Kirjoituksia vakavasta ja keveästä. Ja kaikesta siltä väliltä.

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Ihmiskoe nimeltä sokeriton tammikuu


Päätin kaikessa hiljaisuudessa ja erikseen numeroa tekemättä viettää sokerittoman tammikuun. En lupauksena, vain kokeena. Tässä kitukuukauden läpileikkaus, olkaa niin hyvät.

* * *



Olen katsonut erinäisiä dokumentteja (kiitos Netflix) sokerin haitoista, lukenut artikkeleita ja tutkimuksia millaisia vaikutuksia makean mättämisellä on soluihimme, ja kuinka sokeri on aiheuttamassa useampia sairauksia kuin kukaan uskalsi koskaan epäillä. Sakkaroosia ihminen ei edes tarvitse mihinkään, sitä valkoista lisättyä sokeria missään muodossa. Aivot toki käyvät polttoaineella, mutta niiden tarvitsemaa glukoosia elimistö tekee viisaasti ravinnosta, eikä tällä viitata nyt suklaamuroihin. Tämän kaiken siis jo tiesin. Silti oma motivaationi viettää sokeriton tammikuu johtui vain ja ainoastaan halusta keventää joulumätöt vyötäröltä.

En ole sokerin suurkäyttäjä. Pullaa en syö käytännössä koskaan, kakkuja ym. syntymäpäivillä. Karkkipussin nautin hartaudella ja innokkailta jakajilta salaa päivien aikana. Jäätelöä nautiskelen ehkä muutama kerta vuodessa, mehut, limut nekin korkeintaan lantrinkina, "tiedät varmaan mihin". Eikö sokeriton tammikuu ole naurettavan helppo rasti kaltaiselleni ennemmin suolaisen ystävälle?

Ei. Sillä nyt seuraa tunnustus, olen auttamaton  k e k s i n a r k k a r i.



* * *

Aamukahvilla keksiä. Iltapäiväteellä keksiä. Kotiin tullessa vähän keksiä ennen ruokaa, koska on kiljuva nälkä. Keksiä muuten vaan kaapin ohi kävellessä. Illalla vielä viimeiseksi, vaikka sitä välittömästi seuraava hampaiden pesu leikkaakin osan nautintoa. 
Mussutan keksiä monta kertaa päivässä. Petän itseäni pienillä annoksilla, joka tarkoittaa, että "ohimennen keksit" ovat puolikkaita tai neljännesosakeksejä. Murran palasen ja heitän kitusiini. Kertaa monta. Lemppareitani ovat nämä;





SOKERITON TAMMIKUU, PÄÄKOHDAT:

1.1. Uudenvuodenpäivä, viimeinen vapaa. Varmasti syön sokeria, haistakoot sokeriton ihan itte. After eightit maistuvat taivaalliselta kahvin kanssa. Myös ilman.

2.1. Aamukahvi töissä sujuu naurettavan helposti. Riittää, että pomo on lyönyt kalenterin täyteen yllätysasiakkaita, joten en ehdi kaivata kahvini seuraksi kuin edes näennäistä järjissä pysymistä.
Kello lounas joku on laittanut tarjolle Budabesteja. Kaksi lähti matkaani. Asia, josta en ole erityisen ylpeä.

3.1. Kahvihuoneen pöytä on täynnä vaahtokarkkeja, suklaata, jogurttipähkinöitä… tai no ei tietenkään ”täynnä” täynnä. Kävelen päättäväisesti kahviautomaatille, otan teollisen kuran kuppiini ja marssin marttyyrina alakertaan työpisteelleni. Kotona en avaa keksipakettia.









5.1. Aamukahvi tuntuu teennäiseltä ilman välipalakeksiä. Harkitsen ruisleipäni kuorruttamista puhtaalla ruokosokerilla. En tee niin. Iltaan mennessä en ole sortunut kertaakaan.

6.1. Koetinkivi! Aamukahvi kotona, kaksi tylsää ruisleipää juustolla. Tähyilen keksikaappiin ja katselen joulusta jääneitä suklaita uteliaana. Jos tarkoitukseni on päästä kekseistä, suklaatahan saa syödä? En sorru. Sen sijaan avaan läppärin ja juon ruisleiviltä jääneen kahvini katse tiukasti näytöllä.
Iltapäivällä nypin rusinoita myslistä makeannälkääni. Lasketaanko ne?






