Kirjoituksia vakavasta ja keveästä. Ja kaikesta siltä väliltä.

torstai 21. joulukuuta 2017

Trilogia nettideittailusta, osa 1


Haluaisin omistaa muutaman keveän postauksen treffailulle. Tässä nettideittitrilogiani ensimmäinen osa, olkaa niin hyvät. 

Joillekin rakkaus tippuu taivaan lahjana suoraan syliin jonkin järjettömän sattuman oikusta, toisille meistä sielunpuoliskon löytyminen on aiheuttanut vähän enemmän vaivannäköä ja Amorin nuolten hutisietokykyä. Treffailusta ja siihen tähtäävästä toiminnasta voisin kirjoittaa kokonaisen kirjasarjan (mikä jo mainintana sisältää tilkkasen hämäläistä suuruuskuvitelmaa), mutta aloitetaan nyt keveämmin näin blogin muodossa.  

Mistä aikuiset ihmiset löytävät toisensa? Vastaus on nykyisin yhä useammin netistä. Parinvalintaprosessia mahdollistamaan onkin kehitetty mitä moninaisempia sivustoja ja sovelluksia, joista jokainen toimii lopulta samalla kaavalla kuitenkin; kaksi toisilleen entuudestaan tuntematonta ihmistä hakee omista lähtökohdistaan sopivaa seuraa sopivaan tarkoitukseen.
Sivustoille mahtuu monenlaista tallaajaa. Jos siis haluaa asian näinkin kauniisti ilmaista. Jyvät eivät aina erotu akanoista pelkän kirjoittelun perusteella, joten potentiaaliset sohvanlämmittäjät pitää ainakin jossain vaiheessa tavata. Koska itse sorruin kirjoittelemaan pitkästikin ennen tapaamista, ajanhaaskuun välttämiseksi suosittelen sopimaan treffit melko pian sen jälkeen, kun on todentavissa vastapelaajan olevan edes jokseenkin järjellinen olento. Tosin järjellisyyden todentaminen ei aina selviä edes ensitapaamisella. Aika monta pelkäksi sammakoksi osoittautunutta sammakkoa jätin lopulta tapaamatta toista kertaa. Ihan niin kovasti en prinssiä vissiin halunnut. 

Jostain syystä treffisivuistoilta sain mitä kummallisempia ehdotuksia jo ihan sillä perusteella, että kuvaton ja varsin selväksi tarkoitusperäni ilmentänyt profiilini oli lyhyesti; nainen, elossa. Kirjoittelun miehenpuoleinen tavoite oli usein viimeistään toisessa viestissä selvittää millaisessa asennossa tykkään harjoittaa sitä kauneinta ja kuinka usein. Etenkin innostusta tuhkaluukkuhommiin tiedusteltiin näissä suorissa lähestymisyrityksissä varsin innokkaasti. Vastaukset suoriin kysymyksiin kun eivät osu potkuna munille. Netissä on aivan liian helppo sikailla huoletta.
Anonyymiin sähköpostiluukkuuni tupsahteli aina silloin ja tuolloin myös nakkikuvia. Pyytämättä, etenkin varoittamatta. Ensimmäiset braatwurstit herättivät lähinnä epäuskoista naurua, seuraavat enää eivät. Ehkä olen rakennettu vähän väärällä tavalla, ei innostanut sitten yhtään.

Oli toki fiksujakin miehiä. Ja säälittäviä. Niitä aika paljon. Ihmisen ikävä ihmisen luo tihkui profiileista ja kirjoituksista niin sydäntäsärkevän selvästi, että teki mieli silkasta säälistä sijata miespololle peti olohuoneen nurkkaan, antaa raikasta vettä ja ruokkia hyvälaatuisella kuivamuonalla. Vähän kuten lapsena raahasin kaikki löytökissat toivorikkaana kotiin. ”Äiti, tää tuli ihan itte meille, saadaaks me pitää tää?” Sittemmin aloin karttaa kissoja. Kasvatin itselleni terveen itsesuojeluvaiston.

Rakkauden etsiminen virtuaalisesti sisältää useita yleisesti tunnistettavia vaiheita. Ensin pitää valita oikea kanava ja luoda sitten vetävä profiili. Aito, mutta ei liian. Sellainen, joka on tarpeeksi lähellä ja kaukana totuudesta. Kuvia kannattaa olla useita. Teksti napakka ja tarttuva. Profiilin luomiseen menee yllättävän kauan aikaa, riippuen toki mihin sitä on luomassa. Eräs sivusto edellytti moniportaisen kuulustelun läpikäymistä osana minimoida hutilaukaukset jo ennen varsinaista kirjoittelua. En olisi – edes halutessani – nähnyt minua varta vasten valitun miesjoukkion ulkopuolelle asettuneita ehdokkaita. Sinänsä jännä, sillä kyseisen sivuston kautta tapasin miehen, jonka kanssa koin kiusallisimmat illallistreffit ikinä! Pelkkä tikanheitto nimimerkkitauluun olisi tuonut takuulla paremman osumatarkkuuden. Tiedä sitten kertoiko se enemmän vastauksistani, kuin sivuston onnistumisprosentista. 

