttää?







En mitenkään halua ottaa kantaa pääsiäisen alkuperäiseen merkitykseen, saati kuuluisiko kirkollisia vapaita enää pitää tapakristityssä yhteiskunnassa, jossa yhä useampi luopuu oletetusta taivaspaikastaan ainakin verojen maksamisen muodossa. Tuntuu silti rienaukselta sanoa seuraava; mielestäni näistä neljästä päivästä on tullut vähemmän ahdistavat kuin ennen.

Pääsiäinen on jotenkin eri asia, kuin pitää vapaaputki ottamalla lomapäivistä viikonlopun molemmille puolille yhdet. Pääsiäisessä on sellainen verkkaisen pyhän tunnelma, joka puuttuu arjesta tyystin. Vannoutuneena joulufanina olen erityisen yllättynyt, miten hämmästyttävän vähälle huomiolle tämä kesäloman odottelun katkaiseva juhlapyhästö on mielessäni sijoittunut. Ehkä se on tuo joka paikan valtaava keltainen väri, pitkälle iltaan viipyvä valo tai ymmärrys että vuoden paras puolikas on jo alkanut, joiden vuoksi olen viimepäivät ollut kaistapäisen onnellinen. Vuorotyötä tekevän ystävän tuskailu tuntuu siksi erityisen pahalta, kaikilla ei ole mahdollisuutta fiilistellä samoin.




Tänään on jo huhtikuu. Mieletöntä. Kevään paras, ja kesä kokonaan edessä. Tässä kohtaa ei vielä kiroilla säitä ja sateita, lomaltapaluun ankeutta ja bikinikuntoon tapahtumatonta kahden kilon pudotusta. Kaikki ihana on mahdollista ja edessä.

Erityisen ihanaa ja aurinkoista sunnuntaita juuri sinulle.



16 kommenttia:

  1. Mahtavasti pohdit tätä. En ole uskonnollisesta perheestä, mutta isovanhempien kasvattama ja meillä oli kyllä lapsuudessa pääsiäisperinteitä. Mieheni juuri eilen totesi, ettei laitettu sitten edes rairuohoa, vastasin, kun ei ole enää taaperoita ja kuka meistä nyt söisi edes pashaa, mämmiä tai haluaisi tehdä lammasta. Joten jeps, ei niin minkäänlaisia pääsiäisperinteitä. Tavallaan haikeaa ja tavallaan helpottavaa, mutta totta, perinteet ovat varmasti katoamassa.

    Nuoruudessa pääsiäinen oli kuolettvan tylsä ja loputon, onneksi oli kaverit ja oli kyllä ne baaritkin jossain kohden elämää päälle kakskikymppisenä jo auki, mutta musaa ei tainnut saada soittaa, mutta hei baarit kutsui silloin.

    Tämä pääsiäinen on ollut ihana, on ehditty tehdä pitkiä koiralenkkejä, aurinko on paistanut ja maa ei ole ollut kurainen. On katsottu leffoja joka ilta, syöty hyvin ja kiireettömästi ja tytöillä on ollut yökyläkamuja. Pääsiäismunia on ollut tietty ja pääsiäiskoristeita, joten pikkaisen pääsiäistä kuitenkin.

    Sydämellistä pääsiäisen jatkoa sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, on kyllä ollut juuri sellainen pääsiäinen sinulla, kuin kaikille soisi! Ja nämä ilmat osui niin kohdilleen! Juuri tulin hiihtämästä pitkästä aikaa, ja kohta mennään taas koirien kanssa ulos. Melko samalla sabluunalla on omani siis mennyt, paitsi yökyläkamuja ei ole ollut. Leffoja, ulkoilua ja hyvää ruokaa. Parasta.

      Jännä, miten pyhät muuttaa muotoaan. Kotona meilläkin oli perinteiset juhlapyhät askarteluineen ja perinteeineen. Äidille kaikki kiitos niistä. Omilleni vähän pitkin hampain niitä siirsin, vaikka tiesin miten ihanalta ne lapsena tuntuivat. Luonnekysymys kai sekin. Pöh.

      Ilahduttavaa on ollut kyllä huomata, että itselle nuoruuden kuolettavan tylsästä ja loputtomasta (kiitos, juuri tätä kuvausta hain) ja aviovuosien paikoin ahdistavasta on tullut leppoisa vapaa. Ei hassumpaa.

      Mukavaa jatkoa teille myös. ❤️

      Poista
  2. Muistan sellaiset pääsiäiset90-luvun taitteessa kun baariin saattoi mennä ja siellä oli jopa bändi soittamassa mutta tanssia ei saanut. Oli aika hassu fillis!

    Lapsena serkun luona taas alakerrassa asunut mummonsa oli sen verran uskonnollinen, ettei pitkänäperjantaina saanut nauraa niin että hampaat näkyi. Arvaat varmaan, että me pikkutytöt irvistelimme ja nauroimme suljetun oven ja peiton kulman alla ja takana ;-)

    Parisuhdepääsiäiset oli vähän ahdistavia, kuten muutkin "pitkät" lomat. Jos asiat ei olleet kunnossa, fiilis oli painostava kun ei voinut piiloutua arjen alle.

    Meillä esikoinenkin etsi vielä viime vuonna kotona asuessaan munia kun sille tyrkkäsi kartat käteen, mutta saa nähdä, miten pitkään kuopuksen kanssa tämä perinne elää.

    Mullakin on hiljaista, kuopus on kaverillaan yökylässä ja teini tuhisee jo omassa kodissaan. Rupesi soimaan päässä Zen Cafen "on hiljaisuus niin täydellisen hiljaista" - kiitos! Ja hyvää pääsiäisen loppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten minä muistan vaan, että ne oli kiinni? Ehkä ei sitten napannut mennä baariin ollenkaan, jos ei kerran tanssia saanut. :D Tuosta tuli kyllä nyt joku takauma ... taisi tosiaan olla niin, että auki olivat, mutta kaikki muu kiva oli peruttu. Oi aikoja! :D

      Repeilin tuolle irvistelylle. Voiko edes nauraa niin, että hampaat EI näy? Hihaan?

      Parisuhdepääsiäisistä tiivistit juuri sen oleellisen. Ei painostavaa ilmapiiriä ole ilman ahdistusta. Joku kävi aina jonkun hermoille. Loppu onkin ns. historiaa.

      Luulen, että meilläkin olisi kaksi nuorinta vielä munia etsineet, jos olisivat nyt kotona olleet. Voihan se olla, että vielä ehtivät vaatia piiloleikkiä kun illalla tai viimeistään huomenna päivällä tulevat. :O

      Oikein mukavaa pääsiäisen loppua sinulle myös ihana. ❤️

      Poista
    2. Loppu onkin - totisesti - historiaa ... kutne parisuhdekin. Hyvin sanoit ;-)

      Piti vielä toteamani, että kai se huominen lumisade on aprillipilaa? 10-15cm lisää? Huhtikuu? Nyt jo on terassilla metri. Armoa!!!!

      Poista
    3. Mulle selvis tää lumishow noin tunti sitten. Pakko se on olla pila?

      Vaikka vanha kansa sanoikin "uusi lumi, vanhan surma", luotetaanko me siihen kuitenkaan? 🤣

      Poista
    4. Mun luottamus on koetuksella, taidan kallistua aprillipilaan uskomiseen. Ainahan sitä voi huomenna olla sisällä sälekaitimet suljettuna koko päivän ja valehdella itselleen?

      Poista
    5. Voi, ehdottomasti. Ja onhan sitä pahemmistakin valehdeltu. 😊

      Poista
    6. Uuh, se ei ollut aprillipila, mutta onneksi ei nyt sentään kahtakymmentä senttiä tullut. Eli otetaan vaihtoehto bee, surma, surma se olkoon, surma se on. On on!!!

      Poista
    7. Plussaa ja vesisadetta luvassa. Viimeistään siinä se surma tulee 😂

      Poista
  3. Loistava kirjoitus ja niin kauniit kuvat♥ Meidän vanhimmainen asuu jo omassa kodissaan, poika on armeijassa ja kuopus teini-angsti iässä:) Tuo on kyllä niin totta, että kaikki juhlapyhät on nykyään niin erilaisia kuin silloin kun murmelit oli pieniä..Tosin tänäkin vuonna meillä kävi pääsiäiskukko munimassa, herkuista ei meidän jälkikasvu luovu vaikka kasvaisivat kuinka isoksi:) Niin ja kyllä täälläkin sitä hiljaisuutta ihmetellään..kuinka äkkiä lapset kasvavat isoiksi, minä olenkin monelle ystävälle sanonut että nyt tosiaankin nauttikaa!! Ihana on kyllä aina sitten kun koko poppoo saadaan kasaan♥ Lapsena aina kasvatettiin rairuohoa pääsiäiseksi ja sitä perinnettä jatketaan edelleen:) Täällä herättiin kunnon lumimyräkkään ja ihan just ei keväältä näytä, mutta Hyvää alkanutta huhtikuuta ja kevättä:)♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinä ihana. Valokuvaus on uusi juttu minulle, etenkin kuvakulmien miettiminen. Olen näet juuri se, jonka kuvissa näkyy aina taustalla kaikkea, minkä ei ihan aina soisi näkyvän taustalla.


      Rairuoho on oikein kiva perinne, vaikka ei muuta ehtisi/jaksaisi/muistaisi. Joskus se on tosin ehtinyt vasta viikko pyhien jälkeen, mutta ei kai kaiken tarvitse olla ihan niin justiinsa (viheltelee). Pääsiäiseen kuuluu ehdottomasti ja rairuohonkin edellä herkut. Kenelle ne sitten ovat suklaan, kenelle mämmin tai pashan muodossa. Minulle niitä kaikkia. :D

      Lumimyräkän reunaa vasta täällä saavutellaan, mutta varsin "lupaavalta" näyttää. Lumikolaa pääsee taas halaileen viimeistään illalla.

      Kiva kun poikkesit ja hyvää huhtikuuta ja kevättä sinulle myös. ♥

      Poista
  4. Mulle on jäänyt mieleen oamsta nuoruuden pääsiäinen tylsänä pitkäveteisenä vapaana sillä oli aika jolloin baarissa ei soitettu edes musiikkia pääsiäisenä ja kaikki paikat olivat kiinni. Jotenkin tuo aika on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen sillä vieläkään en jotenkin miellä että kaupat ovat joka päivä auki. Hassua. Mukavaa huhtikuuta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä! Miten kaupat muka v o i olla auki, kun ne eivät olleet silloin vuonna tuhatyhdeksänsataakahdeksankymmentäkahdeks... :D

      Kiitos kommentistasi, mukavaa huhtikuuta Maiccu ♥

      Poista
  5. En malta olla kertomatta, että muistan erään tietyn pääsiäisen omalta teiniangstiajalta vieläkin, mistä voikin päätellä sen olleen erityisen angstinen ;)
    Olisin tietenkin halunnut jäädä kotiin ja viettää pyhät kavereiden kanssa, sekä nauttia yksinolon autuudesta, mutta jostain kumman syystä vanhempani olivat päättäneet että vietetään koko perheen kesken kiva ja rentouttava pidennetty viikonloppu kylpylähotellissa. Minusta se kuulosti painajaiselta!
    Ensinnäkin hotelli sijaitsi keskellä korpea (Karjalohjalla järven rannassa) ja oli eläkeläisten, sekä kaikkien muidenkin kuntoutusta ja muuten vaan terapian tarpeessa olevien ihmisraunioiden suosima ankeuden huippu. Sanottakoon tässä kohtaa että vanhempani olivat tuolloin noin 35-vuotiaita, eli siis todellisia ikäloppuja :D

    Minulla oli kassillinen kirjoja mukana, joten luin, murjotin ja mässäsin suklaata ym. herkkuja koko piinaavan pitkän pääsiäisen. Mahtoi olla hyvä olo maanantaina :D
    Sanomattakin selvää, että tuo pääsiäinen tuntui loputtoman pitkältä ja tylsyydessään tappavalta, mutta niin vaan siitäkin selvisin, vaikka isäni olikin vaihtanut jo kesärenkaat autoon ja kuinkas sitten kävikään?
    Sunnuntaina alkoi nimittäin sankka lumipyry, joten maanantainen kotiinpaluu olikin sitten melkoinen jännitysnäytelmä isän ajaessa hitaan rauhallisesti auraamattomia, mutkaisia "korpiteitä" pitkin.

    Hengissä selvittiin takaisin "sivistyksen pariin" ja lähdin samantien kaverien luokse lumisohjoisista kaduista piittaamatta uusissa tennareissa sekä ohuessa kevättakissa. Mitä siitä sitten seurasi, lienee arvattavissa ;)

    Viime vuodet olen enimmäkseen ollut pääsiäispyhät(kin) töissä, mutta nyt olin peräti kolme päivää vapaalla. Luoksemme saapuivat viidestä aikuisesta lapsestamme kolme tytärtä puolisoineen sekä kaksi pikkuista lapsenlasta tätä "zeniläistä" rauhaa ja hiljaisuutta rikkomaan :) Paljon ulkoilua, hyvää ruokaa ja ihan parasta seuraa, ihanin pääsiäinen pitkään aikaan ♥

    Kiitos Nelina tästä loistavasta postauksesta! Nyt lähden ulos nauttimaan auringon loisteesta ja lämmöstä vielä ennen iltavuoroa :)
    Loistavaa alkanutta huhtikuuta sinulle ♥

    ps. blogistani löytyy sinulle osoitettu haaste

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hirveät ja ikäloput vanhemmat! Ajatella, miten joku voi edes luulla että perheloma kylpylässä pääsiäisenä olisi jotenkin kivaa ja rentouttavaa? Hirveä kohtalo. Onneksi sentään pääsit ulkoiluttamaan uusia tennareitasi. :D

      Voi apua, sitä on todella ajatellut noin. Voihan teinit ja angsti.
      Kiitos tarinasta. :)

      Kiva kuulla, että sinullakin ihanin pääsiäinen pitkästä aikaa. Jaan täsmälleen saman tunteen. Ja hei, haaste. Ääk, olen ihan sanaton. ♥
      Kiitos, ehdottomasti tartun haasteeseen.

      Loistavaa huhtikuuta sinulle myös Ansku-ihana.

      Poista