7.1. Kai sitä nyt sentään sunnuntaina saa ottaa yhden vaivaisen keksin? Ihan naurettavaa, miksi pitää kiusata näinkin kivaa ihmistä.
En ota. Avaan taas läppärin. Mökötän maailmalle, vaikka ei kai saisi. Juon kahvini kaljuna. 

8.1. Ei mainittavaa maanantaista. Paitsi että lounaalla on taas tarjolla Budabesteja, ja työkaveri tuo ystävällisesti yhden minullekin hakiessaan kahvia. Kiitän suklaasta ja sujautan sen taskuuni.


9. ja 10. Ei mitään mainittavaa. Ai niin, purkka heti ruuan perään toimii yllättävän hyvin!

12.1. Työkaverin viimeinen työpäivä, vaimonsa tekemiä suklaaleivonnaisia läksiäiskahvilla. En ottanut. Loukkaantui ihan selvästi, koska tietenkin kieltäytyminen sokerista, valkoisista vehnäjauhoista ja kovetetusta kasvimargariinista on yhtä kuin ystävyyden itsekäs torjunta. (jupinaa)



(ei mainittavaa moneen päivään)




(paitsi että sokeriton on  s y v ä l t ä)



26.1. Toisen työkaverin läksiäiset. Katala temppu, tuoda näitä!!!






Vatsalaukun sijaan survoin ne naislaukkuun. Löytääkseni todennäköisesti sitten, kun lattialämmitys tai helteet ovat ovat tehneet tehtävänsä.  






28.1. Sunnuntai. Dumlet huutavat laukussa. Eivät ehkä niinkään Omarit. Tai sitten Dumlet huutavat vain kovempaa. 



29.1.  Miten olin saattanut unohtaa KAAKAONIBSIT! Sokerittomia, ja yllättävän maukkaita siinä missä ennen lähinnä kitkeriä. Onko makuaistini alkanut muuttua?





30.1. En enää mieti makeaa koko ajan. Siihen meni kuukausi. Kuukausi!  

31.1. Viimeinen päivä. En sortunut. 


Loppuyhteenveto

Paino:        ei vaikutusta
Iho:            ei vaikutusta
Mieliala:     ei vaikutusta   (ellei keskivaikeaa ketutusta lasketa)  (ketuttaa kyllä normaalistikin)


Kannattavuuslaskelma näyttää kieltämättä aika heikolta, ilmeisesti kompensoin tyhjät keksikalorit jollain muulla, kuten...öööö...tuota...no...ei nyt tule mieleen. Ehkä kuukausi on liian lyhyt aika. Vuositasolla voisi tulla näkyviä tuloksia. What evö. Ei jatkoon. 

Mitähän sitä keksisi helmikuuksi? 



14 kommenttia:

  1. Rusinoissa on paljon sokeria, koska niitä tulee helposti popsittua monta. :) Kannattaa vähentää sokerin käyttöä ja korvata yltiömakeat herkut terveellisimmillä makeilla. Esim. hedelmät. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rusinat ovat ihan pelkkää sokeria! :D Suolaisen ystävänä sokerittomuus sinänsä (karkit, pullat, suklaa ym.) ei ole tosiaan ongelma. Mutta ne ihanat keksit... nyyh.

      Yritän olla palaamatta keksinarkkariksi ja jättää ainakin viikolla napostelut pois. Ruokavalio on muuten yltiöterveellinen, ettei siinä onneksi isompaa rukkaamista ole.

      Poista
  2. Kokeile googletella pikkuleipäohjeita "sokeriton" tai "luontaisesti makeutettu" -tyyliin, netti on täynnä niitä ja saat nakertaa keksejä ihan luvan kanssa :-)
    E

    VastaaPoista
  3. Nostan hattua! Minä koitan täällä päästä joulu- ja vähän muistakin kiloista. Tipaton tammikuu vaihtui hipattomaksi helmikuuksi, mikä tarkoittaa sitä, että tammikuussa ei onnnistunut, tip...hipattomuus.

    Eilen tuli yhteishyvä ja siinä pikkuleipäresepti, johon tuli vain banaania, tumma suklaata (niin, sehän siis on terveellistä ;-) ja kaurahiutaleita. Kokeiluun menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös tipattomat tammikuut ole vain niitä varten, joiden nenää täytyy ihan tosissaan valkaista!? :D
      Itsellänikin oli myös tipaton, mutta puhtaasti työtapaturmana. Ei vaan tullut hippakutsuja.

      Hei k ä s i t t ä m ä t t ö m ä n hyvältä kuulostaa tuo kombo! :O Uskallanko ees kokeilla, kun varmasti lähtee taas lapasesta kekseily.

      Poista
    2. Jos tulet siihen tulokseen että jossain vaiheessa uskallat kokeilla, niin tässäpä resepti:https://www.yhteishyva.fi/reseptit/kolmen-aineksen-kaurakeksit/0423079

      Poista
    3. N O O O U U U, ei saa! :D Kävin katsoon ohjeen ja nyt joudun ihan pakosta kokeileen!

      Kiitos! (Kuvittele tähän sellainen sydänsilmäinen emoji)

      Poista
    4. 😍 tällanenkö?

      Miten niin nouuuu ... ;-D siis nuohan ovat suorastaan terveellisiä, hedelmää, kauraa (kaura on uusi musta) ja sitä terveellistä tummaa suklaata. Huomenna on leipomispäivä. Mulla.

      Poista
    5. (Nythän mä vasta hokasin, että nuohan ovat gluteenittomia!!! Meillä löytyy yksi keliaakikkokin)

      (Että hei kiitti vaan, nimim. kesäksi kymmenen kiloa... :D )

      Poista
  4. Wau, hyvä sinä! Tässä asiassa mä olen kyllä niin selkärangaton pa###, ettei mitään rajaa. En vaan pysty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kuten nyt huomasit, ei sillä edes ole vaikutusta vaikka olisi kuukauden ilman! :D

      Poista
  5. Mitäs tähän sanoisin?
    Kun reilut (reilut, hah?) kuusi vuotta sitten erosin ja muutin keski-ikäisen äijänkäppyrän poikamiesboxiin niin kaapissani ei ollut sokeripussia eikä suolapakettia.

    Kekseille tai pullalle ei ollut mitään tarvetta, enkä minä täällä leivo.
    Niinpä suola ja sokeri vaan jäi pois ihan automaagisesti edes yrittämättä.
    Jos nyt kerran tai kaksi vuodessa haen leffaa varten laku-, salmiakki- tai sipsipussin niin sitä ei kannata laskea.

    Minä! The karkkihiiri, lakumätön kruunaamaton kuningas ja suurin sipsivaras Vantaanjoesta länteen! Lakkasi vaan maistumasta.

    Söpö kaljamasuni ei ole vaarassa. Siitä pitää huolen olut, tupakka ja jaloviina.
    Verenpaineenikin on pysynyt nollan yläpuolella vaikka joskus erehtyisinkin syömään salaattia (eikös se ole sitä vihreää joka ei muistuta pekonia?) eikä kaapissani ole suolapurkkia.

    Joku viime viikolla tarjosi sokeroitua kahvia niin luulin lämmitetyksi limonadiksi enkä pystynyt juomaan. Ja minä nyt sentään juon vaikka taskulämmintä kossua mutta sokeroitu kahvi ei tosiaankaan mennyt alas.

    En muista milloin olisin viimeksi syönyt pullaa tai keksiä mutta juustoleivästä en muista kieltäytyneeni. Jos maku mene siihenkin niin edessä lie hidas nälkäkuolema?

    -sohvasika

    VastaaPoista
  6. Ihme on tapahtunut. Nyt kun "saisin" taas makeaa mättää -ei vain tee enää mieli! Näinkö helppoa tämä olikin? Pitäisikö seuraavaksi kokeilla olla kuukausi syömättä sinihomejuustoa...?

    Sokeroitu kahvi on muuten yksi tyrmistyttävimmistä makukokemuksista ikinä. Joskus olen erehtynyt maistamaan. (puistatus)

    En suosittele kieltäytymään juustoleivästä jatkossakaan, vihreällä pekonilla tai ilman. Tupakasta ja jallusta sen sijaan en taida sanoa mitään. Autenttinen nalkutus kun ei kuitenkaan välittyisi sinne asti.

    VastaaPoista