Eli. Sivusto on valittu ja profiili auki. Seuraavaksi muutama sana kirjoittelun vaiheista.


Varovainen innostus.

Hei, joku laittoi tykkää! Lisäsi suosikiksi. Laittoi viestin. Sydämen. Virtuaalisen nallen ja peukun. 
Saapuu vauhtisokeus. Aloitat ihan pienesti ja vaatimattomasti ilmaissivustolla ja jo kohta huomaat tilaavasi timanttijäsenyyden, joka laskee profiiliasi katsoneen hengitystiheydestä sopivuusprosentin ja ilmoittaa hänen automerkin, kengänkoon ja onko vasemman käden nimetön pidempi kuin etusormi. Selaat kuvia ja profiileja ja mitä enemmän niin teet, sitä vähemmän uskot juuri tämän olevan Valio Yksilö. Kiinnostut vain uusimmista ja kuvallisista profiileista, sillä jo vuoden linjoilla roikkunut on asosiaalinen, sovinistinen viemärinhajuinen vajakki, jolle ei kelpaa kukaan – ja joka ei etenkään itse kelpaa.
Käyt viehkeästi kyläilemässä profiileissa, odottaen sitten miehen huomaavan ja tekevän aloitetteen. Tai tykkäät, ostat virtuaalisia lahjoja, hyökkäät kiinni syöttiin sata kilometriä tunnissa. 
Sinulle ei kelpaa ihan kiva. Haluat valita, kranttuilla ja nostaa veneeseen yhä isompia vonkaleita. Noin puolen vuoden ja viidenkymmenen turhan treffin jälkeen ymmärrät, että vastapuoli on aivan yhtä vauhtisokea. Aina tulee uusia ja uusia profiileja, entistä upeampia ja houkuttelevia. Kirjoittelet hetken jonkun todella mukavan kanssa, kunnes…puf. Täysi hiljaisuus.


Tasannevaihe

Et käytä enää jokaista valveillaolon hetkeäsi ruudun tuijottamiseen. Pystyt keskittymään työhön, ystäviin, harrastuksiin, jopa tylsään elokuvaan tuijottamatta välillä älylaitteen koukuttelevaa ruutua. Jännetupentulehdus paranee. Tarraat edelleen eniten uusiin tulokkaisiin, kirjoittelet ja käyt myös treffeillä. Tapaat monta ihankivaa. Näet uusimmat leffat ja löydät monta uutta kahvilaa. Opit jännittäviä asioita, kuten montako koria Chicago Bulls teki viimeyönä ja että omavalmisteiseen pakoputkistoon saa kätevän ja pitävän sauman mustasta raudasta laserleikatulla pakoputken laipalla.


Kyynistyminen

Haista itte elämä. Piilotat profiilin. Poistat Tinderin kännykästä. Ostat lisää kissoja ja huonekasveja. Annat säärikarvojen kasvaa. Halveksit miehiä ja kaikkia pariutuneita ystäviäsi. Hankit uuden harrastuksen, jonka lopetat kuukauden kuluttua. Soitat Marjalle ja Sannalle, vaikka kumpikin seukkaa nykyään, eikä siksi ehdi puhua. Pyydät Miraa, sitä vähän hidasta postipisteen tyttöä facebookissa kaveriksi ja ehdotat baariin menoa joskus, kävisikö jo tänään? Kahden päivän krapulat ovat täällä taas, kunnes baarit on taas nähty. Avaat profiilin uudelleen.


Uusi toivo

Iso osa treffisivustojen miehistä vonkaa seksiä, pettää vaimoa, vihaa naisia, tai ihmisiä ylipäätään, juo liikaa, pelkää sitoutua, tai sitoutuu jo heti ensikirjoittamalla niin, että saa naisen hapuilemaan Valium-purkkia näpyttelyltä vapaalla kädellään. Olet oppinut jo pelin hengen. Kaikki kirjoittelevat kaikille, profiileja avataan ja suljetaan sitä mukaa, mikä parisuhdestatus sattuu juuri tänään olemaan. Treffailu on vain osa elämääsi, päätät itse miten iso. Tapaat ihan mielenkiintoisia tyyppejä ja vietät mukavia iltoja. Osittain siksi, että oppinut taitavaksi profiloijaksi ja rivienvälilukutaitosi on hioutunut huippuunsa. 


Mutta näistä lisää seuraavassa osassa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti